Nopeamman yhteyden kuin selaimen!Yhtäläisyyksiä Suomen kieli ja Suomen kielioppi
Suomen kieli ja Suomen kielioppi on 68 yhteisiä asioita (in Unionpedia): Abessiivi, Ablatiivi, Adessiivi, Adjektiivi, Adpositio, Adverbi, Aikamuoto, Akkusatiivi, Allatiivi, Assimilaatio (fonetiikka), Astevaihtelu, Elatiivi, Essiivi, Futuuri, Genetiivi, Illatiivi, Imperatiivi, Imperfekti, Indikatiivi, Inessiivi, Infinitiivi, Instruktiivi, Johdin (kielitiede), Kieliopillinen luku, Klusiili, Komitatiivi, Komparatiivi, Konditionaali, Konjunktio (kielitiede), Lauseenjäsenet, ..., Lauseenvastike, Lauseke (kielitiede), Liitepartikkeli, Morfeemi, Nominatiivi, Nomini, Numeraali, Objekti (lauseenjäsen), Partikkeli (sanaluokka), Partisiippi, Partitiivi, Passiivi, Perfekti, Persoona (kielioppi), Pluskvamperfekti, Possessiivisuffiksi, Predikatiivi, Preesens, Pronomini, Rajageminaatio, Sanajärjestys, Sanaluokka, Sanojen johtaminen, Sija, Subjekti (lauseenjäsen), Substantiivi, Suffiksi, Suku (kielioppi), Suomen kielen äännerakenne, Suomi toisena ja vieraana kielenä, Superlatiivi, Tapaluokka, Transitiivisuus (kielioppi), Translatiivi, Unkarin kieli, Vartalo (kielitiede), Venäjän kieli, Verbi. Laajenna indeksi (38 lisää) »
Abessiivi
Abessiivin käyttöä oudossa liikennemerkin lisäkilvessä. Abessiivi eli vajanto on sijamuoto, joka ilmaisee puuttumista.
Abessiivi ja Suomen kieli · Abessiivi ja Suomen kielioppi ·
Ablatiivi
Ablatiivi eli ulkoeronto eli ulkoinen erosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä pois joltain pinnalta tai jonkin luota: tuolilta, seinältä, talolta.
Ablatiivi ja Suomen kieli · Ablatiivi ja Suomen kielioppi ·
Adessiivi
Adessiivi eli ulko-olento eli ulkoinen olosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee sijaintia jonkin päällä, jollain pinnalla tai jonkin lähellä: tuolilla, seinällä, talolla.
Adessiivi ja Suomen kieli · Adessiivi ja Suomen kielioppi ·
Adjektiivi
Adjektiivi eli laatusana on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin eli sanoihin, jotka taipuvat sijamuodoissa.
Adjektiivi ja Suomen kieli · Adjektiivi ja Suomen kielioppi ·
Adpositio
Adpositio eli suhdesana on yhteisnimitys postpositioille ja prepositioille.
Adpositio ja Suomen kieli · Adpositio ja Suomen kielioppi ·
Adverbi
Adverbi eli seikkasana on verbin tai koko lauseen määritteenä toimiva taipumaton tai vajaasti taipuva sana, joka ilmaisee tyypillisesti aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, varmuuden astetta tai keinoa.
Adverbi ja Suomen kieli · Adverbi ja Suomen kielioppi ·
Aikamuoto
Aikamuoto eli tempus on verbin taivutuskategoria, jolla ilmaistaan verbin kuvaaman tapahtumisen aikaa suhteessa puhehetkeen (Nyt puu on kaatunut) ja/tai kerrottuun viitehetkeen (Eilen tullessani puu oli jo kaatunut).
Aikamuoto ja Suomen kieli · Aikamuoto ja Suomen kielioppi ·
Akkusatiivi
Akkusatiivi eli kohdanto on nominatiivi-akkusatiivikielissä transitiiviverbien tekemisen kohteen eli suoran objektin sija.
