Bysanttilainen Ateena ja Saraseenit

Pikakuvakkeet: Eroja, Yhtäläisyyksiä, Jaccard samankaltaisuus Kerroin, Viitteet.

Ero Bysanttilainen Ateena ja Saraseenit

Bysanttilainen Ateena vs. Saraseenit

Agoran arkeologisella alueella. Ateena (myöhäisbysanttilaisella kaudella mm. Setína, Σετίνα) oli Bysantin valtakunnan aikana (noin 300/600–1400-luvut) eli Kreikan keskiajalla edelleen merkittävä kaupunki, vaikkakin se oli menettänyt antiikin aikaisen asemansa kulttuurissa, koulutuksessa, politiikassa ja kaupassa pääkaupungille Konstantinopolille ja muille suuremmille keskuksille, kuten Thessalonikille ja myöhemmin Mystrakselle. Saraseenit (100-luvun jälkeen sanan käyttö laajeni kattamaan Lähi-idän nomadit yleensä samoin kuin kaikki muslimit, joita pidettiin pakanoina. Muslimien tai arabien asemasta Euroopassa puhuttiin "saraseeneista" 1700-luvulle asti. Käsitteellä alettiin tarkoittaa myös pakanoita yleensä, jopa antiikin ajan pakanoita. Eurooppalaiset joutuivat Lähi-idän nomadikansojen kanssa tekemisiin 700-luvulta alkaen, jolloin nämä valloittivat Espanjan, Etelä-Italian ja Sisilian ja etenivät nykyiseen Ranskaan asti ryöstöretkillään. Lähi-idän kalifaatteja kutsuttiin ”saraseenien valtakunnaksi”. Ristiretkien aikana 1000-luvulta alkaen saraseenien kanssa jouduttiin entistä enemmän tekemisiin, mutta tämäkään ei johtanut tiedon lisääntymiseen islamista tai arabeista. "Saraseeni" ei ollut sellaisiksi nimettyjen kansojen itse käyttämä nimi, ja sanan yli tuhat vuotta kestänyt käyttö todisti Lähi-idän olojen heikosta tuntemuksesta. Vasta valistusaikana käsite vaihdettiin "arabiksi". Keskiajalla "saraseeni" tarkoitti joko arabeja tai muslimeja tai molempia. Osmanien valtakunnan laajentuessa muslimeihin alettiin saraseenien asemesta viitata vähitellen sanalla "turkkilainen". Espanjassa sana "saraseeni" alkoi korvautua nimityksellä "mauri". Lähi-itään suuntautuneen matkailun myötä alettiin vähitellen puhua myös "arabeista". Sana seurasi aluksi Lähi-idässä yleistä pejoratiivista käyttöä, missä arabilla tarkoitettiin beduiinipaimentolaista tai maantierosvoa.

Osmanien valtakunta

Osmanien valtakunta tai Osmanivaltio, Ottomaanien valtakunta, Turkin sulttaanikunta tai Turkki) oli Anatolian eli Vähä-Aasian turkkilaisten heimojen noin vuonna 1300 perustama islamilainen valtio, josta kasvoi yksi maailman mahtavimmista imperiumeista 1400- ja 1500-luvuilla. Dynastian nimi tulee sen perustajasta, joka oli paimentolaispäällikkö Osman I (arabiaksi Uthman). Aluksi osmanit olivat Osmanien perheen johtamia rajaseudun sotureita (ghazi) ilman ideologista sanomaa. 1400- ja 1500-luvuilla kehittyi keskitetty perinnöllinen valtakunta, joka nojautui orjista koostuvaan sotilaalliseen ja hallinnolliseen eliittiin, näennäisfeodaaliseen timar-järjestelmään ja imperialistiseen ideologiaan. 1600- ja 1700-luvuilla keskitetty valtio hajaantui hallintojen verkostoksi, missä maakuntien ylimystöllä oli kasvava rooli kaupassa, maanomistuksessa, sotaväen ylläpidossa ja verotuksessa. 1800-luvulla valta alkoi uudelleen keskittyä. Osmanien dynastia kesti yli 600 vuotta, kunnes se romahti ensimmäisessä maailmansodassa oltuaan Saksan puolella. Vuonna 1922 viimeinen sulttaani erotettiin, ja Anatolian ydinalueista muodostettiin nykyinen Turkin tasavalta. Valtakunnan muut osat jaettiin useiksi valtioiksi, joiden rajat Lähi-idässä jäivät keinotekoisiksi.

Bysanttilainen Ateena ja Osmanien valtakunta · Osmanien valtakunta ja Saraseenit · Katso lisää »