Sisällysluettelo
294 suhteet: A, Aarni Penttilä, Abckiria, Abessiivi, Ablatiivi, Adessiivi, Adjektiivi, Adpositio, Adverbi, Aeschillus Petraeus, Affiksi, Agglutinatiivinen kieli, Ahvenanmaan maakunta, Aikamuoto, Akkusatiivi, Allatiivi, Allofoni, Alveolaari, Alveolaarinen nasaali, Alveolaarinen tremulantti, Amerikansuomalaiset, Amerikansuomi, Analyyttinen kieli, Antti Lizelius, Approksimantti, Arkikieli, Asiatyyli, Assimilaatio (fonetiikka), Astevaihtelu, Š, Ž, Ö, Ä, Å, B, Balttilaiset kielet, Bilabiaalinen nasaali, C, D, Daniel Juslenius, Dentaali, Diftongi, E, Edita Group, Eerikinkronikka, Elatiivi, Elias Lönnrot, Elisio, Englannin kieli, Essiivi, ... Laajenna indeksi (244 lisää) »
- Itämerensuomalaiset kielet
- Norjan kielet
- Ruotsin kielet
- Suomen kielet
- Viron kielet
A
A (a) on latinalaisen kirjaimiston ja suomen aakkosten ensimmäinen kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja A
Aarni Penttilä
Aarni Emanuel Penttilä (vuoteen 1919 Hildén; 5. elokuuta 1899 Raahe – 25. elokuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä (fennisti), joka palveli 30 vuotta suomen kielen professorina Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa.
Katsoa Suomen kieli ja Aarni Penttilä
Abckiria
Abckiria (”Abc-kirja”) oli ensimmäinen suomenkielinen kirja.
Katsoa Suomen kieli ja Abckiria
Abessiivi
Abessiivin käyttöä oudossa liikennemerkin lisäkilvessä. Abessiivi eli vajanto on sijamuoto, joka ilmaisee puuttumista.
Katsoa Suomen kieli ja Abessiivi
Ablatiivi
Ablatiivi eli ulkoeronto eli ulkoinen erosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä pois joltain pinnalta tai jonkin luota: tuolilta, seinältä, talolta.
Katsoa Suomen kieli ja Ablatiivi
Adessiivi
Adessiivi eli ulko-olento eli ulkoinen olosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee sijaintia jonkin päällä, jollain pinnalla tai jonkin lähellä: tuolilla, seinällä, talolla.
Katsoa Suomen kieli ja Adessiivi
Adjektiivi
Adjektiivi eli laatusana on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin eli sanoihin, jotka taipuvat sijamuodoissa.
Katsoa Suomen kieli ja Adjektiivi
Adpositio
Adpositio eli suhdesana on yhteisnimitys postpositioille ja prepositioille.
Katsoa Suomen kieli ja Adpositio
Adverbi
Adverbi eli seikkasana on verbin tai koko lauseen määritteenä toimiva taipumaton tai vajaasti taipuva sana, joka ilmaisee tyypillisesti aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, varmuuden astetta tai keinoa.
Katsoa Suomen kieli ja Adverbi
Aeschillus Petraeus
Aeschillus (Eskil) Petraeus oli Turun piispa vuosina 1652–1657.
Katsoa Suomen kieli ja Aeschillus Petraeus
Affiksi
Affiksi eli sanaliite on sanan runkoon liitettävä osa.
Katsoa Suomen kieli ja Affiksi
Agglutinatiivinen kieli
Agglutinatiiviset eli agglutinoivat kielet ovat kielitieteessä sellaisten kielien luokka, joissa sanan vartaloon liittyy (useita) päätteitä ja muita affikseja.
Katsoa Suomen kieli ja Agglutinatiivinen kieli
Ahvenanmaan maakunta
Ahvenanmaa on Itämerellä sijaitseva saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, jolla on maakunnista ainoana oma itsehallinto.
Katsoa Suomen kieli ja Ahvenanmaan maakunta
Aikamuoto
Aikamuoto eli tempus on verbin taivutuskategoria, jolla ilmaistaan verbin kuvaaman tapahtumisen aikaa suhteessa puhehetkeen (Nyt puu on kaatunut) ja/tai kerrottuun viitehetkeen (Eilen tullessani puu oli jo kaatunut).
Katsoa Suomen kieli ja Aikamuoto
Akkusatiivi
Akkusatiivi eli kohdanto on nominatiivi-akkusatiivikielissä transitiiviverbien tekemisen kohteen eli suoran objektin sija.
Katsoa Suomen kieli ja Akkusatiivi
Allatiivi
Allatiivi eli ulkotulento eli ulkoinen tulosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle: tuolille, seinälle, talolle.
Katsoa Suomen kieli ja Allatiivi
Allofoni
Allofoni on kielitieteen termi, jolla tarkoitetaan niitä äänteitä (fooneja), jotka tietyssä kielessä kuuluvat samaan foneemiin.
Katsoa Suomen kieli ja Allofoni
Alveolaari
Alveolaarit ovat konsonanttiäänteitä, joita äännettäessä kielen kärki tai lapa koskettaa hammasvallin ääntymävyöhykettä.
Katsoa Suomen kieli ja Alveolaari
Alveolaarinen nasaali
Alveolaarinen nasaali (n-äänne) on useissa kielissä käytettävä konsonanttiäänne.
Katsoa Suomen kieli ja Alveolaarinen nasaali
Alveolaarinen tremulantti
(Soinnillinen) alveolaarinen tremulantti (r-äänne) on useissa kielissä käytettävä konsonanttiäänne.
Katsoa Suomen kieli ja Alveolaarinen tremulantti
Amerikansuomalaiset
Amerikansuomalaiset ovat Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia.
Katsoa Suomen kieli ja Amerikansuomalaiset
Amerikansuomi
Amerikansuomi eli fingliska tai fingelska on amerikansuomalaisten eli Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten ja heidän jälkeläistensä puhuma suomen kielen muoto.
Katsoa Suomen kieli ja Amerikansuomi
Analyyttinen kieli
Analyyttinen (isoloiva) kieli on morfologisessa typologiassa kieli, jossa kieliopillisten suhteiden ilmaisemiseen käytetään enimmäkseen prepositioita ja postpositioita, toisin kuin synteettisissä kielissä, joissa siihen käytetään enemmän päätteitä.
Katsoa Suomen kieli ja Analyyttinen kieli
Antti Lizelius
Anders (Antti) Lizelius (12. lokakuuta 1708 Tyrvää – 15. lokakuuta 1795 Mynämäki) oli suomalainen pappi ja kirjallisuusmies, joka vaikutti myös suomen kirjakielen kehitykseen.
Katsoa Suomen kieli ja Antti Lizelius
Approksimantti
Approksimantti on konsonanttinen äänne, jota muodostettaessa ilmavirta pääsee kulkemaan vokaalien tapaan vapaasti suuväylässä ilman hankaushälyn muodostumista, toisin kuin muissa konsonanteissa.
Katsoa Suomen kieli ja Approksimantti
Arkikieli
Arkikieli on epämuodollista ja epävirallista kielenkäyttöä, joka poikkeaa neutraalista yleiskielestä ja asiatyylistä.
Katsoa Suomen kieli ja Arkikieli
Asiatyyli
Asiatyyli on etenkin asiateksteissä käytettävä kielenkäytön ilmaisutapa, jonka tavoitteena on tiedon välittäminen tehokkaasti, tarkoituksenmukaisesti ja yksiselitteisesti.
Katsoa Suomen kieli ja Asiatyyli
Assimilaatio (fonetiikka)
Assimilaatio foneettisena ilmiönä tarkoittaa äänteen muuttumista toista äännettä muistuttavaksi tai jopa sulautumista siihen.
Katsoa Suomen kieli ja Assimilaatio (fonetiikka)
Astevaihtelu
Astevaihtelu tarkoittaa sanansisäisten konsonanttien vaihtelua.
Katsoa Suomen kieli ja Astevaihtelu
Š
Š (š) on latinalaisiin aakkosiin muutamissa kielissä lisätty kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja Š
Ž
Ž (ž) on latinalaiseen aakkostoon eräissä kielissä lisätty kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja Ž
Ö
Ö (ö) on suomen aakkosten viimeinen eli 29.
Katsoa Suomen kieli ja Ö
Ä
Ä (ä) on suomen aakkosten 28.
Katsoa Suomen kieli ja Ä
Å
Å(å) suomen ja ruotsin kielen aakkosten 27.
Katsoa Suomen kieli ja Å
B
B (b) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten toinen kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja B
Balttilaiset kielet
Balttilaiset kielet kartalla Balttilaiset kielet muodostavat yhden indoeurooppalaisen kielikunnan päähaaroista.
Katsoa Suomen kieli ja Balttilaiset kielet
Bilabiaalinen nasaali
Bilabiaalinen nasaali (m-äänne) on useissa kielissä käytettävä konsonanttiäänne.
Katsoa Suomen kieli ja Bilabiaalinen nasaali
C
C (c) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kolmas kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja C
D
D (d) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten neljäs kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja D
Daniel Juslenius
Daniel Juslenius (10. kesäkuuta 1676 Mietoinen, Suomi – 17. heinäkuuta 1752 Brunsbo, Skara, Ruotsi) oli suomalainen kirjailija ja isänmaanystävä.
Katsoa Suomen kieli ja Daniel Juslenius
Dentaali
Dentaali on äänne, jota tuotettaessa kieli koskettaa hampaita.
Katsoa Suomen kieli ja Dentaali
Diftongi
Diftongi eli pariääntiö on kahden samaan tavuun kuuluvan keskenään erilaisen vokaalin yhtymä tai foneettisesti tarkasteltuna oikeammin pitkä vokaali, jonka laatu äännettäessä muuttuu siten, että loppuosa on erilainen kuin alkuosa.
Katsoa Suomen kieli ja Diftongi
E
E (e) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten viides kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja E
Edita Group
Edita Group Oyj on konserni, johon kuuluvat tytäryhtiöt Edita Publishing Oy ja Edita Prima Oy.
Katsoa Suomen kieli ja Edita Group
Eerikinkronikka
Eerikinkronikka on muinaisruotsiksi kirjoitettu keskiaikainen riimikronikka, joka keskittyy Ruotsin historian folkunga-ajan tapahtumiin 1200-luvun alkupuolelta 1300-luvun alkupuoliskolle.
Katsoa Suomen kieli ja Eerikinkronikka
Elatiivi
Elatiivi eli sisäeronto eli sisäinen erosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jostakin ulos: talosta, kylästä.
Katsoa Suomen kieli ja Elatiivi
Elias Lönnrot
Elias Lönnrot (9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen Kalevalan sekä Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja.
Katsoa Suomen kieli ja Elias Lönnrot
Elisio
Elisio on yhden tai useamman äänteen jääminen pois sanasta.
Katsoa Suomen kieli ja Elisio
Englannin kieli
Englannin kieli (engl. English language) on Englannissa syntynyt germaaninen kieli.
Katsoa Suomen kieli ja Englannin kieli
Essiivi
Essiivi eli olento eli yleinen olosija, joka ilmaisee olotilaa, jonakin olemista: lapsena, äitinä.
Katsoa Suomen kieli ja Essiivi
Etelä-Karjalan maakunta
Etelä-Karjala on maakunta Kaakkois-Suomessa Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella.
Katsoa Suomen kieli ja Etelä-Karjalan maakunta
Etelä-Pohjanmaan murre
Etelä-Pohjanmaan murre on suomen kielen länsimurteisiin kuuluva murre.
Katsoa Suomen kieli ja Etelä-Pohjanmaan murre
Etelä-Savon maakunta
Etelä-Savo on Suomen maakunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa.
Katsoa Suomen kieli ja Etelä-Savon maakunta
Euroopan unioni
Euroopan unioni (EU) on 27 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto.
Katsoa Suomen kieli ja Euroopan unioni
F
F (f) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kuudes kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja F
Fennistiikka
Suomen kielen puhuma-alat. Suomen kielen tutkimus eli fennistiikka on humanistinen tieteenala, jonka opetus- ja tutkimuskohteita ovat muun muassa suomen kielen käyttö eri tilanteissa ja ympäristöissä, kielen rakenne lauseopilliselta, äänneopilliselta tai muoto-opilliselta kannalta sekä muu kielen vaihtelu.
Katsoa Suomen kieli ja Fennistiikka
Finglish
Finglish (englannin kielen sanoista Finnish, 'suomen kieli' ja English, 'englannin kieli') on suomen kielen ja englannin kielen sekamuoto.
Katsoa Suomen kieli ja Finglish
Foneemi
Foneemi on puhutun kielen pienin distinktiivinen eli merkityksiä erottava yksikkö.
Katsoa Suomen kieli ja Foneemi
Frikatiivi
Frikatiivi eli hankausäänne on obstruenttinen konsonantti, joka syntyy, kun ääntöväylä puristetaan niin kapeaksi, että sen läpi kulkeva ilmavirta aiheuttaa hankaushälyä.
Katsoa Suomen kieli ja Frikatiivi
Funktiosana
Funktiosana tai kieliopillinen sana tarkoittaa sanaa, jolla on kielessä lähinnä kieliopillinen tai keskustelun kulkuun liittyvä tehtävä.
Katsoa Suomen kieli ja Funktiosana
Futuuri
Futuuri on verbin aikamuoto, jolla ilmaistaan tulevaa aikaa.
Katsoa Suomen kieli ja Futuuri
G
G (g) on latinalaisen kirjaimiston ja myös suomen aakkosten seitsemäs kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja G
Geminaatta
Geminaatta eli kaksoiskonsonantti on pitkä konsonanttiäänne kielissä, joissa konsonanttien pituuserot tuottavat merkityseroja eli ovat foneemisia.
Katsoa Suomen kieli ja Geminaatta
Genetiivi
Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa.
Katsoa Suomen kieli ja Genetiivi
Germaaniset kielet
fääri Germaaniset kielet ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä.
Katsoa Suomen kieli ja Germaaniset kielet
Glottaali
Glottaali on konsonantti, jonka tuottamisessa ainoastaan äänirako on olennainen.
Katsoa Suomen kieli ja Glottaali
Glottaalifrikatiivi
Glottaalifrikatiivi eli glottaalinen frikatiivi on hankausäänne, jota puhekielessä nimitetään h-äänteeksi.
Katsoa Suomen kieli ja Glottaalifrikatiivi
Glottaaliklusiili
Glottaaliklusiilin ääntöpaikka ja -tapa kuviossa A. Glottaaliklusiili on konsonanttiäänne, joka muodostetaan sulkemalla kokonaan sekä äänihuulirako että rustorako, niin että ilmavirtaus keuhkoista pysähtyy hetkeksi.
Katsoa Suomen kieli ja Glottaaliklusiili
H
H (h) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdeksas kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja H
Hämäläismurteet
Hämäläismurteiden puhuma-alue. 1. Perihämäläiset murteet 2. Etelähämäläiset murteet 3. Kaakkoishämäläiset murteet - 3A. Hollolan ryhmä - 3B. Porvoon ryhmä - 3C. Iitin ryhmä 4 Yläsatakuntalaiset murteet. Punaisella vinoviivoituksella on merkitty lounaiset välimurteet.
Katsoa Suomen kieli ja Hämäläismurteet
I
I (i) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten yhdeksäs kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja I
Illatiivi
Illatiivi eli sisätulento eli sisäinen tulosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin sisään: taloon, kylään.
Katsoa Suomen kieli ja Illatiivi
Imperatiivi
Imperatiivi eli käskytapa on verbin tapaluokka, joka ilmaisee käskyä tai kehotusta.
Katsoa Suomen kieli ja Imperatiivi
Imperfekti
Imperfekti eli kertoma on verbien mennyt aikamuoto, jolla viitataan lähimenneisyyteen tai menneeseen, mutta yhä keskeneräiseen toimintaan.
Katsoa Suomen kieli ja Imperfekti
Indikatiivi
Indikatiivi eli tositapa on verbin tapaluokka eli modus.
Katsoa Suomen kieli ja Indikatiivi
Indoeurooppalainen kantakieli
Indoeurooppalainen kantakieli eli kantaindoeurooppa on oletettu eli hypoteettinen kantakieli, josta indoeurooppalaiset kielet ovat aikaa myöten eriytyneet.
Katsoa Suomen kieli ja Indoeurooppalainen kantakieli
Indoeurooppalaiset kielet
Ei-indoeurooppalaisia kieliä Raidoitetuilla alueilla monikielisyys on yleistä. Indoeurooppalaisten kielten nykyinen levinneisyys. Tummanvihreällä merkityissä maissa indoeurooppalaiset kielet ovat enemmistön kielinä. Vaaleanvihreällä merkityissä maissa ne ovat virallisina vähemmistökielinä.
Katsoa Suomen kieli ja Indoeurooppalaiset kielet
Inessiivi
Inessiivi eli sisäolento eli sisäinen olosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee sijaintia jossakin paikassa tai jonkin sisällä ja vastaa esimerkiksi kysymykseen missä.
Katsoa Suomen kieli ja Inessiivi
Infinitiivi
Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto.
Katsoa Suomen kieli ja Infinitiivi
Inkeriläiset
Inkeriläiset eli inkerinsuomalaiset (myös: Inkerin suomalaiset) ovat Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Inkerinmaalle siirtyneiden savolaisten (savakot) ja karjalaisten (äyrämöiset) jälkeläisiä, jotka ovat uskonnoltaan pääasiassa evankelis-luterilaisia.
Katsoa Suomen kieli ja Inkeriläiset
Instruktiivi
Instruktiivi eli keinonto on sijamuoto (ns. tapasija), joka ilmaisee keinoa tai välinettä tai tapaa, jolla toiminta suoritetaan.
Katsoa Suomen kieli ja Instruktiivi
Intonaatio
Intonaatio on puheen sävelkulkua.
Katsoa Suomen kieli ja Intonaatio
Isä meidän
Jeesus pitämässä vuorisaarnaa. Isä meidän eli Herran rukous on kristinuskon tunnetuin rukous.
Katsoa Suomen kieli ja Isä meidän
Iso suomen kielioppi
Iso suomen kielioppi on vuonna 2004 julkaistu suomen referenssikielioppi.
Katsoa Suomen kieli ja Iso suomen kielioppi
Itämerensuomalaiset kielet
Itämerensuomalaiset kielet ovat saamelaiskielten ohella toinen kahdesta suomalais-saamelaisten kielten haarasta.
Katsoa Suomen kieli ja Itämerensuomalaiset kielet
J
J (j) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kymmenes kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja J
J. V. Snellman
Johan (Juhana) Vilhelm Snellman (12. toukokuuta 1806 Tukholma, Ruotsi – 4. heinäkuuta 1881 Kirkkonummi, Suomi) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies, yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvun Suomessa.
Katsoa Suomen kieli ja J. V. Snellman
Jällivaara
Jällivaara on samannimisen Jällivaaran kunnan keskustaajama.
Katsoa Suomen kieli ja Jällivaara
Järviseudun seutukunta
Seutukunnan kunnat. Järviseudun seutukunta on yksi Suomen seutukunnista.
Katsoa Suomen kieli ja Järviseudun seutukunta
Johdin (kielitiede)
Johdin tai johtopääte on liite, jonka avulla muodostetaan uusia sanoja, johdoksia.
Katsoa Suomen kieli ja Johdin (kielitiede)
Jyväskylä
Jyväskylä on Suomen kaupunki ja Keski-Suomen maakuntakeskus Päijänteen pohjoisrannalla.
Katsoa Suomen kieli ja Jyväskylä
K
K (k) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 11.
Katsoa Suomen kieli ja K
Kaakkoismurteet
Osa kaakkoismurteiden puhuma-alueesta on merkitty karttaan numerolla 7 (vaalenpunainen alue). Kartasta puuttuvat Karjalankannaksen alue, Laatokan Karjala ja Inkeri. Kaakkoismurteet eli niin sanottu ”Karjalan murre” on Kaakkois-Suomessa puhuttava suomen kielen murreryhmä.
Katsoa Suomen kieli ja Kaakkoismurteet
Kainuun maakunta
Kainuu on Suomen maakunta, joka sijaitsee Pohjois-Suomessa.
Katsoa Suomen kieli ja Kainuun maakunta
Kaisa Häkkinen
Kaisa Mervi Maritta Häkkinen (o.s. Ranta, s. 17. marraskuuta 1950 Kouvola) on suomalainen kielitieteilijä ja tieteen akateemikko (2020–).
Katsoa Suomen kieli ja Kaisa Häkkinen
Kalevala
Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela sai paljon innoitusta ''Kalevalasta''. ''Sammon puolustus'', 1896. Kalevala on Suomen kansalliseepos, Elias Lönnrotin kokoama ja toimittama runoelma, joka perustuu hänen vuodesta 1828 alkaen kokoamiinsa suomalais-karjalaisiin kansanrunoihin.
Katsoa Suomen kieli ja Kalevala
Kampakeraaminen kulttuuri
ietf-kielikoodi.
Katsoa Suomen kieli ja Kampakeraaminen kulttuuri
Kanada
Kanada (engl. ja) on Pohjois-Amerikassa sijaitseva parlamentaarinen monarkia, ja liittovaltio.
Katsoa Suomen kieli ja Kanada
Kanadansuomalaiset
Kanadansuomalaiset ovat kanadalaisia, joilla on suomalaiset sukujuuret.
Katsoa Suomen kieli ja Kanadansuomalaiset
Kansallisromantiikka
Pekka Halosta, kirjallisuuden alalla Juhani Ahoa ja säveltaiteessa Jean Sibeliusta. Kansallisromantiikka on oman kansakunnan menneisyydestä virikkeitä etsinyt romanttinen tyylisuuntaus Euroopan eri maissa noin 1890–1910.
Katsoa Suomen kieli ja Kansallisromantiikka
Kantasaame
Kantasaame on rekonstruoitu kantakieli, josta polveutuvat saamelaiskielet.
Katsoa Suomen kieli ja Kantasaame
Kantaurali
Kantaurali on uralilaisen kielikunnan kantakieli, joka on rekonstruoitu historiallis-vertailevan kielitieteen metodien avulla.
Katsoa Suomen kieli ja Kantaurali
Karjalan kieli
Puhuttua tverinkarjalaa Karjala on uralilainen kieli, joka kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten itämerensuomalaisten kielten pohjoisryhmään. Se on suomen läheisin sukukieli inkeroisen ohella. Karjalan kaikkien murteiden puhujia arvioidaan olevan yhteensä noin 60 000 – 95 000, joten se on puhujamäärältään itämerensuomalaisista kielistä suomen ja viron jälkeen kolmanneksi suurin.
Katsoa Suomen kieli ja Karjalan kieli
Karjalan tasavalta
Karjalan tasavalta (lyydiksi Karjalan tazavald) on Venäjän federaatioon kuuluva autonominen tasavalta Luoteis-Venäjällä, Suomen itäpuolella.
Katsoa Suomen kieli ja Karjalan tasavalta
Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet
250px Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet ovat suomen kielen murteita, joita puhutaan Etelä-Pohjanmaan järviseudun pohjoispuolelta aina Peräpohjan eteläisimpään osaan asti.
Katsoa Suomen kieli ja Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet
Keski-Suomen maakunta
Keski-Suomi on yksi Suomen 19 maakunnasta.
Katsoa Suomen kieli ja Keski-Suomen maakunta
Kieliopillinen luku
Kieliopillinen luku (tai lyhyesti luku; latinaksi numerus) on kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee asioiden määrää.
Katsoa Suomen kieli ja Kieliopillinen luku
Kielioppi
Kielioppi on kielen järjestelmää kuvaileva sääntöjen joukko, joka voidaan kerätä kielen säännönmukaisuuksien pohjalta.
Katsoa Suomen kieli ja Kielioppi
Kielireskripti
asetuskokoelmassa. Kielireskripti eli Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus Suomen kielen asettamisesta yhdenmoisiin oikeuksiin Ruotsin kielen kanssa kaikissa semmoisissa kohdissa, jotka wälittömästi koskevat maan nimen-omaan suomalaista wäestöä (AsK 26/1863) oli keisari Aleksanteri II:n antama säädös, joka kohensi suomen kielen asemaa Suomen suuriruhtinaskunnan valtionhallinnossa.
Katsoa Suomen kieli ja Kielireskripti
Kielitiede
Kielitiede eli lingvistiikka on kieltä tutkiva tiede.
Katsoa Suomen kieli ja Kielitiede
Kielitoimisto
Kielitoimisto on yleisessä käytössä oleva nimitys Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuolto-osastolle, jonka tehtävänä on huolehtia suomen kielen huollosta.
Katsoa Suomen kieli ja Kielitoimisto
Kielitoimiston sanakirja
Kielitoimiston sanakirja on Kotimaisten kielten keskuksen julkaisema yksikielinen suomen kielen sanakirja ja Suomen kielen perussanakirjan seuraaja.
Katsoa Suomen kieli ja Kielitoimiston sanakirja
Kiirunan kunta
Kiirunassa sijaitsee Ruotsin korkein vuori Kebnekaise. Lapporten-vuoristolaakso. Rakisvaara Kiirunan taajamasta kuvattuna. Kolmikielinen paikannimikyltti Svappavaarassa. Malmirata, taustalla Torniojärvi. Kiirunan kaupunkitaajaman keskusta Luossavaaralta kuvattuna. Kiirunan kunta (pohjoissaameksi Girona gielda) on Norrbottenin läänissä sijaitseva Ruotsin kunta.
Katsoa Suomen kieli ja Kiirunan kunta
Kirjain
Kreikkalaiset, kyrilliset ja latinalaiset kirjaimet Venn-diagrammissa. Kirjain on äänteisiin perustuvassa kirjoitusjärjestelmässä käytettävä merkki, joka edustaa, pyrkii edustamaan tai on joskus edustanut jotain puhutun kielen foneemia.
Katsoa Suomen kieli ja Kirjain
Klusiili
Klusiili on äänne, joka syntyy, kun ilmavirta ensin pysäytetään ääntöväylässä ja sitten annetaan sen purkautua äkillisesti.
Katsoa Suomen kieli ja Klusiili
Koillismaa
Koillismaan sijainti Suomessa Koillismaa on maantieteellinen alue, jonka muodostavat neljä kuntaa: Pohjois-Pohjanmaan maakunnan koillisosassa sijaitsevat Pudasjärvi, Taivalkoski ja Kuusamo sekä Peräpohjolassa Lapin maakunnan eteläosassa sijaitseva Posio.
Katsoa Suomen kieli ja Koillismaa
Komitatiivi
Komitatiivi eli seuranto on sijamuoto.
Katsoa Suomen kieli ja Komitatiivi
Komparatiivi
Komparatiivi eli voittoaste on adjektiivin tai adverbin vertailuaste.
Katsoa Suomen kieli ja Komparatiivi
Konditionaali
Konditionaali eli ehtotapa on tapaluokka.
Katsoa Suomen kieli ja Konditionaali
Konjunktio (kielitiede)
Konjunktiot, eli sidesanat, ovat partikkelien sanaluokkaan kuuluvia sanoja, joilla yhdistetään virkkeen eri lauseita toisiinsa.
Katsoa Suomen kieli ja Konjunktio (kielitiede)
Konsonantti
Konsonantit eli kerakkeet ovat vokaalien ohella ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä.
Katsoa Suomen kieli ja Konsonantti
Kopula
Kopula ('side', 'yhdysside') on kielitieteessä käytetty käsite, jolla tarkoitetaan lauseessa subjektin sekä predikatiivin tai adverbiaalin yhdistävää sanaa (yleensä verbi "olla").
Katsoa Suomen kieli ja Kopula
Kotimaisten kielten keskus
Kotimaisten kielten keskus (lyh. Kotus) on Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalaitos.
Katsoa Suomen kieli ja Kotimaisten kielten keskus
Kristinusko
Kristinusko on monoteistinen uskonto, joka perustuu Raamatun Uudessa testamentissa kuvatun Jeesuksen elämään ja opetuksiin.
Katsoa Suomen kieli ja Kristinusko
Kvantiteetti (kielitiede)
Kvantiteetti eli pituus on kielen fonologinen piirre.
Katsoa Suomen kieli ja Kvantiteetti (kielitiede)
Kveenin kieli
Kveenin kieli on yksi Norjan virallisista vähemmistökielistä.
Katsoa Suomen kieli ja Kveenin kieli
Kveenit
Kveenien asuinalueita. Kveenipariskunta lypsämässä poroa 1800-luvun lopussa Kveenit ovat Pohjois-Norjan eli Ruijan (Finnmark) suomalaisperäistä väestöä.
Katsoa Suomen kieli ja Kveenit
L
L (l) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdestoista kirjain.
Katsoa Suomen kieli ja L
Labiaali
Labiaaleiksi kutsutaan äänteitä, joita äännettäessä huulet sulkeutuvat (labiaaliset klusiilit) tai niillä syntyy hälyä (labiaaliset nasaalit ja frikatiivit).
Katsoa Suomen kieli ja Labiaali
Lainasana
Lainasana tarkoittaa kielestä toiseen siirtynyttä sanaa.
Katsoa Suomen kieli ja Lainasana
Lateraali
Lateraali eli laideäänne (tai lateral approximant) on konsonanttiäänne (kontoidi), jota tuotettaessa ilmavirta kulkee pääosin suun kautta, muttei kuitenkaan kielen keskilinjaa noudattaen vaan kielen jommaltakummalta tai kummaltakin laidalta.
Katsoa Suomen kieli ja Lateraali
Latinalaiset aakkoset
Latinalaiset aakkoset on laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä.
Katsoa Suomen kieli ja Latinalaiset aakkoset
Lauseenjäsenet
Lauseenjäsenet eli kieliopilliset funktiot tai syntaktiset roolit ovat kielitieteellisiä termejä, joilla kuvataan sanan tai lausekkeen syntaktista asemaa lauseessa.
Katsoa Suomen kieli ja Lauseenjäsenet
Lauseenvastike
Lauseenvastikkeeksi kutsutaan suomen kielessä sellaista rakennetta, jonka sisältö edustaa lausetta, mutta jossa ei ole predikaattia eli verbin finiittimuotoa, jota pidetään yleensä lauseen tuntomerkkinä.
Katsoa Suomen kieli ja Lauseenvastike
Lauseke (kielitiede)
Lauseke on kielitieteessä yhdestä tai useammasta, yleensä peräkkäisestä sanasta koostuva lauseen rakenneosa, joka käyttäytyy ja liikkuu lauseessa yhtenä kokonaisuutena.
Katsoa Suomen kieli ja Lauseke (kielitiede)
Lavea suppea etuvokaali
Lavea suppea etuvokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy useimmissa kielissä.
Katsoa Suomen kieli ja Lavea suppea etuvokaali
Lavea väljä etuvokaali
Lavea väljä etuvokaali on vokaaliäänne, joka sijoittuu ääntämykseltään noin suomen kielen vokaalien ä /æ/ ja a /ɑ/ väliin.
Katsoa Suomen kieli ja Lavea väljä etuvokaali
Lavea väljä takavokaali
Lavea väljä takavokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy tiettävästi kaikissa maailman kielissä.
Katsoa Suomen kieli ja Lavea väljä takavokaali
Liitepartikkeli
Liitepartikkelit ovat varsin irrallisia sanan loppuun liitettäviä morfeemeja, jotka luetaan sanaluokkansa perusteella partikkeleihin.
Katsoa Suomen kieli ja Liitepartikkeli
Lounaismurteet
Lounaismurteiden levinneisyysalue Lounaismurteet ovat Lounais-Suomessa melko pienellä mutta tiheästi asutulla maantieteellisellä alueella (kolmio Vihti–Turku–Merikarvia) puhuttuja suomen kielen murteita.
Katsoa Suomen kieli ja Lounaismurteet
Luovutettu Karjala
Luovutettu Karjala. Luovutettu Karjala tarkoittaa talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Suomen Neuvostoliitolle luovuttamista alueista sitä, joka käsitti noin puolet Karjalan historiallisen maakunnan alueesta.
Katsoa Suomen kieli ja Luovutettu Karjala
M
M (m) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 13.
Katsoa Suomen kieli ja M
Martti Airila
Kaarlo Martti Airila (vuoteen 1906 Nyholm; 7. maaliskuuta 1878 Ilmajoki – 22. toukokuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen kielentutkija ja Helsingin yliopiston suomen kielen apulaisprofessori.
Katsoa Suomen kieli ja Martti Airila
Matti Sadeniemi
Matti Sadeniemi vuonna 1959 Matti Juho Sadeniemi (vuoteen 1928 Sadenius; 12. huhtikuuta 1910 Tampere – 29. heinäkuuta 1989 Tyrväntö) oli suomen kielen dosentti.
Katsoa Suomen kieli ja Matti Sadeniemi
Meänkieli
Meänkieli on Norrbottenin läänissä, Ruotsissa puhuttava itämerensuomalainen kieli, tai yksi suomen peräpohjalaismurteista.
Katsoa Suomen kieli ja Meänkieli
Mikael Agricola
Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. Ainuttakaan aikalaiskuvaa Agricolasta ei ole säilynyt. R. W. Ekman, ''Mikael Agricola luovuttaa Uuden testamentin suomennoksen kuningas Kustaa Vaasalle'', 1853. Mikael Agricola (noin 1510 Pernaja – 9. huhtikuuta 1557 Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat.
Katsoa Suomen kieli ja Mikael Agricola
Morfeemi
Morfeemi on kielen pienin merkitystä kantava yksikkö, jonka osilla ei ole omaa kielellistä merkitystä.
Katsoa Suomen kieli ja Morfeemi
Morfologinen typologia
Morfologinen typologia on lingvistisen typologian suuntaus, joka luokittelee kielet sen mukaan, miten sanoja taivutetaan.
Katsoa Suomen kieli ja Morfologinen typologia
Murre
Murre eli dialekti on jonkin kielen alueellinen tai sosiaalinen variantti.
Katsoa Suomen kieli ja Murre
Myöhäiskantasuomi
Myöhäiskantasuomi on itämerensuomalaisten kielten rekonstruoitu kantakieli.
Katsoa Suomen kieli ja Myöhäiskantasuomi
N
N (n) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 14.
Katsoa Suomen kieli ja N
Nasaali
Nasaali eli nenä-äänne on äänne, jota lausuttaessa suussa on sulkeuma ja ilmavirta kulkee nenän kautta.
Katsoa Suomen kieli ja Nasaali
Nominatiivi
Nominatiivi eli nimentö on nominatiivi-akkusatiivi-kielten nominien eli substantiivien, adjektiivien, pronominien ja numeraalien sijamuoto.
Katsoa Suomen kieli ja Nominatiivi
Nomini
Nomini on suomen kieliopissa sana, joka taipuu sijamuodoissa ja luvussa.
Katsoa Suomen kieli ja Nomini
Norja
Norjan kuningaskunta (kirjanorjaksi Kongeriket Norge,, pohjoissaameksi Norgga gonagasriika) eli Norja on perustuslaillinen monarkia Pohjois-Euroopassa.
Katsoa Suomen kieli ja Norja
Numeraali
Numeraalit eli lukusanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin.
Katsoa Suomen kieli ja Numeraali
Nykysuomen sanakirja
Nykysuomen sanakirja on vuosina 1951–1961 ilmestynyt kuusiosainen suomen kielen sanakirja, jonka on toimittanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja julkaissut WSOY.
Katsoa Suomen kieli ja Nykysuomen sanakirja
O
O (o) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 15.
Katsoa Suomen kieli ja O
Objekti (lauseenjäsen)
Objekti (’eteen heitetty’, ’vastaan asetettu’) on kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmaisee tekemisen kohteen, esimerkiksi ”Pekka maalaa taulua”.
Katsoa Suomen kieli ja Objekti (lauseenjäsen)
Obstruentti
Obstruentti on pulmoninen konsonantti, jonka ääntötapa on sellainen, ettei ilmavirralla ole vapaata pääsyä ulos ääntöväylästä.
Katsoa Suomen kieli ja Obstruentti
Opetushallitus
Opetushallitus (OPH) on suomalainen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto, joka vastaa varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan, lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, aikuiskoulutuksen, vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen kehittämisestä.
Katsoa Suomen kieli ja Opetushallitus
Osmo Ikola
Osmo Kalervo Ikola (6. helmikuuta 1918 Joensuu – 27. huhtikuuta 2016 Turku) oli suomalainen kielitieteilijä.
Katsoa Suomen kieli ja Osmo Ikola
P
P (p) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 16.
Katsoa Suomen kieli ja P
Paino (kielitiede)
Paino eli prominenssi tarkoittaa kielitieteessä sitä, että jokin puheen osa tuodaan prosodisesti esiin.
Katsoa Suomen kieli ja Paino (kielitiede)
Palataali
Palataaleiksi eli lakiäänteiksi kutsutaan äänteitä, joissa kielen selkä kohoaa kovaa kitalakea (palatum) kohti.
Katsoa Suomen kieli ja Palataali
Partikkeli
Partikkeli tarkoittaa seuraavia.
Katsoa Suomen kieli ja Partikkeli
Partikkeli (sanaluokka)
Partikkelit eli apusanat ovat sanaluokka yleensä taipumattomille sanoille, jotka eivät saa määritteitä eivätkä itse toimi määritteinä.
Katsoa Suomen kieli ja Partikkeli (sanaluokka)
Partisiippi
Partisiippi eli laatutapa on verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia.
Katsoa Suomen kieli ja Partisiippi
Partitiivi
Partitiivi eli osanto on itämerensuomalaisille kielille tyypillinen sijamuoto.
Katsoa Suomen kieli ja Partitiivi
Passiivi
Passiivi (lat. passivum) on yksi verbin pääluokista, muita ovat aktiivi ja medium.
Katsoa Suomen kieli ja Passiivi
Peräpohjalaiset murteet
Peräpohjalaisten murteiden perinteinen puhuma-alue on merkitty karttaan numerolla 5 (vaaleansininen alue) Peräpohjalaiset (tai Peräpohjan) murteet ovat maantieteellisesti toiseksi laajin suomen kielen seitsemästä murrealueesta, heti savolaismurteiden jälkeen.
Katsoa Suomen kieli ja Peräpohjalaiset murteet
Perfekti
Perfekti eli päättymä on kieliopin aikamuoto, joka ilmaisee tapahtumaa, jonka seuraamukset edelleen näkyvät.
Katsoa Suomen kieli ja Perfekti
Persoona (kielioppi)
Persoona on kieliopillinen käsite, jolla ilmaistaan puhujan ja puhuteltavan suhdetta johonkin asiaan.
Katsoa Suomen kieli ja Persoona (kielioppi)
Pikapuhemuoto
Pikapuhemuodoiksi kutsutaan eräitä suomen kielen yleisten verbien ja pronominien muotoja, joita on pidetty tyypillisinä etenkin nopeatempoisessa puheessa.
Katsoa Suomen kieli ja Pikapuhemuoto
Pluskvamperfekti
Pluskvamperfekti eli entispäättymä on aikamuoto, joka ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä tai tapahtumaa, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta tai tapahtuma alkoi.
Katsoa Suomen kieli ja Pluskvamperfekti
Pohjois-Karjalan maakunta
Pohjois-Karjala on Suomen maakunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa.
Katsoa Suomen kieli ja Pohjois-Karjalan maakunta
Pohjois-Savon maakunta
Pohjois-Savo (ruots. Norra Savolax, vuoteen 1998 Savon maakunta) on yksi Suomen 19 maakunnasta.
Katsoa Suomen kieli ja Pohjois-Savon maakunta
Possessiivisuffiksi
Possessiivisuffikseja eli omistusliitteitä käytetään nominin omistajan persoonan ja luvun merkitsemiseen, esimerkiksi autoni (.
Katsoa Suomen kieli ja Possessiivisuffiksi
Potentiaali
Potentiaali voi tarkoittaa seuraavia asioita.
Katsoa Suomen kieli ja Potentiaali
Predikaatti (lauseenjäsen)
Predikaatti, suomeksi aiemmin myös maine, on lauseenjäsen.
Katsoa Suomen kieli ja Predikaatti (lauseenjäsen)
Predikatiivi
Predikatiivi on lauseenjäsen, joka täydentää lauseen predikaattia ja viittaa yleensä subjektiin ja joskus objektiin.
Katsoa Suomen kieli ja Predikatiivi
Preesens
Preesens eli kestämä (läsnäoleva) on verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt taikka yleisesti, aina.
Katsoa Suomen kieli ja Preesens
Pronomini
Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin.
Katsoa Suomen kieli ja Pronomini
Prosodia
Prosodia on yleisnimitys puhutun kielen niille ilmiöille, jotka ainakin potentiaalisesti ylittävät yksittäisen äänteen alan eli voivat olla laajempia kuin yksittäinen äänne.
Katsoa Suomen kieli ja Prosodia
Pyöreä suppea etuvokaali
Pyöreä suppea etuvokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy joissakin kielissä, muun muassa suomessa.
Katsoa Suomen kieli ja Pyöreä suppea etuvokaali
Pyöreä suppea takavokaali
Pyöreä suppea takavokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy useimmissa kielissä, muun muassa suomessa.
Katsoa Suomen kieli ja Pyöreä suppea takavokaali
Q
Q (q) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 17.
Katsoa Suomen kieli ja Q
R
R (r) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 18.
Katsoa Suomen kieli ja R
Rajageminaatio
Rajakahdennus eli rajageminaatio tai alku- tai loppukahdennus (joskus myös jäännöslopuke, aspiraatio tai loppuhenkonen) on suomen kielelle tyypillinen sandhi-ilmiö eli sanarajan yli vaikuttava äänneilmiö.
Katsoa Suomen kieli ja Rajageminaatio
Rekisteri (ääni)
Rekisteri on ihmisen äänenkäytössä tapa tuottaa ääniä samalla periaatteella eli äänihuulten samankaltaisella värähtelyllä.
Katsoa Suomen kieli ja Rekisteri (ääni)
Resonantti
Resonantti (latinan verbistä resonare 'soida, kaikua') on pulmoninen konsonantti, jonka ääntötapa on sellainen, että ilma virtaa ulos ääntöväylästä muodostamatta hankaushälyä (kuten frikatiiveissa) tai sulkeumaa (kuten klusiileissa).
Katsoa Suomen kieli ja Resonantti
Riimukivi G 319
Riimukivi G 319. Riimukivi G 319 on Gotlannissa, Ruten kirkossa sijaitseva, kalkkikivestä tehty riimukivi.
Katsoa Suomen kieli ja Riimukivi G 319
Riimukivi Gs 13
Riimukivi Gs 13 Gävlen Pyhän Kolminaisuuden kirkossa. Riimukivi Gs 13 on punaista hiekkakiveä oleva riimukivi, joka sijaitsee nykyään Gävlen Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Ruotsin Gästriklandissa.
Katsoa Suomen kieli ja Riimukivi Gs 13
Riimukivi U 582
1600-luvulla laadittu piirros riimukivestä U 582. Riimukivi U 582 on aiemmin Söderby-Karlin kirkossa, Norrtäljen kunnassa Roslagenin alueella sijainnut, mutta myöhemmin kadonnut riimukivi.
Katsoa Suomen kieli ja Riimukivi U 582
Rudimenta linguae finnicae breviter delineata
Rudimenta linguae finnicae breviter delineata on suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi.
Katsoa Suomen kieli ja Rudimenta linguae finnicae breviter delineata
Ruotsi
Ruotsin kuningaskunta eli Ruotsi on perustuslaillinen monarkia Skandinaviassa Pohjois-Euroopassa.
Katsoa Suomen kieli ja Ruotsi
Ruotsin kieli
Ruotsi on indoeurooppalaisten kielten germaanisen haaran skandinaaviseen eli pohjoisgermaaniseen ryhmään kuuluva kieli.
Katsoa Suomen kieli ja Ruotsin kieli
Ruotsinsuomalaiset
Suomenkielisten prosenttiosuus väestöstä Etelä-Ruotsin kunnissa vuonna 2005. Ruotsinsuomalaiset (tai sverigefinländare) ovat äidinkielenään suomen kieltä tai meänkieltä puhuvia Ruotsin asukkaita.
Katsoa Suomen kieli ja Ruotsinsuomalaiset
Ruotsinsuomi
Ruotsinsuomi on nimitys, jota käytetään Ruotsissa asuvien suomalaisten käyttämästä suomen kielestä.
Katsoa Suomen kieli ja Ruotsinsuomi
Ruuhi
Ruuhi on puunrungosta koverrettu vene tai kanootti, jonka tärkein ulkoinen tunnusmerkki on puunrungosta veistetty ja koverrettu palkomainen muoto.
Katsoa Suomen kieli ja Ruuhi
S
S (s) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 19.
Katsoa Suomen kieli ja S
Saamelaiskielet
Saamelaiskielet, aikaisemmin lappalaiskielet, ovat uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva kieliryhmä, joita saamelaiset puhuvat.
Katsoa Suomen kieli ja Saamelaiskielet
Samojedikielet
Samojedikieliä puhuvat muiden muassa nenetsit. Samojedikielet ovat perinteisen, muiden muassa M. A. Castrénin edustaman, käsityksen mukaan uralilaisten kielten toinen päähaara suomalais-ugrilaisten kielten ohella tai uudemman käsityksen mukaan yksi uralilaisten kielten seitsemästä tai yhdeksästä päähaarasta.
Katsoa Suomen kieli ja Samojedikielet
Sanajärjestys
Sanajärjestys on kielitieteessä osa lauseen rakennetta: missä järjestyksessä lauseenjäsenet seuraavat toisiaan.
Katsoa Suomen kieli ja Sanajärjestys
Sanakirja
sanakirja Sanakirja on hakuteos, jossa on esitetty jonkin kielen tai kielimuodon määrätavoin valittujen, tavallisesti aakkosjärjestyksessä esitettyjen sanojen merkitykset, vieraskieliset vastineet tms.
Katsoa Suomen kieli ja Sanakirja
Sanaluokka
Sanaluokka on ryhmä, johon kuuluu sanojen eri kategoriat.
Katsoa Suomen kieli ja Sanaluokka
Sandhi
Sandhi (sanskritia; devanagari: संधि; IAST: saṃdhi, yhteen laittaminen, yhdistäminen, synteesi) on yleisnimitys morfeemirajoilla tapahtuville äänneilmiöille.
Katsoa Suomen kieli ja Sandhi
Sanojen johtaminen
Sanojen johtaminen tarkoittaa uusien sanojen luomista olemassa olevien sanojen pohjalta johdinten avulla.
Katsoa Suomen kieli ja Sanojen johtaminen
Savolaismurteet
Savolaismurteiden puhuma-alueSavolaismurteet ovat suomen kielen itämurteita, joiden alue on niiden nimestä huolimatta paljon laajempi kuin pelkkä Savo: se käsittää myös lähes koko Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Etelä-Pohjanmaan itäisimpiä pitäjiä sekä pääosan Koillismaasta.
Katsoa Suomen kieli ja Savolaismurteet
Sävel
Tavanomaiset sävelten nimet. Sävel on ääni, jonka yksi taajuus eli sävelkorkeus on selvästi muita taajuuksia voimakkaampi desibeleinä mitattuna.
Katsoa Suomen kieli ja Sävel
Se Wsi Testamenti
Se Wsi Testamenti, nimilehti Agricola ojentaa ''Se Wsi Testamenti'' -käännöksensä Kustaa Vaasalle, R. W. Ekmanin maalaus vuodelta 1853. Se Wsi Testamenti ("Se uusi testamentti") oli ensimmäinen suomenkielinen käännös Raamatun Uudesta testamentista.
Katsoa Suomen kieli ja Se Wsi Testamenti
Seitsemän veljestä
Seitsemän veljestä on Aleksis Kiven kirjoittama romaani, jota pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista.
Katsoa Suomen kieli ja Seitsemän veljestä
Sija
Morfologinen sija eli sijamuoto (kaasus, lat. casus) on nominin taivutusmuoto.
Katsoa Suomen kieli ja Sija
Sitaattilaina
Sitaattilaina on kielestä toiseen sellaisenaan otettu sana tai ilmaisu.
Katsoa Suomen kieli ja Sitaattilaina
Slaavilaiset kielet
Slaavilaiset kielet on yksi indoeurooppalaisten kielten kieliryhmistä.
Katsoa Suomen kieli ja Slaavilaiset kielet
Soinnillinen alveolaarinen klusiili
Soinnillinen alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne, joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti D-kirjaimella.
Katsoa Suomen kieli ja Soinnillinen alveolaarinen klusiili
Soinnillinen bilabiaalinen klusiili
Soinnillinen bilabiaalinen klusiili on useimmissa kielissä esiintyvä labiaalinen äänne, jota niin suomessa kuin monissa muissakin kielissä vastaa kirjain B. Kansainvälinen foneettinen aakkosto käyttää äänteestä merkkiä.
Katsoa Suomen kieli ja Soinnillinen bilabiaalinen klusiili
Soinnillinen velaariklusiili
Soinnillinen velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne.
Katsoa Suomen kieli ja Soinnillinen velaariklusiili
Soinniton alveolaarinen klusiili
Soinniton alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne, joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti T-kirjaimella, kuten suomen kielessä.
Katsoa Suomen kieli ja Soinniton alveolaarinen klusiili
Soinniton alveolaarinen sibilantti
Soinniton alveolaarinen sibilantti on niin sanottu tavallinen s-äänne, joka esiintyy useimmissa kielissä.
Katsoa Suomen kieli ja Soinniton alveolaarinen sibilantti
Soinniton bilabiaalinen klusiili
Soinniton bilabiaalinen klusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne, joka merkitään P-kirjaimella niin suomen kielessä kuin monissa muissakin kielissä.
Katsoa Suomen kieli ja Soinniton bilabiaalinen klusiili
Soinniton postalveolaarinen frikatiivi
Soinniton postalveolaarinen frikatiivi (myös soinniton palato-alveolaarinen frikatiivi tai soinniton postalveolaarinen sibilantti) on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne, joka tunnetaan kansanomaisesti nimellä "suhu-s".
Katsoa Suomen kieli ja Soinniton postalveolaarinen frikatiivi
Soinniton velaariklusiili
Soinniton velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne.
Katsoa Suomen kieli ja Soinniton velaariklusiili
Subjekti (lauseenjäsen)
Subjekti, aiemmin suomeksi myös alus, on lauseenjäsen.
Katsoa Suomen kieli ja Subjekti (lauseenjäsen)
Substantiivi
Substantiivit eli nimisanat ovat yksi sanaluokista.
Katsoa Suomen kieli ja Substantiivi
Suffiksi
Suffiksi (eli jälkiliite tai takaliite) on sanan loppuun tuleva osa, jolla on eri merkitys kuin sanan vartalolla.
Katsoa Suomen kieli ja Suffiksi
Suku (kielioppi)
Suku eli genus (lat.) on nominien kieliopillinen kategoria, jonka mukaisesti substantiivit jakautuvat eri ryhmiin.
Katsoa Suomen kieli ja Suku (kielioppi)
Suomalais-ugrilaiset kielet
Suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alat. Suomalais-ugrilaiset kielet on perinteisen käsityksen mukaan uralilaisten kielten toinen päähaara, ja niitä puhuvat suomalais-ugrilaiset kansat.
Katsoa Suomen kieli ja Suomalais-ugrilaiset kielet
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry (lyh. SKS) on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura ja yleishyödyllinen yhdistys.
Katsoa Suomen kieli ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomalaisen Sana-Lugun Coetus
Suomalaisen Sana-Lugun Coetus oli ensimmäinen varsinainen suomen kieltä sisältänyt laajempi sanakirja.
Katsoa Suomen kieli ja Suomalaisen Sana-Lugun Coetus
Suomalaiset
Suomalaiset ovat suomen kieltä puhuva itämerensuomalainen kansa ja etninen ryhmä, joka kuuluu suomalais-ugrilaisiin ja uralilaisiin kansoihin.
Katsoa Suomen kieli ja Suomalaiset
Suomalaiset heimot
Suomalaiset heimot ovat muinaisia etnisiä ryhmiä joista ajan saatossa muodostuivat suomalaiset.
Katsoa Suomen kieli ja Suomalaiset heimot
Suomen kielen aakkoset
Suomen kielessä käytetään latinalaista kirjaimistoa, johon on lisätty muutamia kirjaimia, joita latinassa ei ole.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen kielen aakkoset
Suomen kielen äännerakenne
Suomen kielen äännerakenne käsittää suomen äännejärjestelmän eli foneemien, niiden yhdistämistä säätelevien sääntöjen eli fonotaksin, tavu- ja sanarakenteen ja prosodian eli painon ja sävelkulun kuvauksen.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen kielen äännerakenne
Suomen kielen historia
Suomen kielen historia käsittää sekä kielihistorian eli ajan, jolloin kieltä ei vielä kirjoitettu, että kirjoitetun kielen historian.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen kielen historia
Suomen kielen lautakunta
Suomen kielen lautakunta on Kotimaisten kielten keskuksen yhteydessä toimiva suomen kielenhuollon asiantuntijaelin.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen kielen lautakunta
Suomen kielen perussanakirja
Suomen kielen perussanakirja ilmestyi vuosina 1990–1994.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen kielen perussanakirja
Suomen kielen sanasto
Suomen kielen sanasto käsittelee suomen kielen sanastoa etymologian ja sananmuodostuksen kannalta.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen kielen sanasto
Suomen kielenhuolto
Suomen kielenhuolto eli suomen kielen institutionaalinen huolto – kielenkäytön tarkoituksellinen ohjailu suosituksia esittämällä – alkoi Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa ja Helsingin yliopistossa 1800-luvulla.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen kielenhuolto
Suomen kielioppi
Suomen kielioppi käsittää suomen kielen muoto-opin eli morfologian ja lauseopin eli syntaksin.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen kielioppi
Suomen kielipolitiikka
Mikael Agricolan ''Abckirian'' näköis­painoksen etusivu. Suomen kielipolitiikka tarkoittaa Suomen valtion suhdetta eri kieliin ja eri kieliä puhuviin ihmisryhmiin.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen kielipolitiikka
Suomen murteet
eteläpohjalaiset murteet4) keski- ja pohjoispohjalaiset murteet5) peräpohjalaiset murteet6) savolaismurteet7) kaakkoismurteet Suomen murteet ovat suomen kielessä esiintyviä murteita.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen murteet
Suomen puhekieli
Suomen puhekieli on suomen kielen muoto, jota käytetään puheessa tai puheenomaisessa ilmaisussa esimerkiksi pikaviestin- tai verkkokeskustelussa.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen puhekieli
Suomen suuriruhtinaskunta
Suomen suuriruhtinaskunta (aikalaisnimenä Suomen suuriruhtinaanmaa) oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa pääosin nykyisen Suomen valtion alueella vuosina 1809–1917.
Katsoa Suomen kieli ja Suomen suuriruhtinaskunta
Suomenkieliset Tieto-Sanomat
Syyskuussa 1775 ilmestyneen näytenumeron etusivu. Suomenkieliset Tieto-Sanomat oli ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti.
Katsoa Suomen kieli ja Suomenkieliset Tieto-Sanomat
Suomenruotsalaiset
Suomenruotsalaiset ovat ruotsia äidinkielenään puhuvia syntyperäisiä Suomen asukkaita.
Katsoa Suomen kieli ja Suomenruotsalaiset
Suomi
Suomen tasavalta eli Suomi on parlamentaarinen tasavalta Pohjois-Euroopassa.
Katsoa Suomen kieli ja Suomi
Suomi toisena ja vieraana kielenä
Suomi toisena ja vieraana kielenä (S2) viittaa erilaisiin oppimiskonteksteihin.
Katsoa Suomen kieli ja Suomi toisena ja vieraana kielenä
Superlatiivi
Superlatiivi eli yliaste on adjektiivien ja adverbien vertailumuoto.
Katsoa Suomen kieli ja Superlatiivi
SVO-kieli
SVO-kieli tarkoittaa kielitieteessä kieltä, jossa perussanajärjestys on subjekti–verbi–objekti (esimerkiksi minä ajan autoa).
Katsoa Suomen kieli ja SVO-kieli
Synteettinen kieli
Synteettinen kieli on kieli, jossa on monta morfeemia sanaa kohti.
Katsoa Suomen kieli ja Synteettinen kieli
T
T (t) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 20.
Katsoa Suomen kieli ja T
Taivutus (kielioppi)
Taivutus tarkoittaa kieliopissa sanan muokkaamista tai merkitsemistä ilmaisemaan kieliopillista tietoa kuten sijaa, sukua, aikamuotoa, lukua ja persoonaa.
Katsoa Suomen kieli ja Taivutus (kielioppi)
Tapaluokka
Tapaluokka eli modus on verbien taivutuksen kategoria.
Katsoa Suomen kieli ja Tapaluokka
Tavu
Tavu on puhutun kielen rytmiyksikkö, joka koostuu yhdestä tai (yleensä) enintään muutamasta äänteestä, joista yksi on tavua muodostava eli syllabinen.
Katsoa Suomen kieli ja Tavu
Terho Itkonen
Terho Klaus Itkonen (21. lokakuuta 1933 Helsinki – 29. maaliskuuta 1998 Nurmijärvi) oli suomen kielen tutkija ja pitkäaikainen Helsingin yliopiston suomen kielen professori (1965–1989).
Katsoa Suomen kieli ja Terho Itkonen
Tornionlaakso
Lapissa. Tornionlaakso (joskus myös Torniojokilaakso) on maantieteellinen alue Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa.
Katsoa Suomen kieli ja Tornionlaakso
Transitiivisuus (kielioppi)
Transitiivisuus on verbin ominaisuus, jossa niiden valenssiin kuuluu objekti.
Katsoa Suomen kieli ja Transitiivisuus (kielioppi)
Translatiivi
Translatiivi eli tulento eli yleinen tulosija on suuntasija, joka ilmaisee tulemista, muuttumista joksikin: lapseksi, äidiksi.
Katsoa Suomen kieli ja Translatiivi
Tremulantti
Tremulantti eli täryäänne on konsonanttiäänne (kontoidi), joka tuotetaan päästämällä ilmaa suusta sellaisella voimakkuudella, että jokin osa ääntöväylästä alkaa tehdä nopeaa edestakaisliikettä Bernoullin efektin seurauksena.
Katsoa Suomen kieli ja Tremulantti
Triftongi
Triftongi eli kolmoisääntiö on vokaaliäänne, joka muodostuu kolmesta laadullisesti erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä.
Katsoa Suomen kieli ja Triftongi
Turun arkkihiippakunta
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna. Turun piispan vaakuna. Turun arkkihiippakunta on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta ja Suomen arkkipiispan hiippakunta.
Katsoa Suomen kieli ja Turun arkkihiippakunta
U
U (u) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 21.
Katsoa Suomen kieli ja U
Uisko
Uisko on vanha purjeellisen ja soudettavan veneen nimitys.
Katsoa Suomen kieli ja Uisko
Unkari
Unkari on Keski-Euroopassa sijaitseva sisämaavaltio, jonka pääkaupunki on Budapest.
Katsoa Suomen kieli ja Unkari
Unkarin kieli
Unkari on uralilainen kieli.
Katsoa Suomen kieli ja Unkarin kieli
Ural
Ural tarkoittaa seuraavia asioita.
Katsoa Suomen kieli ja Ural
Uralilainen sanasto
Seuraavassa taulukossa on joitakin uralilaista kielisukulaisuutta osoittavia sanarinnastuksia.
Katsoa Suomen kieli ja Uralilainen sanasto
Uralilaiset kielet
Uralilaiset kielet muodostavat kielikunnan, johon kuuluvia kieliä nykyään puhutaan laajalla alueella kahden puolen Ural-vuoristoa ja Euroopassa.
Katsoa Suomen kieli ja Uralilaiset kielet
Uskonpuhdistus
Uskonpuhdistaja Martti Luther teoksensa ''Kirkon Babylonian vankeudesta'' kannessa. Uskonpuhdistus eli reformaatio on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka pyrki oikaisemaan katolisen kirkon opissa näkemiään epäkohtia.
Katsoa Suomen kieli ja Uskonpuhdistus
Uskontunnustus
Apostolista uskontunnustusta. Uskontunnustus on jonkin uskonto- tai kirkkokunnan opin lyhyesti ilmaiseva virallinen tunnustus.
Katsoa Suomen kieli ja Uskontunnustus
V
V (v) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 22.
Katsoa Suomen kieli ja V
Vartalo (kielitiede)
Vartalo eli sanavartalo on morfeemi, johon suffiksit ja muu kieliopillinen aines on liitettävissä.
Katsoa Suomen kieli ja Vartalo (kielitiede)
Velaari
Velaarit ovat kielitieteessä äänteitä, jotka artikuloidaan kielen takaosan sekä kitalaen pehmeän osan eli kitapurjeen välissä.
Katsoa Suomen kieli ja Velaari
Velaarinen nasaali
Velaarinen nasaali ("äng-äänne") on suomessa ja monessa muussakin kielessä esiintyvä nasaaliäänne.
Katsoa Suomen kieli ja Velaarinen nasaali
Venäjä
Venäjä, viralliselta nimeltään Venäjän federaatio, on liittovaltio, joka sijaitsee Itä-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa.
Katsoa Suomen kieli ja Venäjä
Venäjän kieli
259x259px Venäjän kielen osaaminen EU-maissa Venäjän kieli (ру́сский язы́к, russki jazyk) kuuluu itäslaavilaisiin kieliin, joihin kuuluvat myös ukraina, valkovenäjä ja ruteeni.
Katsoa Suomen kieli ja Venäjän kieli
Venäjänsuomalaiset
Venäjänsuomalaiset ovat suomalaista sukujuurta olevia Venäjän asukkaita.
Katsoa Suomen kieli ja Venäjänsuomalaiset
Verbi
Verbit eli teonsanat on yksi useimpien kielten sanaluokista.
Katsoa Suomen kieli ja Verbi
Viipurin luterilainen hiippakunta
Viipurin hiippakunta oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunta vuosina 1554–1723 ja 1924–1945.
Katsoa Suomen kieli ja Viipurin luterilainen hiippakunta
Viro
Viron tasavalta eli Viro on valtio, joka sijaitsee Pohjois-Euroopassa Itämeren itärannalla Suomenlahden eteläpuolella Baltiassa.
Katsoa Suomen kieli ja Viro
Viron kieli
Viron kieli eli eesti (eesti keel, vanh. maakeel) on itämerensuomalainen kieli eli suomen lähisukukieli.
Katsoa Suomen kieli ja Viron kieli
Vokaali
ɑ – jota vastaa suomen A/a-kirjain. Vokaali eli ääntiö on foneettisen määritelmän mukaan äänne, jota muodostettaessa ääntöväylä on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun kautta ulos, eikä ilmanpainetta keräänny ääniraon yläpuolelle.
Katsoa Suomen kieli ja Vokaali
Vokaalisointu
Vokaalisointu eli vokaaliharmonia on joillekin kielille ominainen fonotaktinen säännöstö, joka pyrkii helpottamaan ääntämistä rajoittamalla samassa sanamuodossa esiintyviä vokaaleja.
Katsoa Suomen kieli ja Vokaalisointu
Volga
Volga (mordvaksi Рав, Rav) on Euroopan pisin ja runsasvetisin joki.
Katsoa Suomen kieli ja Volga
Vuoden 1919 hallitusmuoto
Vuoden 1919 hallitusmuoto eli Suomen Hallitusmuoto oli vuosina 1919–2000 voimassa ollut Suomen hallitusmuoto (AsK 94/1919).
Katsoa Suomen kieli ja Vuoden 1919 hallitusmuoto
W
W (w) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 23.
Katsoa Suomen kieli ja W
WSOY
Werner Söderström Osakeyhtiö (lyh. WSOY) on suomalainen yleisen kirjallisuuden kustantaja, joka on perustettu vuonna 1878.
Katsoa Suomen kieli ja WSOY
X
X (x) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 24.
Katsoa Suomen kieli ja X
Y
Y (y) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 25.
Katsoa Suomen kieli ja Y
Yhdyssana
Yhdyssana on kahden tai useamman sanan muodostama sana, jolla on oma merkityksensä.
Katsoa Suomen kieli ja Yhdyssana
Yhdysvallat
Amerikan yhdysvallat (lyh. USA) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta liittopiiristä, Washington (DC):stä, sekä useista erillisalueista.
Katsoa Suomen kieli ja Yhdysvallat
Yleiskieli
Yleiskieli (kutsutaan myös standardikieli) on kaikille kielen puhujille yhteinen kielimuoto.
Katsoa Suomen kieli ja Yleiskieli
Z
Z (z) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 26.
Katsoa Suomen kieli ja Z
Katso myös
Itämerensuomalaiset kielet
- Amerikansuomi
- Eteläviron kieli
- Inkeroisen kieli
- Itämerensuomalaiset kielet
- Jällivaaran murteet
- Karjalan kieli
- Kreevinin murre
- Kveenin kieli
- Liivin kieli
- Livvinkarjala
- Meänkieli
- Mokšan kieli
- Myöhäiskantasuomi
- Seton kieli
- Suomen kieli
- Tarton murre
- Tuohikirje 292
- Võro
- Varsinaiskarjala
- Vatja
- Viron kieli
Norjan kielet
- Eteläsaame
- Kveenin kieli
- Luulajansaame
- Norjalainen viittomakieli
- Norjan kielet
- Norjan kieli
- Pohjoissaame
- Romanikieli
- Saamelaiskielet
- Suomen kieli
- Tanskan kieli
Ruotsin kielet
- Älvdalska
- Eteläsaame
- Gutniska
- Jällivaaran murteet
- Luulajansaame
- Meänkieli
- Piitimensaame
- Pohjoissaame
- Romanikieli
- Ruotsalainen viittomakieli
- Ruotsin kielet
- Ruotsin kieli
- Ruotsinsuomi
- Saamelaiskielet
- Suomen kieli
- Suomen romanikieli
- Tanskan kieli
- Uumajansaame
Suomen kielet
- Ahvenanmaanruotsi
- Inarinsaame
- Kainuunsaame
- Karjalan kieli
- Keminsaame
- Livvinkarjala
- Luettelo Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista
- Lyydin kieli
- Meänkieli
- Pakkoruotsi
- Pohjoissaame
- Romanikieli
- Ruotsin kieli
- Saamelaiskielet
- Suomalainen viittomakieli
- Suomalais-ugrilaiset kielet
- Suomen kielet
- Suomen kieli
- Suomen romanikieli
- Suomenruotsi
- Tataarin kieli
- Uralilaiset kielet
- Varsinaiskarjala
Viron kielet
- Eteläviron kieli
- Romanikieli
- Ruotsin kieli
- Seton kieli
- Suomalais-ugrilaiset kielet
- Suomen kieli
- Tarton murre
- Uralilaiset kielet
- Võro
- Valkovenäjän kieli
- Viron kielet
- Viron kieli
- Vironruotsi
Tunnetaan myös nimellä Finnish, Suomen kielen murteet, Suomenkieli, Suomenkielinen, Suomenkieliset, Suomi (kieli).
, Etelä-Karjalan maakunta, Etelä-Pohjanmaan murre, Etelä-Savon maakunta, Euroopan unioni, F, Fennistiikka, Finglish, Foneemi, Frikatiivi, Funktiosana, Futuuri, G, Geminaatta, Genetiivi, Germaaniset kielet, Glottaali, Glottaalifrikatiivi, Glottaaliklusiili, H, Hämäläismurteet, I, Illatiivi, Imperatiivi, Imperfekti, Indikatiivi, Indoeurooppalainen kantakieli, Indoeurooppalaiset kielet, Inessiivi, Infinitiivi, Inkeriläiset, Instruktiivi, Intonaatio, Isä meidän, Iso suomen kielioppi, Itämerensuomalaiset kielet, J, J. V. Snellman, Jällivaara, Järviseudun seutukunta, Johdin (kielitiede), Jyväskylä, K, Kaakkoismurteet, Kainuun maakunta, Kaisa Häkkinen, Kalevala, Kampakeraaminen kulttuuri, Kanada, Kanadansuomalaiset, Kansallisromantiikka, Kantasaame, Kantaurali, Karjalan kieli, Karjalan tasavalta, Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet, Keski-Suomen maakunta, Kieliopillinen luku, Kielioppi, Kielireskripti, Kielitiede, Kielitoimisto, Kielitoimiston sanakirja, Kiirunan kunta, Kirjain, Klusiili, Koillismaa, Komitatiivi, Komparatiivi, Konditionaali, Konjunktio (kielitiede), Konsonantti, Kopula, Kotimaisten kielten keskus, Kristinusko, Kvantiteetti (kielitiede), Kveenin kieli, Kveenit, L, Labiaali, Lainasana, Lateraali, Latinalaiset aakkoset, Lauseenjäsenet, Lauseenvastike, Lauseke (kielitiede), Lavea suppea etuvokaali, Lavea väljä etuvokaali, Lavea väljä takavokaali, Liitepartikkeli, Lounaismurteet, Luovutettu Karjala, M, Martti Airila, Matti Sadeniemi, Meänkieli, Mikael Agricola, Morfeemi, Morfologinen typologia, Murre, Myöhäiskantasuomi, N, Nasaali, Nominatiivi, Nomini, Norja, Numeraali, Nykysuomen sanakirja, O, Objekti (lauseenjäsen), Obstruentti, Opetushallitus, Osmo Ikola, P, Paino (kielitiede), Palataali, Partikkeli, Partikkeli (sanaluokka), Partisiippi, Partitiivi, Passiivi, Peräpohjalaiset murteet, Perfekti, Persoona (kielioppi), Pikapuhemuoto, Pluskvamperfekti, Pohjois-Karjalan maakunta, Pohjois-Savon maakunta, Possessiivisuffiksi, Potentiaali, Predikaatti (lauseenjäsen), Predikatiivi, Preesens, Pronomini, Prosodia, Pyöreä suppea etuvokaali, Pyöreä suppea takavokaali, Q, R, Rajageminaatio, Rekisteri (ääni), Resonantti, Riimukivi G 319, Riimukivi Gs 13, Riimukivi U 582, Rudimenta linguae finnicae breviter delineata, Ruotsi, Ruotsin kieli, Ruotsinsuomalaiset, Ruotsinsuomi, Ruuhi, S, Saamelaiskielet, Samojedikielet, Sanajärjestys, Sanakirja, Sanaluokka, Sandhi, Sanojen johtaminen, Savolaismurteet, Sävel, Se Wsi Testamenti, Seitsemän veljestä, Sija, Sitaattilaina, Slaavilaiset kielet, Soinnillinen alveolaarinen klusiili, Soinnillinen bilabiaalinen klusiili, Soinnillinen velaariklusiili, Soinniton alveolaarinen klusiili, Soinniton alveolaarinen sibilantti, Soinniton bilabiaalinen klusiili, Soinniton postalveolaarinen frikatiivi, Soinniton velaariklusiili, Subjekti (lauseenjäsen), Substantiivi, Suffiksi, Suku (kielioppi), Suomalais-ugrilaiset kielet, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomalaisen Sana-Lugun Coetus, Suomalaiset, Suomalaiset heimot, Suomen kielen aakkoset, Suomen kielen äännerakenne, Suomen kielen historia, Suomen kielen lautakunta, Suomen kielen perussanakirja, Suomen kielen sanasto, Suomen kielenhuolto, Suomen kielioppi, Suomen kielipolitiikka, Suomen murteet, Suomen puhekieli, Suomen suuriruhtinaskunta, Suomenkieliset Tieto-Sanomat, Suomenruotsalaiset, Suomi, Suomi toisena ja vieraana kielenä, Superlatiivi, SVO-kieli, Synteettinen kieli, T, Taivutus (kielioppi), Tapaluokka, Tavu, Terho Itkonen, Tornionlaakso, Transitiivisuus (kielioppi), Translatiivi, Tremulantti, Triftongi, Turun arkkihiippakunta, U, Uisko, Unkari, Unkarin kieli, Ural, Uralilainen sanasto, Uralilaiset kielet, Uskonpuhdistus, Uskontunnustus, V, Vartalo (kielitiede), Velaari, Velaarinen nasaali, Venäjä, Venäjän kieli, Venäjänsuomalaiset, Verbi, Viipurin luterilainen hiippakunta, Viro, Viron kieli, Vokaali, Vokaalisointu, Volga, Vuoden 1919 hallitusmuoto, W, WSOY, X, Y, Yhdyssana, Yhdysvallat, Yleiskieli, Z.