Akkusatiivi ja Suomen kieli · Akkusatiivi ja Suomen kielioppi ·
Allatiivi
Allatiivi eli ulkotulento eli ulkoinen tulosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle: tuolille, seinälle, talolle.
Allatiivi ja Suomen kieli · Allatiivi ja Suomen kielioppi ·
Assimilaatio (fonetiikka)
Assimilaatio foneettisena ilmiönä tarkoittaa äänteen muuttumista toista äännettä muistuttavaksi tai jopa sulautumista siihen.
Assimilaatio (fonetiikka) ja Suomen kieli · Assimilaatio (fonetiikka) ja Suomen kielioppi ·
Astevaihtelu
Astevaihtelu tarkoittaa sanansisäisten konsonanttien vaihtelua.
Astevaihtelu ja Suomen kieli · Astevaihtelu ja Suomen kielioppi ·
Elatiivi
Elatiivi eli sisäeronto eli sisäinen erosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jostakin ulos: talosta, kylästä.
Elatiivi ja Suomen kieli · Elatiivi ja Suomen kielioppi ·
Essiivi
Essiivi eli olento eli yleinen olosija, joka ilmaisee olotilaa, jonakin olemista: lapsena, äitinä.
Essiivi ja Suomen kieli · Essiivi ja Suomen kielioppi ·
Futuuri
Futuuri on verbin aikamuoto, jolla ilmaistaan tulevaa aikaa.
Futuuri ja Suomen kieli · Futuuri ja Suomen kielioppi ·
Genetiivi
Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa.
Genetiivi ja Suomen kieli · Genetiivi ja Suomen kielioppi ·
Illatiivi
Illatiivi eli sisätulento eli sisäinen tulosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin sisään: taloon, kylään.
Illatiivi ja Suomen kieli · Illatiivi ja Suomen kielioppi ·
Imperatiivi
Imperatiivi eli käskytapa on verbin tapaluokka, joka ilmaisee käskyä tai kehotusta.
Imperatiivi ja Suomen kieli · Imperatiivi ja Suomen kielioppi ·
Imperfekti
Imperfekti eli kertoma on verbien mennyt aikamuoto, jolla viitataan lähimenneisyyteen tai menneeseen, mutta yhä keskeneräiseen toimintaan.
Imperfekti ja Suomen kieli · Imperfekti ja Suomen kielioppi ·
Indikatiivi
Indikatiivi eli tositapa on verbin tapaluokka eli modus.
Indikatiivi ja Suomen kieli · Indikatiivi ja Suomen kielioppi ·
Inessiivi
Inessiivi eli sisäolento eli sisäinen olosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee sijaintia jossakin paikassa tai jonkin sisällä ja vastaa esimerkiksi kysymykseen missä.
Inessiivi ja Suomen kieli · Inessiivi ja Suomen kielioppi ·
Infinitiivi
Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto.
Infinitiivi ja Suomen kieli · Infinitiivi ja Suomen kielioppi ·
Instruktiivi
Instruktiivi eli keinonto on sijamuoto (ns. tapasija), joka ilmaisee keinoa tai välinettä tai tapaa, jolla toiminta suoritetaan.
Instruktiivi ja Suomen kieli · Instruktiivi ja Suomen kielioppi ·
Johdin (kielitiede)
Johdin tai johtopääte on liite, jonka avulla muodostetaan uusia sanoja, johdoksia.
Johdin (kielitiede) ja Suomen kieli · Johdin (kielitiede) ja Suomen kielioppi ·
Kieliopillinen luku
Kieliopillinen luku (tai lyhyesti luku; latinaksi numerus) on kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee asioiden määrää.
Kieliopillinen luku ja Suomen kieli · Kieliopillinen luku ja Suomen kielioppi ·
Klusiili
Klusiili on äänne, joka syntyy, kun ilmavirta ensin pysäytetään ääntöväylässä ja sitten annetaan sen purkautua äkillisesti.
Klusiili ja Suomen kieli · Klusiili ja Suomen kielioppi ·
Komitatiivi
Komitatiivi eli seuranto on sijamuoto.
Komitatiivi ja Suomen kieli · Komitatiivi ja Suomen kielioppi ·
Komparatiivi
Komparatiivi eli voittoaste on adjektiivin tai adverbin vertailuaste.
Komparatiivi ja Suomen kieli · Komparatiivi ja Suomen kielioppi ·
Konditionaali
Konditionaali eli ehtotapa on tapaluokka.
Konditionaali ja Suomen kieli · Konditionaali ja Suomen kielioppi ·
Konjunktio (kielitiede)
Konjunktiot, eli sidesanat, ovat partikkelien sanaluokkaan kuuluvia sanoja, joilla yhdistetään virkkeen eri lauseita toisiinsa.
Konjunktio (kielitiede) ja Suomen kieli · Konjunktio (kielitiede) ja Suomen kielioppi ·
Lauseenjäsenet
Lauseenjäsenet eli kieliopilliset funktiot tai syntaktiset roolit ovat kielitieteellisiä termejä, joilla kuvataan sanan tai lausekkeen syntaktista asemaa lauseessa.
Lauseenjäsenet ja Suomen kieli · Lauseenjäsenet ja Suomen kielioppi ·
Lauseenvastike
Lauseenvastikkeeksi kutsutaan suomen kielessä sellaista rakennetta, jonka sisältö edustaa lausetta, mutta jossa ei ole predikaattia eli verbin finiittimuotoa, jota pidetään yleensä lauseen tuntomerkkinä.
Lauseenvastike ja Suomen kieli · Lauseenvastike ja Suomen kielioppi ·
Lauseke (kielitiede)
Lauseke on kielitieteessä yhdestä tai useammasta, yleensä peräkkäisestä sanasta koostuva lauseen rakenneosa, joka käyttäytyy ja liikkuu lauseessa yhtenä kokonaisuutena.
Lauseke (kielitiede) ja Suomen kieli · Lauseke (kielitiede) ja Suomen kielioppi ·
Liitepartikkeli
Liitepartikkelit ovat varsin irrallisia sanan loppuun liitettäviä morfeemeja, jotka luetaan sanaluokkansa perusteella partikkeleihin.
Liitepartikkeli ja Suomen kieli · Liitepartikkeli ja Suomen kielioppi ·
Morfeemi
Morfeemi on kielen pienin merkitystä kantava yksikkö, jonka osilla ei ole omaa kielellistä merkitystä.
Morfeemi ja Suomen kieli · Morfeemi ja Suomen kielioppi ·
Nominatiivi
Nominatiivi eli nimentö on nominatiivi-akkusatiivi-kielten nominien eli substantiivien, adjektiivien, pronominien ja numeraalien sijamuoto.
Nominatiivi ja Suomen kieli · Nominatiivi ja Suomen kielioppi ·
Nomini
Nomini on suomen kieliopissa sana, joka taipuu sijamuodoissa ja luvussa.
Nomini ja Suomen kieli · Nomini ja Suomen kielioppi ·
Numeraali
Numeraalit eli lukusanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin.
Numeraali ja Suomen kieli · Numeraali ja Suomen kielioppi ·
Objekti (lauseenjäsen)
Objekti (’eteen heitetty’, ’vastaan asetettu’) on kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmaisee tekemisen kohteen, esimerkiksi ”Pekka maalaa taulua”.
Objekti (lauseenjäsen) ja Suomen kieli · Objekti (lauseenjäsen) ja Suomen kielioppi ·
Partikkeli (sanaluokka)
Partikkelit eli apusanat ovat sanaluokka yleensä taipumattomille sanoille, jotka eivät saa määritteitä eivätkä itse toimi määritteinä.
Partikkeli (sanaluokka) ja Suomen kieli · Partikkeli (sanaluokka) ja Suomen kielioppi ·
Partisiippi
Partisiippi eli laatutapa on verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia.
Partisiippi ja Suomen kieli · Partisiippi ja Suomen kielioppi ·
Partitiivi
Partitiivi eli osanto on itämerensuomalaisille kielille tyypillinen sijamuoto.
Partitiivi ja Suomen kieli · Partitiivi ja Suomen kielioppi ·
Passiivi
Passiivi (lat. passivum) on yksi verbin pääluokista, muita ovat aktiivi ja medium.
Passiivi ja Suomen kieli · Passiivi ja Suomen kielioppi ·
Perfekti
Perfekti eli päättymä on kieliopin aikamuoto, joka ilmaisee tapahtumaa, jonka seuraamukset edelleen näkyvät.
Perfekti ja Suomen kieli · Perfekti ja Suomen kielioppi ·
Persoona (kielioppi)
Persoona on kieliopillinen käsite, jolla ilmaistaan puhujan ja puhuteltavan suhdetta johonkin asiaan.
Persoona (kielioppi) ja Suomen kieli · Persoona (kielioppi) ja Suomen kielioppi ·
Pluskvamperfekti
Pluskvamperfekti eli entispäättymä on aikamuoto, joka ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä tai tapahtumaa, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta tai tapahtuma alkoi.
Pluskvamperfekti ja Suomen kieli · Pluskvamperfekti ja Suomen kielioppi ·
Possessiivisuffiksi
Possessiivisuffikseja eli omistusliitteitä käytetään nominin omistajan persoonan ja luvun merkitsemiseen, esimerkiksi autoni (.
Possessiivisuffiksi ja Suomen kieli · Possessiivisuffiksi ja Suomen kielioppi ·
Predikatiivi
Predikatiivi on lauseenjäsen, joka täydentää lauseen predikaattia ja viittaa yleensä subjektiin ja joskus objektiin.
Predikatiivi ja Suomen kieli · Predikatiivi ja Suomen kielioppi ·
Preesens
Preesens eli kestämä (läsnäoleva) on verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt taikka yleisesti, aina.
Preesens ja Suomen kieli · Preesens ja Suomen kielioppi ·
Pronomini
Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin.
Pronomini ja Suomen kieli · Pronomini ja Suomen kielioppi ·
Rajageminaatio
Rajakahdennus eli rajageminaatio tai alku- tai loppukahdennus (joskus myös jäännöslopuke, aspiraatio tai loppuhenkonen) on suomen kielelle tyypillinen sandhi-ilmiö eli sanarajan yli vaikuttava äänneilmiö.
Rajageminaatio ja Suomen kieli · Rajageminaatio ja Suomen kielioppi ·
Sanajärjestys
Sanajärjestys on kielitieteessä osa lauseen rakennetta: missä järjestyksessä lauseenjäsenet seuraavat toisiaan.
Sanajärjestys ja Suomen kieli · Sanajärjestys ja Suomen kielioppi ·
Sanaluokka
Sanaluokka on ryhmä, johon kuuluu sanojen eri kategoriat.
Sanaluokka ja Suomen kieli · Sanaluokka ja Suomen kielioppi ·
Sanojen johtaminen
Sanojen johtaminen tarkoittaa uusien sanojen luomista olemassa olevien sanojen pohjalta johdinten avulla.
Sanojen johtaminen ja Suomen kieli · Sanojen johtaminen ja Suomen kielioppi ·
Sija
Morfologinen sija eli sijamuoto (kaasus, lat. casus) on nominin taivutusmuoto.
Sija ja Suomen kieli · Sija ja Suomen kielioppi ·
Subjekti (lauseenjäsen)
Subjekti, aiemmin suomeksi myös alus, on lauseenjäsen.
Subjekti (lauseenjäsen) ja Suomen kieli · Subjekti (lauseenjäsen) ja Suomen kielioppi ·
Substantiivi
Substantiivit eli nimisanat ovat yksi sanaluokista.
Substantiivi ja Suomen kieli · Substantiivi ja Suomen kielioppi ·
Suffiksi
Suffiksi (eli jälkiliite tai takaliite) on sanan loppuun tuleva osa, jolla on eri merkitys kuin sanan vartalolla.
Suffiksi ja Suomen kieli · Suffiksi ja Suomen kielioppi ·
Suku (kielioppi)
Suku eli genus (lat.) on nominien kieliopillinen kategoria, jonka mukaisesti substantiivit jakautuvat eri ryhmiin.
Suku (kielioppi) ja Suomen kieli · Suku (kielioppi) ja Suomen kielioppi ·
Suomen kielen äännerakenne
Suomen kielen äännerakenne käsittää suomen äännejärjestelmän eli foneemien, niiden yhdistämistä säätelevien sääntöjen eli fonotaksin, tavu- ja sanarakenteen ja prosodian eli painon ja sävelkulun kuvauksen.
Suomen kielen äännerakenne ja Suomen kieli · Suomen kielen äännerakenne ja Suomen kielioppi ·
Suomi toisena ja vieraana kielenä
Suomi toisena ja vieraana kielenä (S2) viittaa erilaisiin oppimiskonteksteihin.
Suomen kieli ja Suomi toisena ja vieraana kielenä · Suomen kielioppi ja Suomi toisena ja vieraana kielenä ·
Superlatiivi
Superlatiivi eli yliaste on adjektiivien ja adverbien vertailumuoto.
Suomen kieli ja Superlatiivi · Suomen kielioppi ja Superlatiivi ·
Tapaluokka
Tapaluokka eli modus on verbien taivutuksen kategoria.
Suomen kieli ja Tapaluokka · Suomen kielioppi ja Tapaluokka ·
Transitiivisuus (kielioppi)
Transitiivisuus on verbin ominaisuus, jossa niiden valenssiin kuuluu objekti.
Suomen kieli ja Transitiivisuus (kielioppi) · Suomen kielioppi ja Transitiivisuus (kielioppi) ·
Translatiivi
Translatiivi eli tulento eli yleinen tulosija on suuntasija, joka ilmaisee tulemista, muuttumista joksikin: lapseksi, äidiksi.
Suomen kieli ja Translatiivi · Suomen kielioppi ja Translatiivi ·
Unkarin kieli
Unkari on uralilainen kieli.
Suomen kieli ja Unkarin kieli · Suomen kielioppi ja Unkarin kieli ·
Vartalo (kielitiede)
Vartalo eli sanavartalo on morfeemi, johon suffiksit ja muu kieliopillinen aines on liitettävissä.
Suomen kieli ja Vartalo (kielitiede) · Suomen kielioppi ja Vartalo (kielitiede) ·
Venäjän kieli
259x259px Venäjän kielen osaaminen EU-maissa Venäjän kieli (ру́сский язы́к, russki jazyk) kuuluu itäslaavilaisiin kieliin, joihin kuuluvat myös ukraina, valkovenäjä ja ruteeni.
Suomen kieli ja Venäjän kieli · Suomen kielioppi ja Venäjän kieli ·
Verbi
Verbit eli teonsanat on yksi useimpien kielten sanaluokista.
Luettelossa yläpuolella vastaa seuraaviin kysymyksiin
- Millä näyttävät Suomen kieli ja Suomen kielioppi
- Mitä heillä on yhteistä Suomen kieli ja Suomen kielioppi
- Yhtäläisyyksiä Suomen kieli ja Suomen kielioppi
Vertailu Suomen kieli ja Suomen kielioppi
Suomen kieli on 295 suhteet, kun taas Suomen kielioppi on 82. niillä on yhteistä 68, Jaccard'in indeksi on 18.04% = 68 / (295 + 82).
Viitteet
Tämä artikkeli osoittaa suhdetta Suomen kieli ja Suomen kielioppi. Pääset jokainen artikkeli, jossa tieto uutettiin osoitteessa:
