Nopeamman yhteyden kuin selaimen!Yhtäläisyyksiä Antiikin filosofia ja Aristoteles
Antiikin filosofia ja Aristoteles on 53 yhteisiä asioita (in Unionpedia): Anaksagoras, Anatolia, Antiikin Aleksandria, Antiikin Ateena, Antiikin Kreikka, Aristoteleen dialogit, Augustinus, Boëthius, Cicero, Dialogi, Diogenes Laertios, Empirismi, Epikurolaisuus, Etiikka, Filosofi, Herculaneum, Hyve, Iamblikhos, Ideaoppi, Joonialainen luonnonfilosofia, Juutalaisuus, Kristillinen teologia, Kristinusko, Ksenokrates, Luonnonfilosofia, Maantiede, Matematiikka, Merkittävien filosofien elämät ja opit, Metafysiikka, Metafysiikka (Aristoteles), ..., Papyrusten huvila, Peripateettinen koulukunta, Platon, Platonin Akatemia, Plutarkhos, Polis, Pyrrhonismin pääpiirteet, Pythagoralaisuus, Renessanssi, Retoriikka, Runous, Sielu, Simplikios, Sokraattinen menetelmä, Sokrates, Speusippos, Stoalaisuus, Straton, Teoreettinen ja käytännöllinen filosofia, Theofrastos, Tiede, Tieteellinen menetelmä, Uusplatonismi. Laajenna indeksi (23 lisää) »
Anaksagoras
Anaksagoras (noin 500 — 428 eaa.) oli antiikin Kreikan esisokraattisia filosofeja.
Anaksagoras ja Antiikin filosofia · Anaksagoras ja Aristoteles ·
Anatolia
Anatolia on niemimaa, joka käsittää suurimman osan nykyisen Turkin Aasiaan kuuluvaa osaa.
Anatolia ja Antiikin filosofia · Anatolia ja Aristoteles ·
Antiikin Aleksandria
Aleksandreia (yleensä Aleksandria) oli antiikin aikainen kaupunki Egyptissä.
Antiikin Aleksandria ja Antiikin filosofia · Antiikin Aleksandria ja Aristoteles ·
Antiikin Ateena
Ateena oli antiikin aikana merkittävä kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Attikan maakunnassa Kreikassa.
Antiikin Ateena ja Antiikin filosofia · Antiikin Ateena ja Aristoteles ·
Antiikin Kreikka
Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita.
Antiikin Kreikka ja Antiikin filosofia · Antiikin Kreikka ja Aristoteles ·
Aristoteleen dialogit
Aristoteleen kuva teoksen ''Historia naturalis'' käsikirjoituksesta vuodelta 1457. Aristoteleen dialogit ovat joukko Aristoteleen varhaiskauden dialogimuotoisia teoksia, jotka tämä kirjoitti Platonin kirjoittamien dialogien tyyliin.
Antiikin filosofia ja Aristoteleen dialogit · Aristoteleen dialogit ja Aristoteles ·
Augustinus
Aurelius Augustinus (13. marraskuuta 354 Thagaste, Numidia – 28. elokuuta 430 Hippo Regius, Numidia) oli läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä, joka teki huomattavaa työtä filosofian ja teologian yhteensovittamisessa.
Antiikin filosofia ja Augustinus · Aristoteles ja Augustinus ·
Boëthius
Anicius Manlius Severinus Boëthius keskiaikaisessa kuvassa Anicius Manlius Severinus Boëthius (480–524/525) oli antiikin ajan Rooman viimeisiä filosofeja.
Antiikin filosofia ja Boëthius · Aristoteles ja Boëthius ·
Cicero
Marcus Tullius Cicero (3. tammikuuta 106 eaa. – 7. joulukuuta 43 eaa.) oli roomalainen poliitikko, puhuja, filosofi, lakimies ja kirjailija.
Antiikin filosofia ja Cicero · Aristoteles ja Cicero ·
Dialogi
Dialogi (kr. dia 'kautta' + logos 'sana') on kahden tai useamman ihmisen vuoropuhelua, keskustelua.
Antiikin filosofia ja Dialogi · Aristoteles ja Dialogi ·
Diogenes Laertios
Diogenes Laertios (200-luku) kuuluu merkittävimpiin antiikin ajalla eläneisiin filosofien elämäkertojen kirjoittajiin.
Antiikin filosofia ja Diogenes Laertios · Aristoteles ja Diogenes Laertios ·
Empirismi
Empirismi eli kokemusajattelu on tietoteoreettinen käsitys, jonka mukaan tieto perustuu kokemukseen. Empirismin mukaan tieto perustuu aistihavaintoihin ja empiiriseen eli kokemusperäiseen tutkimukseen.
Antiikin filosofia ja Empirismi · Aristoteles ja Empirismi ·
Epikurolaisuus
Epikurolaisuus oli hellenistisen filosofian koulukunta, jonka perusti muinaiskreikkalainen Epikuros (341–270 eaa.). Koulukunta perustettiin noin vuonna 307 eaa. Epikurolainen ''tetrafarmakos'' Papyrusten huvilasta löydetyssä papyruksessa (PHerc. 1005, col. 5). Kopio 1800-luvun alusta. Epikuros oli atomistinen materialisti.
Antiikin filosofia ja Epikurolaisuus · Aristoteles ja Epikurolaisuus ·
Etiikka
Etiikka (sanasta, ēthos, vakiintuneet tavat) on tutkimusala, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää, sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta.
Antiikin filosofia ja Etiikka · Aristoteles ja Etiikka ·
Filosofi
Filosofi on filosofian harjoittaja.
Antiikin filosofia ja Filosofi · Aristoteles ja Filosofi ·
Herculaneum
Herculaneumia on kaivettu esiin vasta pieni osa. Herculaneum oli muinaisitalialainen kaupunki Campaniassa.
Antiikin filosofia ja Herculaneum · Aristoteles ja Herculaneum ·
Hyve
Hyve (aretē) on eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre.
Antiikin filosofia ja Hyve · Aristoteles ja Hyve ·
Iamblikhos
Iamblikhos (n. 245–325) oli antiikin kreikkalainen uusplatonilainen filosofi.
Antiikin filosofia ja Iamblikhos · Aristoteles ja Iamblikhos ·
Ideaoppi
Ideaoppi on Platonin metafysiikan keskeisin teoria.
Antiikin filosofia ja Ideaoppi · Aristoteles ja Ideaoppi ·
Joonialainen luonnonfilosofia
Muinaisen Joonian alue. Joonialaiseksi luonnonfilosofiaksi kutsutaan antiikin Kreikan esisokraattisen filosofian haaraa, joka alkaa Thaleesta, Anaksimandroksesta ja Anaksimeneesta.
Antiikin filosofia ja Joonialainen luonnonfilosofia · Aristoteles ja Joonialainen luonnonfilosofia ·
Juutalaisuus
Juutalaisuus on juutalaisten etninen uskonto.
Antiikin filosofia ja Juutalaisuus · Aristoteles ja Juutalaisuus ·
Kristillinen teologia
Kristillinen teologia tarkoittaa määritelmästä riippuen kahta eri asiaa.
Antiikin filosofia ja Kristillinen teologia · Aristoteles ja Kristillinen teologia ·
Kristinusko
Kristinusko on monoteistinen uskonto, joka perustuu Raamatun Uudessa testamentissa kuvatun Jeesuksen elämään ja opetuksiin.
Antiikin filosofia ja Kristinusko · Aristoteles ja Kristinusko ·
Ksenokrates
Ksenokrates Ksenokrates Khalkedonilainen (396 eaa. Khalkedon – 314 eaa. Ateena) oli antiikin kreikkalainen filosofi.
Antiikin filosofia ja Ksenokrates · Aristoteles ja Ksenokrates ·
Luonnonfilosofia
Luonnonfilosofialla voidaan tarkoittaa seuraavia asioita.
Antiikin filosofia ja Luonnonfilosofia · Aristoteles ja Luonnonfilosofia ·
Maantiede
Maantiede tutkii Maa-planeetan pintaa ja sen alueellisia ja paikkoihin liittyviä ilmiöitä. Maantiede (kreik. geografia, ’maan piirtäminen’) on tieteenala, joka tutkii Maan pintaa ja maan pinnalla esiintyviä sekä ihmisen että luonnon aikaansaamia ilmiöitä.
Antiikin filosofia ja Maantiede · Aristoteles ja Maantiede ·
Matematiikka
Eukleides, yksityiskohta Rafaelin teoksesta ''Ateenan koulu''. Matematiikka on deduktiiviseen päättelyyn perustuva formaali eli käsitteellinen tiede.
Antiikin filosofia ja Matematiikka · Aristoteles ja Matematiikka ·
Merkittävien filosofien elämät ja opit
Merkittävien filosofien elämät ja opit (Bioi kai gnōmai tōn en filosofia eudokimēsantōn) on Diogenes Laertioksen kokoama antiikin kreikkalaisten filosofien elämäkertateos.
Antiikin filosofia ja Merkittävien filosofien elämät ja opit · Aristoteles ja Merkittävien filosofien elämät ja opit ·
Metafysiikka
Metafysiikka (meta- + fysika, ”fysiikan jälkeen”) on olevaisen olemusta ja perussyitä tutkiva filosofian haara.
Antiikin filosofia ja Metafysiikka · Aristoteles ja Metafysiikka ·
Metafysiikka (Aristoteles)
Metafysiikka on Aristoteleen metafysiikan pääteos.
Antiikin filosofia ja Metafysiikka (Aristoteles) · Aristoteles ja Metafysiikka (Aristoteles) ·
Papyrusten huvila
Papyrusten huvilan pohjapiirros. Papyrusten huvila on erään suuren yksityisasunnon rauniot muinaisessa Herculaneumissa.
Antiikin filosofia ja Papyrusten huvila · Aristoteles ja Papyrusten huvila ·
Peripateettinen koulukunta
Gustav Adolph Spangenberg: ''Aristoteleen koulu'', osa freskosta (1883–1888). Peripateettinen koulukunta oli yksi antiikin Kreikan filosofisista koulukunnista.
Antiikin filosofia ja Peripateettinen koulukunta · Aristoteles ja Peripateettinen koulukunta ·
Platon
Platon (427–347 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja Akatemian perustaja, jota pidetään yhtenä antiikin ja koko historian vaikutusvaltaisimmista filosofeista.
Antiikin filosofia ja Platon · Aristoteles ja Platon ·
Platonin Akatemia
Platonin Akatemiaa esittävä roomalainen mosaiikki. Pompeji, ensimmäinen vuosisata. Akatemia oli Platonin vuonna 385 eaa. perustama filosofikoulu Ateenassa, antiikin Kreikassa. Se sai nimensä toimintapaikastaan Akademeian lehdosta. Koulu säilyi läpi hellenistisen ajan ja hajaantui Filon Larissalaisen kuoltua vuonna 83 eaa. Akatemia heräsi eloon lyhyeksi aikaa 200-luvulla Kassios Longinoksen aikana, ja perustettiin uudelleen vuonna 410 uusplatonismin keskukseksi. Koulun toiminta lakkasi viimeistään vuonna 529.Tahkokallio 2019, s. 94–95 Platonin Akatemia ei ollut akatemia sanan nykyisessä merkityksessä, vaan lähinnä alue, jonne voitiin kokoontua keskustelemaan sen aikaisen filosofian kiinnostuksen kohteista, kuten totuus, sielu, elämän tarkoitus ja hyvä elämä. Koulussa opetettiin dialektiikan avulla muun muassa ideaoppia ja muita platonistisia ajatuksia. Platonin koulukunnan jäseniä kutsuttiin akatemialaisiksi, akadēmikoi. Platonin Akatemiaa verrataan usein Aristoteleen vastaavaan kouluun, Lykeionissa toimineeseen peripateettiseen kouluun. Aristoteles opiskeli ja opetti Akatemiassa lähes 20 vuotta ennen oman opetustoimintansa aloittamista.
Antiikin filosofia ja Platonin Akatemia · Aristoteles ja Platonin Akatemia ·
Plutarkhos
Plutarkhos (noin 45/47 Khaironeia – noin 120/125) oli antiikin kreikkalainen keskiplatonilainen filosofi ja elämäkertakirjailija.
Antiikin filosofia ja Plutarkhos · Aristoteles ja Plutarkhos ·
Polis
Akropolis. Ateena oli klassisen kauden merkittävimpiä kaupunkivaltioita. Polis (monikossa poleis) tarkoitti antiikin Kreikassa kaupunkia.
Antiikin filosofia ja Polis · Aristoteles ja Polis ·
Pyrrhonismin pääpiirteet
Pyrrhonismin pääpiirteet on Sekstos Empeirikoksen kirjoittama filosofinen teos, joka esittelee nimensä mukaisesti pyrrhonistisen skeptisismin perusajatukset.
Antiikin filosofia ja Pyrrhonismin pääpiirteet · Aristoteles ja Pyrrhonismin pääpiirteet ·
Pythagoralaisuus
Fjodor Bronnikov, ''Pythagoralaiset juhlivat auringonnousua'', 1869. Pythagoralaisuus on nimitys, jota käytetään Pythagoraan ja hänen seuraajiensa eli pythagoralaisten esoteerisista ja metafyysisistä opeista.
Antiikin filosofia ja Pythagoralaisuus · Aristoteles ja Pythagoralaisuus ·
Renessanssi
Firenze, renessanssin syntypaikka. Renessanssi (’uudelleensyntyminen’ Kirjasampo. Viitattu 5.3.2023 Firenzestä 1400-luvulla alkunsa saanut renessanssi oli taiteessa yksi historian suurimpia kukoistuskausia. Täysrenessanssissa 1500-luvulle tultaessa taiteen keskus siirtyi Firenzestä Roomaan ja osin Venetsiaan. Renessanssi levisi vähitellen myös Alppien pohjoispuolelle, jolloin Italia alkoi jo siirtyä manierismiin. Innoituksena oli antiikin taide, jonka uskottiin syntyvän uudelleen välikautena nähdyn keskiajan jälkeen. Maalauksessa ja kuvanveistossa renessanssi ilmeni ihmisfiguurien aiempaa todenmukaisempana kuvaamisena. Tilan kuvaukseen kehitettiin keskeisperspektiivi, ja tieteet, kuten anatomia ja matematiikka, olivat taiteen välineitä. Tunnettuja renessanssitaiteilijoita ovat Albrecht Dürer, Sandro Botticelli, Giorgione, Rafael, Leonardo da Vinci, Michelangelo ja kuvanveistäjä Donatello. Kuvanveistossa ja arkkitehtuurissa antiikin vaikutteita sovellettiin suorimmin. Arkkitehtuurissa renessanssia edusti selvimmin kupolikattoinen keskeiskirkko. Kirjallisuudessa taas kuvattiin aikakauden elämää novelleissa, kuten Giovanni Boccaccio. Muita tunnettuja renessanssin kirjailijoita ovat Dante, William Shakespeare ja Miguel de Cervantes. Teatterissa pyrittiin herättämään antiikin teatteri, jolloin sivutuotteena luotiin ooppera. Musiikissa taas keskiaikaiset muodot muodot, kuten laulumusiikki, kuten messut, motetit ja madrigaalit nousivat suosioon. Renessanssille oli ominaista taiteilijan uusi asema. Italiassa taiteilijoista laadittiin elämäkertoja ja ajan taiteesta on muutenkin saatavilla enemmän kirjallisia lähteitä kuin keskiajan taiteesta. Parhaimmillaan aiemmasta käsityöläisestä tuli riippumaton, oppinut ja luova intellektuelli. Ihanteena oli uomo universale, elämänmyönteinen ja maailmallinen useita tieteitä ja taiteita hallitseva monilahjakkuus. Keskiajan anonyymiyden korvasi individualismi, jota korostettiin elämäkertakirjallisuudessa. Käytännössä yleisneroja tuli kuitenkin esiin vain harvoja.
Antiikin filosofia ja Renessanssi · Aristoteles ja Renessanssi ·
Retoriikka
Retoriikka eli puhetaito on oppi menestyksekkäästä ja vakuuttavasta puhumisesta.
