295 suhteet: A, Aarni Penttilä, Abckiria, Abessiivi, Ablatiivi, Adessiivi, Adjektiivi, Adpositio, Adverbi, Aeschillus Petraeus, Affiksi, Agglutinatiivinen kieli, Ahvenanmaan maakunta, Aikamuoto, Akkusatiivi, Allatiivi, Allofoni, Alveolaari, Alveolaarinen nasaali, Alveolaarinen tremulantti, Amerikansuomalaiset, Amerikansuomi, Analyyttinen kieli, Antti Lizelius, Approksimantti, Arkikieli, Asiatyyli, Assimilaatio (fonetiikka), Astevaihtelu, Š, Ž, Ö, Ä, Å, B, Balttilaiset kielet, Bilabiaalinen nasaali, C, D, Daniel Juslenius, Dentaali, Diftongi, E, Edita Group, Eerikinkronikka, Elatiivi, Elias Lönnrot, Elisio, Englannin kieli, Essiivi, ..., Etelä-Karjalan maakunta, Etelä-Pohjanmaan murre, Etelä-Savon maakunta, Euroopan unioni, F, Fennistiikka, Finglish, Foneemi, Frikatiivi, Funktiosana, Futuuri, G, Geminaatta, Genetiivi, Germaaniset kielet, Glottaali, Glottaalifrikatiivi, Glottaaliklusiili, H, Hämäläismurteet, I, Illatiivi, Imperatiivi, Imperfekti, Indikatiivi, Indoeurooppalainen kantakieli, Indoeurooppalaiset kielet, Inessiivi, Infinitiivi, Inkeriläiset, Instruktiivi, Intonaatio, Isä meidän, Iso suomen kielioppi, Itämerensuomalaiset kielet, J, J. V. Snellman, Jällivaara, Järviseudun seutukunta, Johdin (kielitiede), Jyväskylä, K, Kaakkoismurteet, Kainuun maakunta, Kaisa Häkkinen, Kalevala, Kampakeraaminen kulttuuri, Kanada, Kanadansuomalaiset, Kansallisromantiikka, Kantasaame, Kantaurali, Karjalan kieli, Karjalan tasavalta, Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet, Keski-Suomen maakunta, Kieliopillinen luku, Kielioppi, Kielireskripti, Kielitiede, Kielitoimisto, Kielitoimiston sanakirja, Kiirunan kunta, Kirjain, Klusiili, Koillismaa, Komitatiivi, Komparatiivi, Konditionaali, Konjunktio (kielitiede), Konsonantti, Kopula, Kotimaisten kielten keskus, Kristinusko, Kvantiteetti (kielitiede), Kveenin kieli, Kveenit, L, Labiaali, Lainasana, Lateraali, Latinalaiset aakkoset, Lauseenjäsenet, Lauseenvastike, Lauseke (kielitiede), Lavea lähes väljä etuvokaali, Lavea suppea etuvokaali, Lavea väljä etuvokaali, Lavea väljä takavokaali, Liitepartikkeli, Lounaismurteet, Luovutettu Karjala, M, Martti Airila, Matti Sadeniemi, Meänkieli, Mikael Agricola, Morfeemi, Morfologinen typologia, Murre, Myöhäiskantasuomi, N, Nasaali, Nominatiivi, Nomini, Norja, Numeraali, Nykysuomen sanakirja, O, Objekti (lauseenjäsen), Obstruentti, Opetushallitus, Osmo Ikola, P, Paino (kielitiede), Palataali, Partikkeli, Partikkeli (sanaluokka), Partisiippi, Partitiivi, Passiivi, Peräpohjalaiset murteet, Perfekti, Persoona (kielioppi), Pikapuhemuoto, Pluskvamperfekti, Pohjois-Karjalan maakunta, Pohjois-Savon maakunta, Possessiivisuffiksi, Potentiaali, Predikaatti (lauseenjäsen), Predikatiivi, Preesens, Pronomini, Prosodia, Pyöreä suppea etuvokaali, Pyöreä suppea takavokaali, Q, R, Rajageminaatio, Rekisteri (ääni), Resonantti, Riimukivi G 319, Riimukivi Gs 13, Riimukivi U 582, Rudimenta linguae finnicae breviter delineata, Ruotsi, Ruotsin kieli, Ruotsinsuomalaiset, Ruotsinsuomi, Ruuhi, S, Saamelaiskielet, Samojedikielet, Sanajärjestys, Sanakirja, Sanaluokka, Sandhi, Sanojen johtaminen, Savolaismurteet, Sävel, Se Wsi Testamenti, Seitsemän veljestä, Sija, Sitaattilaina, Slaavilaiset kielet, Soinnillinen alveolaarinen klusiili, Soinnillinen bilabiaalinen klusiili, Soinnillinen velaariklusiili, Soinniton alveolaarinen klusiili, Soinniton alveolaarinen sibilantti, Soinniton bilabiaalinen klusiili, Soinniton postalveolaarinen frikatiivi, Soinniton velaariklusiili, Subjekti (lauseenjäsen), Substantiivi, Suffiksi, Suku (kielioppi), Suomalais-ugrilaiset kielet, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomalaisen Sana-Lugun Coetus, Suomalaiset, Suomalaiset heimot, Suomen kielen aakkoset, Suomen kielen äännerakenne, Suomen kielen historia, Suomen kielen lautakunta, Suomen kielen perussanakirja, Suomen kielen sanasto, Suomen kielenhuolto, Suomen kielioppi, Suomen kielipolitiikka, Suomen murteet, Suomen puhekieli, Suomen suuriruhtinaskunta, Suomenkieliset Tieto-Sanomat, Suomenruotsalaiset, Suomi, Suomi toisena ja vieraana kielenä, Superlatiivi, SVO-kieli, Synteettinen kieli, T, Taivutus (kielioppi), Tapaluokka, Tavu, Terho Itkonen, Tornionlaakso, Transitiivisuus (kielioppi), Translatiivi, Tremulantti, Triftongi, Turun arkkihiippakunta, U, Uisko, Unkari, Unkarin kieli, Ural, Uralilainen sanasto, Uralilaiset kielet, Uskonpuhdistus, Uskontunnustus, V, Vartalo (kielitiede), Velaari, Velaarinen nasaali, Venäjä, Venäjän kieli, Venäjänsuomalaiset, Verbi, Viipurin luterilainen hiippakunta, Viro, Viron kieli, Vokaali, Vokaalisointu, Volga, Vuoden 1919 hallitusmuoto, W, WSOY, X, Y, Yhdyssana, Yhdysvallat, Yleiskieli, Z. Laajenna indeksi (245 lisää) »
A
A (a) on latinalaisen kirjaimiston ja suomen aakkosten ensimmäinen kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja A · Katso lisää »
Aarni Penttilä
Aarni Emanuel Penttilä (vuoteen 1919 Hildén; 5. elokuuta 1899 Raahe – 25. elokuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä (fennisti), joka palveli 30 vuotta suomen kielen professorina Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Aarni Penttilä · Katso lisää »
Abckiria
Abckiria (”Abc-kirja”) oli ensimmäinen suomenkielinen kirja.
Uusi!!: Suomen kieli ja Abckiria · Katso lisää »
Abessiivi
Abessiivin käyttöä oudossa liikennemerkin lisäkilvessä. Abessiivi eli vajanto on sijamuoto, joka ilmaisee puuttumista.
Uusi!!: Suomen kieli ja Abessiivi · Katso lisää »
Ablatiivi
Ablatiivi eli ulkoeronto eli ulkoinen erosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä pois joltain pinnalta tai jonkin luota: tuolilta, seinältä, talolta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ablatiivi · Katso lisää »
Adessiivi
Adessiivi eli ulko-olento eli ulkoinen olosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee sijaintia jonkin päällä, jollain pinnalla tai jonkin lähellä: tuolilla, seinällä, talolla.
Uusi!!: Suomen kieli ja Adessiivi · Katso lisää »
Adjektiivi
Adjektiivi eli laatusana on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin eli sanoihin, jotka taipuvat sijamuodoissa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Adjektiivi · Katso lisää »
Adpositio
Adpositio eli suhdesana on yhteisnimitys postpositioille ja prepositioille.
Uusi!!: Suomen kieli ja Adpositio · Katso lisää »
Adverbi
Adverbi eli seikkasana on verbin tai koko lauseen määritteenä toimiva taipumaton tai vajaasti taipuva sana, joka ilmaisee tyypillisesti aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, varmuuden astetta tai keinoa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Adverbi · Katso lisää »
Aeschillus Petraeus
Aeschillus (Eskil) Petraeus oli Turun piispa vuosina 1652–1657.
Uusi!!: Suomen kieli ja Aeschillus Petraeus · Katso lisää »
Affiksi
Affiksi eli sanaliite on sanan runkoon liitettävä osa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Affiksi · Katso lisää »
Agglutinatiivinen kieli
Agglutinatiiviset eli agglutinoivat kielet ovat kielitieteessä sellaisten kielien luokka, joissa sanan vartaloon liittyy (useita) päätteitä ja muita affikseja.
Uusi!!: Suomen kieli ja Agglutinatiivinen kieli · Katso lisää »
Ahvenanmaan maakunta
Ahvenanmaa on Itämerellä sijaitseva saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, jolla on maakunnista ainoana oma itsehallinto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ahvenanmaan maakunta · Katso lisää »
Aikamuoto
Aikamuoto eli tempus on verbin taivutuskategoria, jolla ilmaistaan verbin kuvaaman tapahtumisen aikaa suhteessa puhehetkeen (Nyt puu on kaatunut) ja/tai kerrottuun viitehetkeen (Eilen tullessani puu oli jo kaatunut).
Uusi!!: Suomen kieli ja Aikamuoto · Katso lisää »
Akkusatiivi
Akkusatiivi eli kohdanto on nominatiivi-akkusatiivikielissä transitiiviverbien tekemisen kohteen eli suoran objektin sija.
Uusi!!: Suomen kieli ja Akkusatiivi · Katso lisää »
Allatiivi
Allatiivi eli ulkotulento eli ulkoinen tulosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle: tuolille, seinälle, talolle.
Uusi!!: Suomen kieli ja Allatiivi · Katso lisää »
Allofoni
Allofoni on kielitieteen termi, jolla tarkoitetaan niitä äänteitä (fooneja), jotka tietyssä kielessä kuuluvat samaan foneemiin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Allofoni · Katso lisää »
Alveolaari
Alveolaarit ovat konsonanttiäänteitä, joita äännettäessä kielen kärki tai lapa koskettaa hammasvallin ääntymävyöhykettä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Alveolaari · Katso lisää »
Alveolaarinen nasaali
Alveolaarinen nasaali (n-äänne) on useissa kielissä käytettävä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kieli ja Alveolaarinen nasaali · Katso lisää »
Alveolaarinen tremulantti
(Soinnillinen) alveolaarinen tremulantti (r-äänne) on useissa kielissä käytettävä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kieli ja Alveolaarinen tremulantti · Katso lisää »
Amerikansuomalaiset
Amerikansuomalaiset ovat Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia.
Uusi!!: Suomen kieli ja Amerikansuomalaiset · Katso lisää »
Amerikansuomi
Amerikansuomi eli fingliska tai fingelska on amerikansuomalaisten eli Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten ja heidän jälkeläistensä puhuma suomen kielen muoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Amerikansuomi · Katso lisää »
Analyyttinen kieli
Analyyttinen (isoloiva) kieli on morfologisessa typologiassa kieli, jossa kieliopillisten suhteiden ilmaisemiseen käytetään enimmäkseen prepositioita ja postpositioita, toisin kuin synteettisissä kielissä, joissa siihen käytetään enemmän päätteitä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Analyyttinen kieli · Katso lisää »
Antti Lizelius
Anders (Antti) Lizelius (12. lokakuuta 1708 Tyrvää – 15. lokakuuta 1795 Mynämäki) oli suomalainen pappi ja kirjallisuusmies, joka vaikutti myös suomen kirjakielen kehitykseen.
Uusi!!: Suomen kieli ja Antti Lizelius · Katso lisää »
Approksimantti
Approksimantti on konsonanttinen äänne, jota muodostettaessa ilmavirta pääsee kulkemaan vokaalien tapaan vapaasti suuväylässä ilman hankaushälyn muodostumista, toisin kuin muissa konsonanteissa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Approksimantti · Katso lisää »
Arkikieli
Arkikieli on epämuodollista ja epävirallista kielenkäyttöä, joka poikkeaa neutraalista yleiskielestä ja asiatyylistä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Arkikieli · Katso lisää »
Asiatyyli
Asiatyyli on etenkin asiateksteissä käytettävä kielenkäytön ilmaisutapa, jonka tavoitteena on tiedon välittäminen tehokkaasti, tarkoituksenmukaisesti ja yksiselitteisesti.
Uusi!!: Suomen kieli ja Asiatyyli · Katso lisää »
Assimilaatio (fonetiikka)
Assimilaatio foneettisena ilmiönä tarkoittaa äänteen muuttumista toista äännettä muistuttavaksi tai jopa sulautumista siihen.
Uusi!!: Suomen kieli ja Assimilaatio (fonetiikka) · Katso lisää »
Astevaihtelu
Astevaihtelu tarkoittaa sanansisäisten konsonanttien vaihtelua.
Uusi!!: Suomen kieli ja Astevaihtelu · Katso lisää »
Š
Š (š) on latinalaisiin aakkosiin muutamissa kielissä lisätty kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja Š · Katso lisää »
Ž
Ž (ž) on latinalaiseen aakkostoon eräissä kielissä lisätty kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ž · Katso lisää »
Ö
Ö (ö) on suomen aakkosten viimeinen eli 29.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ö · Katso lisää »
Ä
Ä (ä) on suomen aakkosten 28.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ä · Katso lisää »
Å
Å(å) suomen ja ruotsin kielen aakkosten 27.
Uusi!!: Suomen kieli ja Å · Katso lisää »
B
B (b) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten toinen kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja B · Katso lisää »
Balttilaiset kielet
Balttilaiset kielet kartalla Balttilaiset kielet muodostavat yhden indoeurooppalaisen kielikunnan päähaaroista.
Uusi!!: Suomen kieli ja Balttilaiset kielet · Katso lisää »
Bilabiaalinen nasaali
Bilabiaalinen nasaali (m-äänne) on useissa kielissä käytettävä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kieli ja Bilabiaalinen nasaali · Katso lisää »
C
C (c) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kolmas kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja C · Katso lisää »
D
D (d) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten neljäs kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja D · Katso lisää »
Daniel Juslenius
Daniel Juslenius (10. kesäkuuta 1676 Mietoinen, Suomi – 17. heinäkuuta 1752 Brunsbo, Skara, Ruotsi) oli suomalainen kirjailija ja isänmaanystävä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Daniel Juslenius · Katso lisää »
Dentaali
Dentaali on äänne, jota tuotettaessa kieli koskettaa hampaita.
Uusi!!: Suomen kieli ja Dentaali · Katso lisää »
Diftongi
Diftongi eli pariääntiö on kahden samaan tavuun kuuluvan keskenään erilaisen vokaalin yhtymä tai foneettisesti tarkasteltuna oikeammin pitkä vokaali, jonka laatu äännettäessä muuttuu siten, että loppuosa on erilainen kuin alkuosa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Diftongi · Katso lisää »
E
E (e) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten viides kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja E · Katso lisää »
Edita Group
Edita Group Oyj on konserni, johon kuuluvat tytäryhtiöt Edita Publishing Oy ja Edita Prima Oy.
Uusi!!: Suomen kieli ja Edita Group · Katso lisää »
Eerikinkronikka
Eerikinkronikka on muinaisruotsiksi kirjoitettu keskiaikainen riimikronikka, joka keskittyy Ruotsin historian folkunga-ajan tapahtumiin 1200-luvun alkupuolelta 1300-luvun alkupuoliskolle.
Uusi!!: Suomen kieli ja Eerikinkronikka · Katso lisää »
Elatiivi
Elatiivi eli sisäeronto eli sisäinen erosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jostakin ulos: talosta, kylästä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Elatiivi · Katso lisää »
Elias Lönnrot
Elias Lönnrot (9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen Kalevalan sekä Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja.
Uusi!!: Suomen kieli ja Elias Lönnrot · Katso lisää »
Elisio
Elisio on yhden tai useamman äänteen jääminen pois sanasta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Elisio · Katso lisää »
Englannin kieli
Englannin kieli (engl. English language) on Englannissa syntynyt germaaninen kieli.
Uusi!!: Suomen kieli ja Englannin kieli · Katso lisää »
Essiivi
Essiivi eli olento eli yleinen olosija, joka ilmaisee olotilaa, jonakin olemista: lapsena, äitinä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Essiivi · Katso lisää »
Etelä-Karjalan maakunta
Etelä-Karjala on maakunta Kaakkois-Suomessa Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella.
Uusi!!: Suomen kieli ja Etelä-Karjalan maakunta · Katso lisää »
Etelä-Pohjanmaan murre
Etelä-Pohjanmaan murre on suomen kielen länsimurteisiin kuuluva murre.
Uusi!!: Suomen kieli ja Etelä-Pohjanmaan murre · Katso lisää »
Etelä-Savon maakunta
Etelä-Savo on Suomen maakunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Etelä-Savon maakunta · Katso lisää »
Euroopan unioni
Euroopan unioni (EU) on 27 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Euroopan unioni · Katso lisää »
F
F (f) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kuudes kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja F · Katso lisää »
Fennistiikka
Suomen kielen puhuma-alat. Suomen kielen tutkimus eli fennistiikka on humanistinen tieteenala, jonka opetus- ja tutkimuskohteita ovat muun muassa suomen kielen käyttö eri tilanteissa ja ympäristöissä, kielen rakenne lauseopilliselta, äänneopilliselta tai muoto-opilliselta kannalta sekä muu kielen vaihtelu.
Uusi!!: Suomen kieli ja Fennistiikka · Katso lisää »
Finglish
Finglish (englannin kielen sanoista Finnish, 'suomen kieli' ja English, 'englannin kieli') on suomen kielen ja englannin kielen sekamuoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Finglish · Katso lisää »
Foneemi
Foneemi on puhutun kielen pienin distinktiivinen eli merkityksiä erottava yksikkö.
Uusi!!: Suomen kieli ja Foneemi · Katso lisää »
Frikatiivi
Frikatiivi eli hankausäänne on obstruenttinen konsonantti, joka syntyy, kun ääntöväylä puristetaan niin kapeaksi, että sen läpi kulkeva ilmavirta aiheuttaa hankaushälyä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Frikatiivi · Katso lisää »
Funktiosana
Funktiosana tai kieliopillinen sana tarkoittaa sanaa, jolla on kielessä lähinnä kieliopillinen tai keskustelun kulkuun liittyvä tehtävä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Funktiosana · Katso lisää »
Futuuri
Futuuri on verbin aikamuoto, jolla ilmaistaan tulevaa aikaa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Futuuri · Katso lisää »
G
G (g) on latinalaisen kirjaimiston ja myös suomen aakkosten seitsemäs kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja G · Katso lisää »
Geminaatta
Geminaatta eli kaksoiskonsonantti on pitkä konsonanttiäänne kielissä, joissa konsonanttien pituuserot tuottavat merkityseroja eli ovat foneemisia.
Uusi!!: Suomen kieli ja Geminaatta · Katso lisää »
Genetiivi
Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Genetiivi · Katso lisää »
Germaaniset kielet
fääri Germaaniset kielet ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Germaaniset kielet · Katso lisää »
Glottaali
Glottaali on konsonantti, jonka tuottamisessa ainoastaan äänirako on olennainen.
Uusi!!: Suomen kieli ja Glottaali · Katso lisää »
Glottaalifrikatiivi
Glottaalifrikatiivi eli glottaalinen frikatiivi on hankausäänne, jota puhekielessä nimitetään h-äänteeksi.
Uusi!!: Suomen kieli ja Glottaalifrikatiivi · Katso lisää »
Glottaaliklusiili
Glottaaliklusiilin ääntöpaikka ja -tapa kuviossa A. Glottaaliklusiili on konsonanttiäänne, joka muodostetaan sulkemalla kokonaan sekä äänihuulirako että rustorako, niin että ilmavirtaus keuhkoista pysähtyy hetkeksi.
Uusi!!: Suomen kieli ja Glottaaliklusiili · Katso lisää »
H
H (h) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdeksas kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja H · Katso lisää »
Hämäläismurteet
Hämäläismurteiden puhuma-alue. 1. Perihämäläiset murteet 2. Etelähämäläiset murteet 3. Kaakkoishämäläiset murteet - 3A. Hollolan ryhmä - 3B. Porvoon ryhmä - 3C. Iitin ryhmä 4 Yläsatakuntalaiset murteet. Punaisella vinoviivoituksella on merkitty lounaiset välimurteet. Hämäläismurteet ovat suomen kielen länsimurteisiin kuuluvia murteita, joita puhutaan eteläpohjalaisten murteiden eteläpuolella, lounaismurteiden itäpuolella ja savolaismurteiden länsipuolella.
Uusi!!: Suomen kieli ja Hämäläismurteet · Katso lisää »
I
I (i) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten yhdeksäs kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja I · Katso lisää »
Illatiivi
Illatiivi eli sisätulento eli sisäinen tulosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin sisään: taloon, kylään.
Uusi!!: Suomen kieli ja Illatiivi · Katso lisää »
Imperatiivi
Imperatiivi eli käskytapa on verbin tapaluokka, joka ilmaisee käskyä tai kehotusta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Imperatiivi · Katso lisää »
Imperfekti
Imperfekti eli kertoma on verbien mennyt aikamuoto, jolla viitataan lähimenneisyyteen tai menneeseen, mutta yhä keskeneräiseen toimintaan.
Uusi!!: Suomen kieli ja Imperfekti · Katso lisää »
Indikatiivi
Indikatiivi eli tositapa on verbin tapaluokka eli modus.
Uusi!!: Suomen kieli ja Indikatiivi · Katso lisää »
Indoeurooppalainen kantakieli
Indoeurooppalainen kantakieli eli kantaindoeurooppa on oletettu eli hypoteettinen kantakieli, josta indoeurooppalaiset kielet ovat aikaa myöten eriytyneet.
Uusi!!: Suomen kieli ja Indoeurooppalainen kantakieli · Katso lisää »
Indoeurooppalaiset kielet
Ei-indoeurooppalaisia kieliä Raidoitetuilla alueilla monikielisyys on yleistä. Indoeurooppalaisten kielten nykyinen levinneisyys. Tummanvihreällä merkityissä maissa indoeurooppalaiset kielet ovat enemmistön kielinä. Vaaleanvihreällä merkityissä maissa ne ovat virallisina vähemmistökielinä. kielikuntien joukossa. Indoeurooppalaiset kielet muodostavat kielikunnan, johon kuuluvia kieliä puhuttiin alun perin Euroopasta Intiaan ulottuvalla alueella, mutta nykyaikana kautta maailman.
Uusi!!: Suomen kieli ja Indoeurooppalaiset kielet · Katso lisää »
Inessiivi
Inessiivi eli sisäolento eli sisäinen olosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee sijaintia jossakin paikassa tai jonkin sisällä ja vastaa esimerkiksi kysymykseen missä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Inessiivi · Katso lisää »
Infinitiivi
Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Infinitiivi · Katso lisää »
Inkeriläiset
Inkeriläiset eli inkerinsuomalaiset (myös: Inkerin suomalaiset) ovat Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Inkerinmaalle siirtyneiden savolaisten (savakot) ja karjalaisten (äyrämöiset) jälkeläisiä, jotka ovat uskonnoltaan pääasiassa evankelis-luterilaisia.
Uusi!!: Suomen kieli ja Inkeriläiset · Katso lisää »
Instruktiivi
Instruktiivi eli keinonto on sijamuoto (ns. tapasija), joka ilmaisee keinoa tai välinettä tai tapaa, jolla toiminta suoritetaan.
Uusi!!: Suomen kieli ja Instruktiivi · Katso lisää »
Intonaatio
Intonaatio on puheen sävelkulkua.
Uusi!!: Suomen kieli ja Intonaatio · Katso lisää »
Isä meidän
Jeesus pitämässä vuorisaarnaa. Isä meidän eli Herran rukous on kristinuskon tunnetuin rukous.
Uusi!!: Suomen kieli ja Isä meidän · Katso lisää »
Iso suomen kielioppi
Iso suomen kielioppi on vuonna 2004 julkaistu suomen referenssikielioppi.
Uusi!!: Suomen kieli ja Iso suomen kielioppi · Katso lisää »
Itämerensuomalaiset kielet
Itämerensuomalaiset kielet ovat saamelaiskielten ohella toinen kahdesta suomalais-saamelaisten kielten haarasta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Itämerensuomalaiset kielet · Katso lisää »
J
J (j) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kymmenes kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja J · Katso lisää »
J. V. Snellman
Johan (Juhana) Vilhelm Snellman (12. toukokuuta 1806 Tukholma, Ruotsi – 4. heinäkuuta 1881 Kirkkonummi, Suomi) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies, yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvun Suomessa.
Uusi!!: Suomen kieli ja J. V. Snellman · Katso lisää »
Jällivaara
Jällivaara on samannimisen Jällivaaran kunnan keskustaajama.
Uusi!!: Suomen kieli ja Jällivaara · Katso lisää »
Järviseudun seutukunta
Seutukunnan kunnat. Järviseudun seutukunta on yksi Suomen seutukunnista.
Uusi!!: Suomen kieli ja Järviseudun seutukunta · Katso lisää »
Johdin (kielitiede)
Johdin tai johtopääte on liite, jonka avulla muodostetaan uusia sanoja, johdoksia.
Uusi!!: Suomen kieli ja Johdin (kielitiede) · Katso lisää »
Jyväskylä
Jyväskylä on Suomen kaupunki ja Keski-Suomen maakuntakeskus Päijänteen pohjoisrannalla.
Uusi!!: Suomen kieli ja Jyväskylä · Katso lisää »
K
K (k) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 11.
Uusi!!: Suomen kieli ja K · Katso lisää »
Kaakkoismurteet
Osa kaakkoismurteiden puhuma-alueesta on merkitty karttaan numerolla 7 (vaalenpunainen alue). Kartasta puuttuvat Karjalankannaksen alue, Laatokan Karjala ja Inkeri. Kaakkoismurteet eli niin sanottu ”Karjalan murre” on Kaakkois-Suomessa puhuttava suomen kielen murreryhmä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kaakkoismurteet · Katso lisää »
Kainuun maakunta
Kainuu on Suomen maakunta, joka sijaitsee Pohjois-Suomessa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kainuun maakunta · Katso lisää »
Kaisa Häkkinen
Kaisa Mervi Maritta Häkkinen (o.s. Ranta, s. 17. marraskuuta 1950 Kouvola) on suomalainen kielitieteilijä ja tieteen akateemikko (2020–).
Uusi!!: Suomen kieli ja Kaisa Häkkinen · Katso lisää »
Kalevala
Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela sai paljon innoitusta ''Kalevalasta''. ''Sammon puolustus'', 1896. Kalevala on Suomen kansalliseepos, Elias Lönnrotin kokoama ja toimittama runoelma, joka perustuu hänen vuodesta 1828 alkaen kokoamiinsa suomalais-karjalaisiin kansanrunoihin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kalevala · Katso lisää »
Kampakeraaminen kulttuuri
ietf-kielikoodi.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kampakeraaminen kulttuuri · Katso lisää »
Kanada
Kanada (engl. ja) on Pohjois-Amerikassa sijaitseva parlamentaarinen monarkia, ja liittovaltio.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kanada · Katso lisää »
Kanadansuomalaiset
Kanadansuomalaiset ovat kanadalaisia, joilla on suomalaiset sukujuuret.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kanadansuomalaiset · Katso lisää »
Kansallisromantiikka
Pekka Halosta, kirjallisuuden alalla Juhani Ahoa ja säveltaiteessa Jean Sibeliusta. Kansallisromantiikka on oman kansakunnan menneisyydestä virikkeitä etsinyt romanttinen tyylisuuntaus Euroopan eri maissa noin 1890–1910.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kansallisromantiikka · Katso lisää »
Kantasaame
Kantasaame on rekonstruoitu kantakieli, josta polveutuvat saamelaiskielet.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kantasaame · Katso lisää »
Kantaurali
Kantaurali on uralilaisen kielikunnan kantakieli, joka on rekonstruoitu historiallis-vertailevan kielitieteen metodien avulla.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kantaurali · Katso lisää »
Karjalan kieli
Puhuttua tverinkarjalaa Karjala on uralilainen kieli, joka kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten itämerensuomalaisten kielten pohjoisryhmään. Se on suomen läheisin sukukieli inkeroisen ohella. Karjalan kaikkien murteiden puhujia arvioidaan olevan yhteensä noin 60 000 – 95 000, joten se on puhujamäärältään itämerensuomalaisista kielistä suomen ja viron jälkeen kolmanneksi suurin. Karjalaa puhutaan Venäjällä Karjalan tasavallassa eli Itä-Karjalassa sekä Tverin karjalaisalueilla, jossa sitä puhuvat karjalaiset. Suomessa sitä puhuvat suomen karjalankieliset, joista osa identifioituu edellä mainittuun karjalaisten kansaan, kun taas osa kokee kuuluvansa suomalaisiin lukeutuvaan karjalaisten heimoon. Se on samaa jatkumoa karjalaisten kansan kanssa. Karjalan kieli on sekä Venäjällä että Suomessa vakavasti uhanalainen. Karjalan kielen sisäiset murre-erot ovat suuret, eikä yhteisen kirjakielen luominen kaikille karjalaisille ole vielä onnistunut. Tavallisesti karjalan kielessä erotetaan kaksi päämuotoa: varsinaiskarjala ja livvinkarjala eli aunuksenkarjala. Aiemmin karjalan muotona pidetty lyydi luetaan nykyään yleensä omaksi kielekseen. Varsinaiskarjalassa erottuvat edelleen pohjoiset vienalaismurteet ja eteläisempi karjala, johon kuuluu myös Tverin karjalaissaarekkeiden kieli.
Uusi!!: Suomen kieli ja Karjalan kieli · Katso lisää »
Karjalan tasavalta
Karjalan tasavalta (lyydiksi Karjalan tazavald) on Venäjän federaatioon kuuluva autonominen tasavalta Luoteis-Venäjällä, Suomen itäpuolella.
Uusi!!: Suomen kieli ja Karjalan tasavalta · Katso lisää »
Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet
250px Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet ovat suomen kielen murteita, joita puhutaan Etelä-Pohjanmaan järviseudun pohjoispuolelta aina Peräpohjan eteläisimpään osaan asti.
Uusi!!: Suomen kieli ja Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet · Katso lisää »
Keski-Suomen maakunta
Keski-Suomi on yksi Suomen 19 maakunnasta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Keski-Suomen maakunta · Katso lisää »
Kieliopillinen luku
Kieliopillinen luku (tai lyhyesti luku; latinaksi numerus) on kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee asioiden määrää.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kieliopillinen luku · Katso lisää »
Kielioppi
Kielioppi on kielen järjestelmää kuvaileva sääntöjen joukko, joka voidaan kerätä kielen säännönmukaisuuksien pohjalta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kielioppi · Katso lisää »
Kielireskripti
asetuskokoelmassa. Kielireskripti eli Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus Suomen kielen asettamisesta yhdenmoisiin oikeuksiin Ruotsin kielen kanssa kaikissa semmoisissa kohdissa, jotka wälittömästi koskevat maan nimen-omaan suomalaista wäestöä (AsK 26/1863) oli keisari Aleksanteri II:n antama säädös, joka kohensi suomen kielen asemaa Suomen suuriruhtinaskunnan valtionhallinnossa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kielireskripti · Katso lisää »
Kielitiede
Kielitiede eli lingvistiikka on kieltä tutkiva tiede.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kielitiede · Katso lisää »
Kielitoimisto
Kielitoimisto on yleisessä käytössä oleva nimitys Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuolto-osastolle, jonka tehtävänä on huolehtia suomen kielen huollosta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kielitoimisto · Katso lisää »
Kielitoimiston sanakirja
Kielitoimiston sanakirja on Kotimaisten kielten keskuksen julkaisema yksikielinen suomen kielen sanakirja ja Suomen kielen perussanakirjan seuraaja.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kielitoimiston sanakirja · Katso lisää »
Kiirunan kunta
Kiirunassa sijaitsee Ruotsin korkein vuori Kebnekaise. Lapporten-vuoristolaakso. Rakisvaara Kiirunan taajamasta kuvattuna. Kolmikielinen paikannimikyltti Svappavaarassa. Malmirata, taustalla Torniojärvi. Kiirunan kaupunkitaajaman keskusta Luossavaaralta kuvattuna. Kiirunan kunta (pohjoissaameksi Girona gielda) on Norrbottenin läänissä sijaitseva Ruotsin kunta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kiirunan kunta · Katso lisää »
Kirjain
Kreikkalaiset, kyrilliset ja latinalaiset kirjaimet Venn-diagrammissa. Kirjain on äänteisiin perustuvassa kirjoitusjärjestelmässä käytettävä merkki, joka edustaa, pyrkii edustamaan tai on joskus edustanut jotain puhutun kielen foneemia.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kirjain · Katso lisää »
Klusiili
Klusiili on äänne, joka syntyy, kun ilmavirta ensin pysäytetään ääntöväylässä ja sitten annetaan sen purkautua äkillisesti.
Uusi!!: Suomen kieli ja Klusiili · Katso lisää »
Koillismaa
Koillismaan sijainti Suomessa Koillismaa on maantieteellinen alue, jonka muodostavat neljä kuntaa: Pohjois-Pohjanmaan maakunnan koillisosassa sijaitsevat Pudasjärvi, Taivalkoski ja Kuusamo sekä Peräpohjolassa Lapin maakunnan eteläosassa sijaitseva Posio.
Uusi!!: Suomen kieli ja Koillismaa · Katso lisää »
Komitatiivi
Komitatiivi eli seuranto on sijamuoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Komitatiivi · Katso lisää »
Komparatiivi
Komparatiivi eli voittoaste on adjektiivin tai adverbin vertailuaste.
Uusi!!: Suomen kieli ja Komparatiivi · Katso lisää »
Konditionaali
Konditionaali eli ehtotapa on tapaluokka.
Uusi!!: Suomen kieli ja Konditionaali · Katso lisää »
Konjunktio (kielitiede)
Konjunktiot, eli sidesanat, ovat partikkelien sanaluokkaan kuuluvia sanoja, joilla yhdistetään virkkeen eri lauseita toisiinsa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Konjunktio (kielitiede) · Katso lisää »
Konsonantti
Konsonantit eli kerakkeet ovat vokaalien ohella ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Konsonantti · Katso lisää »
Kopula
Kopula ('side', 'yhdysside') on kielitieteessä käytetty käsite, jolla tarkoitetaan lauseessa subjektin sekä predikatiivin tai adverbiaalin yhdistävää sanaa (yleensä verbi "olla").
Uusi!!: Suomen kieli ja Kopula · Katso lisää »
Kotimaisten kielten keskus
Kotimaisten kielten keskus (lyh. Kotus) on Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalaitos.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kotimaisten kielten keskus · Katso lisää »
Kristinusko
Kristinusko on monoteistinen uskonto, joka perustuu Raamatun Uudessa testamentissa kuvatun Jeesuksen elämään ja opetuksiin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kristinusko · Katso lisää »
Kvantiteetti (kielitiede)
Kvantiteetti eli pituus on kielen fonologinen piirre.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kvantiteetti (kielitiede) · Katso lisää »
Kveenin kieli
Kveenin kieli on yksi Norjan virallisista vähemmistökielistä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kveenin kieli · Katso lisää »
Kveenit
Kveenien asuinalueita. Kveenipariskunta lypsämässä poroa 1800-luvun lopussa Kveenit ovat Pohjois-Norjan eli Ruijan (Finnmark) suomalaisperäistä väestöä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Kveenit · Katso lisää »
L
L (l) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdestoista kirjain.
Uusi!!: Suomen kieli ja L · Katso lisää »
Labiaali
Labiaaleiksi kutsutaan äänteitä, joita äännettäessä huulet sulkeutuvat (labiaaliset klusiilit) tai niillä syntyy hälyä (labiaaliset nasaalit ja frikatiivit).
Uusi!!: Suomen kieli ja Labiaali · Katso lisää »
Lainasana
Lainasana tarkoittaa kielestä toiseen siirtynyttä sanaa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lainasana · Katso lisää »
Lateraali
Lateraali eli laideäänne (tai lateral approximant) on konsonanttiäänne (kontoidi), jota tuotettaessa ilmavirta kulkee pääosin suun kautta, muttei kuitenkaan kielen keskilinjaa noudattaen vaan kielen jommaltakummalta tai kummaltakin laidalta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lateraali · Katso lisää »
Latinalaiset aakkoset
Latinalaiset aakkoset on laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Latinalaiset aakkoset · Katso lisää »
Lauseenjäsenet
Lauseenjäsenet eli kieliopilliset funktiot tai syntaktiset roolit ovat kielitieteellisiä termejä, joilla kuvataan sanan tai lausekkeen syntaktista asemaa lauseessa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lauseenjäsenet · Katso lisää »
Lauseenvastike
Lauseenvastikkeeksi kutsutaan suomen kielessä sellaista rakennetta, jonka sisältö edustaa lausetta, mutta jossa ei ole predikaattia eli verbin finiittimuotoa, jota pidetään yleensä lauseen tuntomerkkinä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lauseenvastike · Katso lisää »
Lauseke (kielitiede)
Lauseke on kielitieteessä yhdestä tai useammasta, yleensä peräkkäisestä sanasta koostuva lauseen rakenneosa, joka käyttäytyy ja liikkuu lauseessa yhtenä kokonaisuutena.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lauseke (kielitiede) · Katso lisää »
Lavea lähes väljä etuvokaali
Ei kuvausta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lavea lähes väljä etuvokaali · Katso lisää »
Lavea suppea etuvokaali
Lavea suppea etuvokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy useimmissa kielissä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lavea suppea etuvokaali · Katso lisää »
Lavea väljä etuvokaali
Lavea väljä etuvokaali on vokaaliäänne, joka sijoittuu ääntämykseltään noin suomen kielen vokaalien ä /æ/ ja a /ɑ/ väliin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lavea väljä etuvokaali · Katso lisää »
Lavea väljä takavokaali
Lavea väljä takavokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy tiettävästi kaikissa maailman kielissä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lavea väljä takavokaali · Katso lisää »
Liitepartikkeli
Liitepartikkelit ovat varsin irrallisia sanan loppuun liitettäviä morfeemeja, jotka luetaan sanaluokkansa perusteella partikkeleihin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Liitepartikkeli · Katso lisää »
Lounaismurteet
Lounaismurteiden levinneisyysalue Lounaismurteet ovat Lounais-Suomessa melko pienellä mutta tiheästi asutulla maantieteellisellä alueella (kolmio Vihti–Turku–Merikarvia) puhuttuja suomen kielen murteita.
Uusi!!: Suomen kieli ja Lounaismurteet · Katso lisää »
Luovutettu Karjala
Luovutettu Karjala. Luovutettu Karjala tarkoittaa talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Suomen Neuvostoliitolle luovuttamista alueista sitä, joka käsitti noin puolet Karjalan historiallisen maakunnan alueesta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Luovutettu Karjala · Katso lisää »
M
M (m) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 13.
Uusi!!: Suomen kieli ja M · Katso lisää »
Martti Airila
Kaarlo Martti Airila (vuoteen 1906 Nyholm; 7. maaliskuuta 1878 Ilmajoki – 22. toukokuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen kielentutkija ja Helsingin yliopiston suomen kielen apulaisprofessori.
Uusi!!: Suomen kieli ja Martti Airila · Katso lisää »
Matti Sadeniemi
Matti Sadeniemi vuonna 1959 Matti Juho Sadeniemi (vuoteen 1928 Sadenius; 12. huhtikuuta 1910 Tampere – 29. heinäkuuta 1989 Tyrväntö) oli suomen kielen dosentti.
Uusi!!: Suomen kieli ja Matti Sadeniemi · Katso lisää »
Meänkieli
Meänkieli on Norrbottenin läänissä, Ruotsissa puhuttava itämerensuomalainen kieli, tai yksi suomen peräpohjalaismurteista.
Uusi!!: Suomen kieli ja Meänkieli · Katso lisää »
Mikael Agricola
Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. Ainuttakaan aikalaiskuvaa Agricolasta ei ole säilynyt. R. W. Ekman, ''Mikael Agricola luovuttaa Uuden testamentin suomennoksen kuningas Kustaa Vaasalle'', 1853. Mikael Agricola (noin 1510 Pernaja – 9. huhtikuuta 1557 Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat.
Uusi!!: Suomen kieli ja Mikael Agricola · Katso lisää »
Morfeemi
Morfeemi on kielen pienin merkitystä kantava yksikkö, jonka osilla ei ole omaa kielellistä merkitystä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Morfeemi · Katso lisää »
Morfologinen typologia
Morfologinen typologia on lingvistisen typologian suuntaus, joka luokittelee kielet sen mukaan, miten sanoja taivutetaan.
Uusi!!: Suomen kieli ja Morfologinen typologia · Katso lisää »
Murre
Murre eli dialekti on jonkin kielen alueellinen tai sosiaalinen variantti.
Uusi!!: Suomen kieli ja Murre · Katso lisää »
Myöhäiskantasuomi
Myöhäiskantasuomi on itämerensuomalaisten kielten rekonstruoitu kantakieli.
Uusi!!: Suomen kieli ja Myöhäiskantasuomi · Katso lisää »
N
N (n) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 14.
Uusi!!: Suomen kieli ja N · Katso lisää »
Nasaali
Nasaali eli nenä-äänne on äänne, jota lausuttaessa suussa on sulkeuma ja ilmavirta kulkee nenän kautta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Nasaali · Katso lisää »
Nominatiivi
Nominatiivi eli nimentö on nominatiivi-akkusatiivi-kielten nominien eli substantiivien, adjektiivien, pronominien ja numeraalien sijamuoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Nominatiivi · Katso lisää »
Nomini
Nomini on suomen kieliopissa sana, joka taipuu sijamuodoissa ja luvussa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Nomini · Katso lisää »
Norja
Norjan kuningaskunta (kirjanorjaksi Kongeriket Norge,, pohjoissaameksi Norgga gonagasriika) eli Norja on perustuslaillinen monarkia Pohjois-Euroopassa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Norja · Katso lisää »
Numeraali
Numeraalit eli lukusanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Numeraali · Katso lisää »
Nykysuomen sanakirja
Nykysuomen sanakirja on vuosina 1951–1961 ilmestynyt kuusiosainen suomen kielen sanakirja, jonka on toimittanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja julkaissut WSOY.
Uusi!!: Suomen kieli ja Nykysuomen sanakirja · Katso lisää »
O
O (o) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 15.
Uusi!!: Suomen kieli ja O · Katso lisää »
Objekti (lauseenjäsen)
Objekti (’eteen heitetty’, ’vastaan asetettu’) on kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmaisee tekemisen kohteen, esimerkiksi ”Pekka maalaa taulua”.
Uusi!!: Suomen kieli ja Objekti (lauseenjäsen) · Katso lisää »
Obstruentti
Obstruentti on pulmoninen konsonantti, jonka ääntötapa on sellainen, ettei ilmavirralla ole vapaata pääsyä ulos ääntöväylästä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Obstruentti · Katso lisää »
Opetushallitus
Opetushallitus (OPH) on suomalainen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto, joka vastaa varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan, lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, aikuiskoulutuksen, vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen kehittämisestä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Opetushallitus · Katso lisää »
Osmo Ikola
Osmo Kalervo Ikola (6. helmikuuta 1918 Joensuu – 27. huhtikuuta 2016 Turku) oli suomalainen kielitieteilijä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Osmo Ikola · Katso lisää »
P
P (p) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 16.
Uusi!!: Suomen kieli ja P · Katso lisää »
Paino (kielitiede)
Paino eli prominenssi tarkoittaa kielitieteessä sitä, että jokin puheen osa tuodaan prosodisesti esiin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Paino (kielitiede) · Katso lisää »
Palataali
Palataaleiksi eli lakiäänteiksi kutsutaan äänteitä, joissa kielen selkä kohoaa kovaa kitalakea (palatum) kohti.
Uusi!!: Suomen kieli ja Palataali · Katso lisää »
Partikkeli
Partikkeli tarkoittaa seuraavia.
Uusi!!: Suomen kieli ja Partikkeli · Katso lisää »
Partikkeli (sanaluokka)
Partikkelit eli apusanat ovat sanaluokka yleensä taipumattomille sanoille, jotka eivät saa määritteitä eivätkä itse toimi määritteinä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Partikkeli (sanaluokka) · Katso lisää »
Partisiippi
Partisiippi eli laatutapa on verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia.
Uusi!!: Suomen kieli ja Partisiippi · Katso lisää »
Partitiivi
Partitiivi eli osanto on itämerensuomalaisille kielille tyypillinen sijamuoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Partitiivi · Katso lisää »
Passiivi
Passiivi (lat. passivum) on yksi verbin pääluokista, muita ovat aktiivi ja medium.
Uusi!!: Suomen kieli ja Passiivi · Katso lisää »
Peräpohjalaiset murteet
Peräpohjalaisten murteiden perinteinen puhuma-alue on merkitty karttaan numerolla 5 (vaaleansininen alue) Peräpohjalaiset (tai Peräpohjan) murteet ovat maantieteellisesti toiseksi laajin suomen kielen seitsemästä murrealueesta, heti savolaismurteiden jälkeen.
Uusi!!: Suomen kieli ja Peräpohjalaiset murteet · Katso lisää »
Perfekti
Perfekti eli päättymä on kieliopin aikamuoto, joka ilmaisee tapahtumaa, jonka seuraamukset edelleen näkyvät.
Uusi!!: Suomen kieli ja Perfekti · Katso lisää »
Persoona (kielioppi)
Persoona on kieliopillinen käsite, jolla ilmaistaan puhujan ja puhuteltavan suhdetta johonkin asiaan.
Uusi!!: Suomen kieli ja Persoona (kielioppi) · Katso lisää »
Pikapuhemuoto
Pikapuhemuodoiksi kutsutaan eräitä suomen kielen yleisten verbien ja pronominien muotoja, joita on pidetty tyypillisinä etenkin nopeatempoisessa puheessa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Pikapuhemuoto · Katso lisää »
Pluskvamperfekti
Pluskvamperfekti eli entispäättymä on aikamuoto, joka ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä tai tapahtumaa, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta tai tapahtuma alkoi.
Uusi!!: Suomen kieli ja Pluskvamperfekti · Katso lisää »
Pohjois-Karjalan maakunta
Pohjois-Karjala on Suomen maakunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Pohjois-Karjalan maakunta · Katso lisää »
Pohjois-Savon maakunta
Pohjois-Savo (ruots. Norra Savolax, vuoteen 1998 Savon maakunta) on yksi Suomen 19 maakunnasta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Pohjois-Savon maakunta · Katso lisää »
Possessiivisuffiksi
Possessiivisuffikseja eli omistusliitteitä käytetään nominin omistajan persoonan ja luvun merkitsemiseen, esimerkiksi autoni (.
Uusi!!: Suomen kieli ja Possessiivisuffiksi · Katso lisää »
Potentiaali
Potentiaali voi tarkoittaa seuraavia asioita.
Uusi!!: Suomen kieli ja Potentiaali · Katso lisää »
Predikaatti (lauseenjäsen)
Predikaatti, suomeksi aiemmin myös maine, on lauseenjäsen.
Uusi!!: Suomen kieli ja Predikaatti (lauseenjäsen) · Katso lisää »
Predikatiivi
Predikatiivi on lauseenjäsen, joka täydentää lauseen predikaattia ja viittaa yleensä subjektiin ja joskus objektiin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Predikatiivi · Katso lisää »
Preesens
Preesens eli kestämä (läsnäoleva) on verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt taikka yleisesti, aina.
Uusi!!: Suomen kieli ja Preesens · Katso lisää »
Pronomini
Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Pronomini · Katso lisää »
Prosodia
Prosodia on yleisnimitys puhutun kielen niille ilmiöille, jotka ainakin potentiaalisesti ylittävät yksittäisen äänteen alan eli voivat olla laajempia kuin yksittäinen äänne.
Uusi!!: Suomen kieli ja Prosodia · Katso lisää »
Pyöreä suppea etuvokaali
Pyöreä suppea etuvokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy joissakin kielissä, muun muassa suomessa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Pyöreä suppea etuvokaali · Katso lisää »
Pyöreä suppea takavokaali
Pyöreä suppea takavokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy useimmissa kielissä, muun muassa suomessa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Pyöreä suppea takavokaali · Katso lisää »
Q
Q (q) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 17.
Uusi!!: Suomen kieli ja Q · Katso lisää »
R
R (r) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 18.
Uusi!!: Suomen kieli ja R · Katso lisää »
Rajageminaatio
Rajakahdennus eli rajageminaatio tai alku- tai loppukahdennus (joskus myös jäännöslopuke, aspiraatio tai loppuhenkonen) on suomen kielelle tyypillinen sandhi-ilmiö eli sanarajan yli vaikuttava äänneilmiö.
Uusi!!: Suomen kieli ja Rajageminaatio · Katso lisää »
Rekisteri (ääni)
Rekisteri on ihmisen äänenkäytössä tapa tuottaa ääniä samalla periaatteella eli äänihuulten samankaltaisella värähtelyllä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Rekisteri (ääni) · Katso lisää »
Resonantti
Resonantti (latinan verbistä resonare 'soida, kaikua') on pulmoninen konsonantti, jonka ääntötapa on sellainen, että ilma virtaa ulos ääntöväylästä muodostamatta hankaushälyä (kuten frikatiiveissa) tai sulkeumaa (kuten klusiileissa).
Uusi!!: Suomen kieli ja Resonantti · Katso lisää »
Riimukivi G 319
Riimukivi G 319. Riimukivi G 319 on Gotlannissa, Ruten kirkossa sijaitseva, kalkkikivestä tehty riimukivi.
Uusi!!: Suomen kieli ja Riimukivi G 319 · Katso lisää »
Riimukivi Gs 13
Riimukivi Gs 13 Gävlen Pyhän Kolminaisuuden kirkossa. Riimukivi Gs 13 on punaista hiekkakiveä oleva riimukivi, joka sijaitsee nykyään Gävlen Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Ruotsin Gästriklandissa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Riimukivi Gs 13 · Katso lisää »
Riimukivi U 582
1600-luvulla laadittu piirros riimukivestä U 582. Riimukivi U 582 on aiemmin Söderby-Karlin kirkossa, Norrtäljen kunnassa Roslagenin alueella sijainnut, mutta myöhemmin kadonnut riimukivi.
Uusi!!: Suomen kieli ja Riimukivi U 582 · Katso lisää »
Rudimenta linguae finnicae breviter delineata
Rudimenta linguae finnicae breviter delineata on suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi.
Uusi!!: Suomen kieli ja Rudimenta linguae finnicae breviter delineata · Katso lisää »
Ruotsi
Ruotsin kuningaskunta eli Ruotsi on perustuslaillinen monarkia Skandinaviassa Pohjois-Euroopassa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ruotsi · Katso lisää »
Ruotsin kieli
Ruotsi on indoeurooppalaisten kielten germaanisen haaran skandinaaviseen eli pohjoisgermaaniseen ryhmään kuuluva kieli.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ruotsin kieli · Katso lisää »
Ruotsinsuomalaiset
Suomenkielisten prosenttiosuus väestöstä Etelä-Ruotsin kunnissa vuonna 2005. Ruotsinsuomalaiset (tai sverigefinländare) ovat äidinkielenään suomen kieltä tai meänkieltä puhuvia Ruotsin asukkaita.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ruotsinsuomalaiset · Katso lisää »
Ruotsinsuomi
Ruotsinsuomi on nimitys, jota käytetään Ruotsissa asuvien suomalaisten käyttämästä suomen kielestä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ruotsinsuomi · Katso lisää »
Ruuhi
Ruuhi on puunrungosta koverrettu vene tai kanootti, jonka tärkein ulkoinen tunnusmerkki on puunrungosta veistetty ja koverrettu palkomainen muoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ruuhi · Katso lisää »
S
S (s) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 19.
Uusi!!: Suomen kieli ja S · Katso lisää »
Saamelaiskielet
Saamelaiskielet, aikaisemmin lappalaiskielet, ovat uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva kieliryhmä, joita saamelaiset puhuvat.
Uusi!!: Suomen kieli ja Saamelaiskielet · Katso lisää »
Samojedikielet
Samojedikieliä puhuvat muiden muassa nenetsit. Samojedikielet ovat perinteisen, muiden muassa M. A. Castrénin edustaman, käsityksen mukaan uralilaisten kielten toinen päähaara suomalais-ugrilaisten kielten ohella tai uudemman käsityksen mukaan yksi uralilaisten kielten seitsemästä tai yhdeksästä päähaarasta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Samojedikielet · Katso lisää »
Sanajärjestys
Sanajärjestys on kielitieteessä osa lauseen rakennetta: missä järjestyksessä lauseenjäsenet seuraavat toisiaan.
Uusi!!: Suomen kieli ja Sanajärjestys · Katso lisää »
Sanakirja
sanakirja Sanakirja on hakuteos, jossa on esitetty jonkin kielen tai kielimuodon määrätavoin valittujen, tavallisesti aakkosjärjestyksessä esitettyjen sanojen merkitykset, vieraskieliset vastineet tms.
Uusi!!: Suomen kieli ja Sanakirja · Katso lisää »
Sanaluokka
Sanaluokka on ryhmä, johon kuuluu sanojen eri kategoriat.
Uusi!!: Suomen kieli ja Sanaluokka · Katso lisää »
Sandhi
Sandhi (sanskritia; devanagari: संधि; IAST: saṃdhi, yhteen laittaminen, yhdistäminen, synteesi) on yleisnimitys morfeemirajoilla tapahtuville äänneilmiöille.
Uusi!!: Suomen kieli ja Sandhi · Katso lisää »
Sanojen johtaminen
Sanojen johtaminen tarkoittaa uusien sanojen luomista olemassa olevien sanojen pohjalta johdinten avulla.
Uusi!!: Suomen kieli ja Sanojen johtaminen · Katso lisää »
Savolaismurteet
Savolaismurteiden puhuma-alueSavolaismurteet ovat suomen kielen itämurteita, joiden alue on niiden nimestä huolimatta paljon laajempi kuin pelkkä Savo: se käsittää myös lähes koko Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Etelä-Pohjanmaan itäisimpiä pitäjiä sekä pääosan Koillismaasta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Savolaismurteet · Katso lisää »
Sävel
Tavanomaiset sävelten nimet. Sävel on ääni, jonka yksi taajuus eli sävelkorkeus on selvästi muita taajuuksia voimakkaampi desibeleinä mitattuna.
Uusi!!: Suomen kieli ja Sävel · Katso lisää »
Se Wsi Testamenti
Se Wsi Testamenti, nimilehti Agricola ojentaa ''Se Wsi Testamenti'' -käännöksensä Kustaa Vaasalle, R. W. Ekmanin maalaus vuodelta 1853. Se Wsi Testamenti ("Se uusi testamentti") oli ensimmäinen suomenkielinen käännös Raamatun Uudesta testamentista.
Uusi!!: Suomen kieli ja Se Wsi Testamenti · Katso lisää »
Seitsemän veljestä
Seitsemän veljestä on Aleksis Kiven kirjoittama romaani, jota pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista.
Uusi!!: Suomen kieli ja Seitsemän veljestä · Katso lisää »
Sija
Morfologinen sija eli sijamuoto (kaasus, lat. casus) on nominin taivutusmuoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Sija · Katso lisää »
Sitaattilaina
Sitaattilaina on kielestä toiseen sellaisenaan otettu sana tai ilmaisu.
Uusi!!: Suomen kieli ja Sitaattilaina · Katso lisää »
Slaavilaiset kielet
Slaavilaiset kielet on yksi indoeurooppalaisten kielten kieliryhmistä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Slaavilaiset kielet · Katso lisää »
Soinnillinen alveolaarinen klusiili
Soinnillinen alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne, joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti D-kirjaimella.
Uusi!!: Suomen kieli ja Soinnillinen alveolaarinen klusiili · Katso lisää »
Soinnillinen bilabiaalinen klusiili
Soinnillinen bilabiaalinen klusiili on useimmissa kielissä esiintyvä labiaalinen äänne, jota niin suomessa kuin monissa muissakin kielissä vastaa kirjain B. Kansainvälinen foneettinen aakkosto käyttää äänteestä merkkiä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Soinnillinen bilabiaalinen klusiili · Katso lisää »
Soinnillinen velaariklusiili
Soinnillinen velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kieli ja Soinnillinen velaariklusiili · Katso lisää »
Soinniton alveolaarinen klusiili
Soinniton alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne, joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti T-kirjaimella, kuten suomen kielessä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Soinniton alveolaarinen klusiili · Katso lisää »
Soinniton alveolaarinen sibilantti
Soinniton alveolaarinen sibilantti on niin sanottu tavallinen s-äänne, joka esiintyy useimmissa kielissä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Soinniton alveolaarinen sibilantti · Katso lisää »
Soinniton bilabiaalinen klusiili
Soinniton bilabiaalinen klusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne, joka merkitään P-kirjaimella niin suomen kielessä kuin monissa muissakin kielissä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Soinniton bilabiaalinen klusiili · Katso lisää »
Soinniton postalveolaarinen frikatiivi
Soinniton postalveolaarinen frikatiivi (myös soinniton palato-alveolaarinen frikatiivi tai soinniton postalveolaarinen sibilantti) on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne, joka tunnetaan kansanomaisesti nimellä "suhu-s".
Uusi!!: Suomen kieli ja Soinniton postalveolaarinen frikatiivi · Katso lisää »
Soinniton velaariklusiili
Soinniton velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kieli ja Soinniton velaariklusiili · Katso lisää »
Subjekti (lauseenjäsen)
Subjekti, aiemmin suomeksi myös alus, on lauseenjäsen.
Uusi!!: Suomen kieli ja Subjekti (lauseenjäsen) · Katso lisää »
Substantiivi
Substantiivit eli nimisanat ovat yksi sanaluokista.
Uusi!!: Suomen kieli ja Substantiivi · Katso lisää »
Suffiksi
Suffiksi (eli jälkiliite tai takaliite) on sanan loppuun tuleva osa, jolla on eri merkitys kuin sanan vartalolla.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suffiksi · Katso lisää »
Suku (kielioppi)
Suku eli genus (lat.) on nominien kieliopillinen kategoria, jonka mukaisesti substantiivit jakautuvat eri ryhmiin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suku (kielioppi) · Katso lisää »
Suomalais-ugrilaiset kielet
Suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alat. Suomalais-ugrilaiset kielet on perinteisen käsityksen mukaan uralilaisten kielten toinen päähaara, ja niitä puhuvat suomalais-ugrilaiset kansat.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomalais-ugrilaiset kielet · Katso lisää »
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry (lyh. SKS) on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura ja yleishyödyllinen yhdistys.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura · Katso lisää »
Suomalaisen Sana-Lugun Coetus
Suomalaisen Sana-Lugun Coetus oli ensimmäinen varsinainen suomen kieltä sisältänyt laajempi sanakirja.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomalaisen Sana-Lugun Coetus · Katso lisää »
Suomalaiset
Suomalaiset ovat suomen kieltä puhuva itämerensuomalainen kansa ja etninen ryhmä, joka kuuluu suomalais-ugrilaisiin ja uralilaisiin kansoihin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomalaiset · Katso lisää »
Suomalaiset heimot
Suomalaiset heimot ovat muinaisia etnisiä ryhmiä joista ajan saatossa muodostuivat suomalaiset.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomalaiset heimot · Katso lisää »
Suomen kielen aakkoset
Suomen kielessä käytetään latinalaista kirjaimistoa, johon on lisätty muutamia kirjaimia, joita latinassa ei ole.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen kielen aakkoset · Katso lisää »
Suomen kielen äännerakenne
Suomen kielen äännerakenne käsittää suomen äännejärjestelmän eli foneemien, niiden yhdistämistä säätelevien sääntöjen eli fonotaksin, tavu- ja sanarakenteen ja prosodian eli painon ja sävelkulun kuvauksen.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen kielen äännerakenne · Katso lisää »
Suomen kielen historia
Suomen kielen historia käsittää sekä kielihistorian eli ajan, jolloin kieltä ei vielä kirjoitettu, että kirjoitetun kielen historian.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen kielen historia · Katso lisää »
Suomen kielen lautakunta
Suomen kielen lautakunta on Kotimaisten kielten keskuksen yhteydessä toimiva suomen kielenhuollon asiantuntijaelin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen kielen lautakunta · Katso lisää »
Suomen kielen perussanakirja
Suomen kielen perussanakirja ilmestyi vuosina 1990–1994.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen kielen perussanakirja · Katso lisää »
Suomen kielen sanasto
Suomen kielen sanasto käsittelee suomen kielen sanastoa etymologian ja sananmuodostuksen kannalta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen kielen sanasto · Katso lisää »
Suomen kielenhuolto
Suomen kielenhuolto eli suomen kielen institutionaalinen huolto – kielenkäytön tarkoituksellinen ohjailu suosituksia esittämällä – alkoi Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa ja Helsingin yliopistossa 1800-luvulla.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen kielenhuolto · Katso lisää »
Suomen kielioppi
Suomen kielioppi käsittää suomen kielen muoto-opin eli morfologian ja lauseopin eli syntaksin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen kielioppi · Katso lisää »
Suomen kielipolitiikka
Mikael Agricolan ''Abckirian'' näköis­painoksen etusivu. Suomen kielipolitiikka tarkoittaa Suomen valtion suhdetta eri kieliin ja eri kieliä puhuviin ihmisryhmiin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen kielipolitiikka · Katso lisää »
Suomen murteet
eteläpohjalaiset murteet4) keski- ja pohjoispohjalaiset murteet5) peräpohjalaiset murteet6) savolaismurteet7) kaakkoismurteet Suomen murteet ovat suomen kielessä esiintyviä murteita.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen murteet · Katso lisää »
Suomen puhekieli
Suomen puhekieli on suomen kielen muoto, jota käytetään puheessa tai puheenomaisessa ilmaisussa esimerkiksi pikaviestin- tai verkkokeskustelussa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen puhekieli · Katso lisää »
Suomen suuriruhtinaskunta
Suomen suuriruhtinaskunta (aikalaisnimenä Suomen suuriruhtinaanmaa) oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa pääosin nykyisen Suomen valtion alueella vuosina 1809–1917.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomen suuriruhtinaskunta · Katso lisää »
Suomenkieliset Tieto-Sanomat
Syyskuussa 1775 ilmestyneen näytenumeron etusivu. Suomenkieliset Tieto-Sanomat oli ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomenkieliset Tieto-Sanomat · Katso lisää »
Suomenruotsalaiset
Suomenruotsalaiset ovat ruotsia äidinkielenään puhuvia syntyperäisiä Suomen asukkaita.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomenruotsalaiset · Katso lisää »
Suomi
Suomen tasavalta eli Suomi on parlamentaarinen tasavalta Pohjois-Euroopassa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomi · Katso lisää »
Suomi toisena ja vieraana kielenä
Suomi toisena ja vieraana kielenä (S2) viittaa erilaisiin oppimiskonteksteihin.
Uusi!!: Suomen kieli ja Suomi toisena ja vieraana kielenä · Katso lisää »
Superlatiivi
Superlatiivi eli yliaste on adjektiivien ja adverbien vertailumuoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Superlatiivi · Katso lisää »
SVO-kieli
SVO-kieli tarkoittaa kielitieteessä kieltä, jossa perussanajärjestys on subjekti–verbi–objekti (esimerkiksi minä ajan autoa).
Uusi!!: Suomen kieli ja SVO-kieli · Katso lisää »
Synteettinen kieli
Synteettinen kieli on kieli, jossa on monta morfeemia sanaa kohti.
Uusi!!: Suomen kieli ja Synteettinen kieli · Katso lisää »
T
T (t) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 20.
Uusi!!: Suomen kieli ja T · Katso lisää »
Taivutus (kielioppi)
Taivutus tarkoittaa kieliopissa sanan muokkaamista tai merkitsemistä ilmaisemaan kieliopillista tietoa kuten sijaa, sukua, aikamuotoa, lukua ja persoonaa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Taivutus (kielioppi) · Katso lisää »
Tapaluokka
Tapaluokka eli modus on verbien taivutuksen kategoria.
Uusi!!: Suomen kieli ja Tapaluokka · Katso lisää »
Tavu
Tavu on puhutun kielen rytmiyksikkö, joka koostuu yhdestä tai (yleensä) enintään muutamasta äänteestä, joista yksi on tavua muodostava eli syllabinen.
Uusi!!: Suomen kieli ja Tavu · Katso lisää »
Terho Itkonen
Terho Klaus Itkonen (21. lokakuuta 1933 Helsinki – 29. maaliskuuta 1998 Nurmijärvi) oli suomen kielen tutkija ja pitkäaikainen Helsingin yliopiston suomen kielen professori (1965–1989).
Uusi!!: Suomen kieli ja Terho Itkonen · Katso lisää »
Tornionlaakso
Lapissa. Tornionlaakso (joskus myös Torniojokilaakso) on maantieteellinen alue Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Tornionlaakso · Katso lisää »
Transitiivisuus (kielioppi)
Transitiivisuus on verbin ominaisuus, jossa niiden valenssiin kuuluu objekti.
Uusi!!: Suomen kieli ja Transitiivisuus (kielioppi) · Katso lisää »
Translatiivi
Translatiivi eli tulento eli yleinen tulosija on suuntasija, joka ilmaisee tulemista, muuttumista joksikin: lapseksi, äidiksi.
Uusi!!: Suomen kieli ja Translatiivi · Katso lisää »
Tremulantti
Tremulantti eli täryäänne on konsonanttiäänne (kontoidi), joka tuotetaan päästämällä ilmaa suusta sellaisella voimakkuudella, että jokin osa ääntöväylästä alkaa tehdä nopeaa edestakaisliikettä Bernoullin efektin seurauksena.
Uusi!!: Suomen kieli ja Tremulantti · Katso lisää »
Triftongi
Triftongi eli kolmoisääntiö on vokaaliäänne, joka muodostuu kolmesta laadullisesti erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Triftongi · Katso lisää »
Turun arkkihiippakunta
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna. Turun piispan vaakuna. Turun arkkihiippakunta on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta ja Suomen arkkipiispan hiippakunta.
Uusi!!: Suomen kieli ja Turun arkkihiippakunta · Katso lisää »
U
U (u) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 21.
Uusi!!: Suomen kieli ja U · Katso lisää »
Uisko
Uisko on vanha purjeellisen ja soudettavan veneen nimitys.
Uusi!!: Suomen kieli ja Uisko · Katso lisää »
Unkari
Unkari on Keski-Euroopassa sijaitseva sisämaavaltio, jonka pääkaupunki on Budapest.
Uusi!!: Suomen kieli ja Unkari · Katso lisää »
Unkarin kieli
Unkari on uralilainen kieli.
Uusi!!: Suomen kieli ja Unkarin kieli · Katso lisää »
Ural
Ural tarkoittaa seuraavia asioita.
Uusi!!: Suomen kieli ja Ural · Katso lisää »
Uralilainen sanasto
Seuraavassa taulukossa on joitakin uralilaista kielisukulaisuutta osoittavia sanarinnastuksia.
Uusi!!: Suomen kieli ja Uralilainen sanasto · Katso lisää »
Uralilaiset kielet
Uralilaiset kielet muodostavat kielikunnan, johon kuuluvia kieliä nykyään puhutaan laajalla alueella kahden puolen Ural-vuoristoa ja Euroopassa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Uralilaiset kielet · Katso lisää »
Uskonpuhdistus
Uskonpuhdistaja Martti Luther teoksensa ''Kirkon Babylonian vankeudesta'' kannessa. Uskonpuhdistus eli reformaatio on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka pyrki oikaisemaan katolisen kirkon opissa näkemiään epäkohtia.
Uusi!!: Suomen kieli ja Uskonpuhdistus · Katso lisää »
Uskontunnustus
Apostolista uskontunnustusta. Uskontunnustus on jonkin uskonto- tai kirkkokunnan opin lyhyesti ilmaiseva virallinen tunnustus.
Uusi!!: Suomen kieli ja Uskontunnustus · Katso lisää »
V
V (v) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 22.
Uusi!!: Suomen kieli ja V · Katso lisää »
Vartalo (kielitiede)
Vartalo eli sanavartalo on morfeemi, johon suffiksit ja muu kieliopillinen aines on liitettävissä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Vartalo (kielitiede) · Katso lisää »
Velaari
Velaarit ovat kielitieteessä äänteitä, jotka artikuloidaan kielen takaosan sekä kitalaen pehmeän osan eli kitapurjeen välissä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Velaari · Katso lisää »
Velaarinen nasaali
Velaarinen nasaali ("äng-äänne") on suomessa ja monessa muussakin kielessä esiintyvä nasaaliäänne.
Uusi!!: Suomen kieli ja Velaarinen nasaali · Katso lisää »
Venäjä
Venäjä, viralliselta nimeltään Venäjän federaatio, on liittovaltio, joka sijaitsee Itä-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Venäjä · Katso lisää »
Venäjän kieli
259x259px Venäjän kielen osaaminen EU-maissa Venäjän kieli (ру́сский язы́к, russki jazyk) kuuluu itäslaavilaisiin kieliin, joihin kuuluvat myös ukraina, valkovenäjä ja ruteeni.
Uusi!!: Suomen kieli ja Venäjän kieli · Katso lisää »
Venäjänsuomalaiset
Venäjänsuomalaiset ovat suomalaista sukujuurta olevia Venäjän asukkaita.
Uusi!!: Suomen kieli ja Venäjänsuomalaiset · Katso lisää »
Verbi
Verbit eli teonsanat on yksi useimpien kielten sanaluokista.
Uusi!!: Suomen kieli ja Verbi · Katso lisää »
Viipurin luterilainen hiippakunta
Viipurin hiippakunta oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunta vuosina 1554–1723 ja 1924–1945.
Uusi!!: Suomen kieli ja Viipurin luterilainen hiippakunta · Katso lisää »
Viro
Viron tasavalta eli Viro on valtio, joka sijaitsee Pohjois-Euroopassa Itämeren itärannalla Suomenlahden eteläpuolella Baltiassa.
Uusi!!: Suomen kieli ja Viro · Katso lisää »
Viron kieli
Viron kieli eli eesti (eesti keel, vanh. maakeel) on itämerensuomalainen kieli eli suomen lähisukukieli.
Uusi!!: Suomen kieli ja Viron kieli · Katso lisää »
Vokaali
ɑ – jota vastaa suomen A/a-kirjain. Vokaali eli ääntiö on foneettisen määritelmän mukaan äänne, jota muodostettaessa ääntöväylä on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun kautta ulos, eikä ilmanpainetta keräänny ääniraon yläpuolelle.
Uusi!!: Suomen kieli ja Vokaali · Katso lisää »
Vokaalisointu
Vokaalisointu eli vokaaliharmonia on joillekin kielille ominainen fonotaktinen säännöstö, joka pyrkii helpottamaan ääntämistä rajoittamalla samassa sanamuodossa esiintyviä vokaaleja.
Uusi!!: Suomen kieli ja Vokaalisointu · Katso lisää »
Volga
Volga (mordvaksi Рав, Rav) on Euroopan pisin ja runsasvetisin joki.
Uusi!!: Suomen kieli ja Volga · Katso lisää »
Vuoden 1919 hallitusmuoto
Vuoden 1919 hallitusmuoto eli Suomen Hallitusmuoto oli vuosina 1919–2000 voimassa ollut Suomen hallitusmuoto (AsK 94/1919).
Uusi!!: Suomen kieli ja Vuoden 1919 hallitusmuoto · Katso lisää »
W
W (w) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 23.
Uusi!!: Suomen kieli ja W · Katso lisää »
WSOY
Werner Söderström Osakeyhtiö (lyh. WSOY) on suomalainen yleisen kirjallisuuden kustantaja, joka on perustettu vuonna 1878.
Uusi!!: Suomen kieli ja WSOY · Katso lisää »
X
X (x) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 24.
Uusi!!: Suomen kieli ja X · Katso lisää »
Y
Y (y) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 25.
Uusi!!: Suomen kieli ja Y · Katso lisää »
Yhdyssana
Yhdyssana on kahden tai useamman sanan muodostama sana, jolla on oma merkityksensä.
Uusi!!: Suomen kieli ja Yhdyssana · Katso lisää »
Yhdysvallat
Amerikan yhdysvallat (lyh. USA) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta liittopiiristä, Washington (DC):stä, sekä useista erillisalueista.
Uusi!!: Suomen kieli ja Yhdysvallat · Katso lisää »
Yleiskieli
Yleiskieli (kutsutaan myös standardikieli) on kaikille kielen puhujille yhteinen kielimuoto.
Uusi!!: Suomen kieli ja Yleiskieli · Katso lisää »
Z
Z (z) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 26.
Uusi!!: Suomen kieli ja Z · Katso lisää »
Uudelleenohjaukset tässä:
Finnish, Suomen kielen murteet, Suomenkieli, Suomenkielinen, Suomenkieliset, Suomi (kieli).