Antiikin filosofia ja Retoriikka · Aristoteles ja Retoriikka ·
Runous
epiikkaa. Philippe-Laurent Roland, ''Homeros'', 1812. Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi.
Antiikin filosofia ja Runous · Aristoteles ja Runous ·
Sielu
Sielu tarkoittaa ihmisen ja joskus muunkin olennon tajuista, henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivaa aineetonta puolta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan.
Antiikin filosofia ja Sielu · Aristoteles ja Sielu ·
Simplikios
Simplikios (500-luku) oli kreikkalainen uusplatonilainen filosofi, joka oli kotoisin Kilikiasta.
Antiikin filosofia ja Simplikios · Aristoteles ja Simplikios ·
Sokraattinen menetelmä
Sokrates keskustelemassa. Sokraattinen menetelmä (elenkhos, 'kumoaminen') on Sokrateen kehittämä dialektinen, dialogia hyödyntävä kysely- ja opetusmenetelmä.
Antiikin filosofia ja Sokraattinen menetelmä · Aristoteles ja Sokraattinen menetelmä ·
Sokrates
Sokrates (470/469–399 eaa.)Thesleff & Sihvola 1994, s. 99–102.
Antiikin filosofia ja Sokrates · Aristoteles ja Sokrates ·
Speusippos
Speusippos (n. 410–340 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi.
Antiikin filosofia ja Speusippos · Aristoteles ja Speusippos ·
Stoalaisuus
stoa'') Ateenassa. Stoalaisuus oli hellenistisen filosofian koulukunta, joka vaikutti useiden vuosisatojen ajan antiikin Kreikan ja Rooman yläluokan moraaliseen ajatteluun.
Antiikin filosofia ja Stoalaisuus · Aristoteles ja Stoalaisuus ·
Straton
Straton (n. 330–270 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulukuntaan kuulunut filosofi.
Antiikin filosofia ja Straton · Aristoteles ja Straton ·
Teoreettinen ja käytännöllinen filosofia
Kun filosofia syntyi antiikin Kreikassa, kaikki maailmaa koskevan tiedon hankinta luettiin filosofian alaan.
Antiikin filosofia ja Teoreettinen ja käytännöllinen filosofia · Aristoteles ja Teoreettinen ja käytännöllinen filosofia ·
Theofrastos
Theofrastos Theofrastos (n. 371–287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen kouluun kuulunut filosofi.
Antiikin filosofia ja Theofrastos · Aristoteles ja Theofrastos ·
Tiede
Tiede tarkoittaa todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällistä ja arvostelevaa tutkimista sekä sen avulla saatua tietojen jäsentynyttä kokonaisuutta.
Antiikin filosofia ja Tiede · Aristoteles ja Tiede ·
Tieteellinen menetelmä
Tieteellinen menetelmä on tieteen tekemisessä käytettävä järjestelmällinen menettelytapa, jonka avulla pyritään luomaan uutta tietoa ja täsmentämään vanhempaa tietoa.
Antiikin filosofia ja Tieteellinen menetelmä · Aristoteles ja Tieteellinen menetelmä ·
Uusplatonismi
Uusplatonismi on filosofinen koulukunta, joka syntyi 200-luvulla kreikkalaisen filosofian eri suuntausten, pääosin platonismin ja aristotelismin, yhtymisestä.
Antiikin filosofia ja Uusplatonismi · Aristoteles ja Uusplatonismi ·
Luettelossa yläpuolella vastaa seuraaviin kysymyksiin
- Millä näyttävät Antiikin filosofia ja Aristoteles
- Mitä heillä on yhteistä Antiikin filosofia ja Aristoteles
- Yhtäläisyyksiä Antiikin filosofia ja Aristoteles
Vertailu Antiikin filosofia ja Aristoteles
Antiikin filosofia on 208 suhteet, kun taas Aristoteles on 286. niillä on yhteistä 53, Jaccard'in indeksi on 10.73% = 53 / (208 + 286).
Viitteet
Tämä artikkeli osoittaa suhdetta Antiikin filosofia ja Aristoteles. Pääset jokainen artikkeli, jossa tieto uutettiin osoitteessa:
