Nopeamman yhteyden kuin selaimen!
11 suhteet: Aristofanes, Dialektiikka, Ironia, Om Begrebet Ironi med stadigt Hensyn til Socrates, Pilvet (Aristofanes), Platon, Søren Kierkegaard, Skeptismi, Sokraattinen dialogi, Sokraattinen menetelmä, Sokrates.
Aristofanes
Aristofanes (n. 450–385 eaa.) oli antiikin kreikkalainen komediakirjailija, joka edusti niin kutsuttua vanhaa komediaa.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Aristofanes · Katso lisää »
Dialektiikka
Filosofien keskustelua Platonin Akatemiassa (Carl Johan Wahlbom). Dialektiikka on antiikin kreikkalaisten keksimä ja filosofien käyttämä keskustelumuoto, jonka avulla pyrittiin etsimään totuutta, yhteisymmärrystä, kumoamaan ristiriitaisia näkemyksiä tai voittamaan vastapuoli väittelyssä.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Dialektiikka · Katso lisää »
Ironia
Ironinen tilanne. Ihmisiä leipäjonossa yhdysvaltalaista elämäntapaa ja korkeaa elintasoa ylistävän mainoskyltin edessä. (Margaret Bourke-White, 1937) Ironia (Kreuz 2020, ”2. The Varieties of Ironic Experience: Verbal Irony and Sarcasm.” Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi. Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä ihminen mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus. Sokraattinen ironia tarkoittaa tietämättömyyden teeskentelemistä. Termi on saanut nimensä kreikkalaisesta filosofi Sokrateesta (470–399 eaa.). Eräs hänen argumentointistrategioistaan oli esittää tietämätöntä (vilpittömästi tai hämäykseksi) saadakseen vastaväittäjänsä paljastamaan oletuksensa ja uskomuksensa. Dramaattinen ironia syntyy siitä, että katsojat tietävät enemmän kuin näytelmän tai muun fiktion hahmot. Dramaattisen ironian avulla voidaan kiihottaa yleisön uteliaisuutta ja synnyttää jännitystä ja ahdistusta. Jännitys laukeaa näytelmän lopussa, kun hahmotkin ymmärtävät mistä on kyse. Dramaattisen ironian prototyyppi on Sofokleen näytelmä Kuningas Oidipus (429 eaa.), jossa katsojat ovat koko ajan askeleen edellä päähahmo Oidipusta. Myöhemmin esimerkiksi Shakespeare käytti näytelmissään usein dramaattista ironiaa, kuten Romeossa ja Juliassa, jonka Romeo surmaa itsensä kuvitellessaan rakastettunsa olevan kuollut. Tragedian ohella dramaattista ironiaa on käytetty myös huumorin synnyttämiseksi farssissa ja muussa komediassa, esimerkiksi valeasujen, identiteettisekaannuksien ja aikamatkustuksen yhteydessä. Kohtalon ironia (tai kohtalon iva) viittaa välinpitämättömään tai pahantahtoiseen maailmaan, joka pyrkii tukahduttamaan ihmisten toiveet ja halut. Syyllinen on siis jokin ihmisen ulkopuolinen voima, eikä ihmisen omilla teoilla ole tapahtumiin vaikutusta, kuten esimerkiksi karmasta puhuttaessa. Antiikin aikoina epäonnen aiheuttivat jumalten teot, ja kristityille tekijä oli ihmisten asioihin sekaantuva Jumala. Joskus kohtalon ironiasta syytetään vain kohtaloa tai sattumaa. Tilannekohtainen ironia tarkoittaa odotusten ja toteutuneiden tapahtumien ristiriitaa, joka tuntuu julmalta, oudolta tai huvittavalta. Historiallinen ironia tarkoittaa jälkiviisasta viittausta lausuntoihin ja ennustuksiin, jotka osoittautuivat myöhemmin täysin virheellisiksi. Tunnettu esimerkki on Britannian pääministeri Neville Chamberlainin vuonna 1938 tekemä ennustus, että hänen Hitlerille tekemänsä myönnytys tulisi estämään suursodan. Toinen esimerkki on joidenkin kuuluisien ihmisten viimeiset sanat, joissa he toteavat että he eivät ole missään vaarassa. Romanttinen ironia on näkökulma, johon kuuluu ristiriitaisten, vastakohtaisten ajatusten jännitteinen vaihtelu. Esimerkiksi Thomas Mannin novellissa Kuolema Venetsiassa romanttista ironiaa synnyttävät kertojan viileä välinpitämättömyys ja päähahmon epävakaa käytös. Romanttista ironiaa käytetään myös postmodernissa kirjallisuudessa. Elokuvissa niin sanottu ”neljännen seinän rikkominen” on esimerkki romanttisesta ironiasta. Ironinen asenne tarkoittaa teennäisyyttä, jossa ihmisen mielenlaatu on ulkopuolinen mutta kyyninen, kuiva mutta ylenkatseellinen, trendikäs mutta epäkunnioittava. Tällainen asenne yhdistetään usein nykyajan nuoriin, mutta sillä viitattiin jo 1700-luvun taitteessa eläneeseen englantilaiseen aristokraattiin Anthony Ashley-Cooperiin. Itseen kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Ironia · Katso lisää »
Om Begrebet Ironi med stadigt Hensyn til Socrates
Søren Kierkegaardin opinnäytteen kansilehti vuodelta 1841. Om Begrebet Ironi med stadigt Hensyn til Socrates (”Ironian käsitteestä Sokratesta alituisesti silmällä pitäen”) on Søren Kierkegaardin maisterinväitös, joka valmistui Kööpenhaminan yliopistolle vuonna 1841.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Om Begrebet Ironi med stadigt Hensyn til Socrates · Katso lisää »
Pilvet (Aristofanes)
Pilvet on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, joka pilkkaa sofisteja ja Sokratesta sekä muita Ateenan 400-luvun eaa.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Pilvet (Aristofanes) · Katso lisää »
Platon
Platon (427–347 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja Akatemian perustaja, jota pidetään yhtenä antiikin ja koko historian vaikutusvaltaisimmista filosofeista.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Platon · Katso lisää »
Søren Kierkegaard
Søren Aabye Kierkegaard (5. toukokuuta 1813 Kööpenhamina – 11. marraskuuta 1855 Kööpenhamina) oli tanskalainen teologi, filosofi ja uskonnollinen kirjailija, joka on vaikuttanut merkittävästi sekä kristilliseen teologiaan, fenomenologiaan että eksistentialismiin.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Søren Kierkegaard · Katso lisää »
Skeptismi
Skeptismi (muinaiskreikan sanasta skeptesthai ’tutkia’; käytetään myös termejä skeptisismi, skeptisyys, skepsismi) on oppi, jonka mukaan ihminen ei voi saavuttaa varmaa tietoa.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Skeptismi · Katso lisää »
Sokraattinen dialogi
Sokraattiset dialogit (tai, Sôkratikoi (dia)logoi, ”keskustelut Sokrateen kanssa”) ovat antiikin Kreikassa 400- ja 300-lukujen eaa.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Sokraattinen dialogi · Katso lisää »
Sokraattinen menetelmä
Sokrates keskustelemassa. Sokraattinen menetelmä (elenkhos, 'kumoaminen') on Sokrateen kehittämä dialektinen, dialogia hyödyntävä kysely- ja opetusmenetelmä.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Sokraattinen menetelmä · Katso lisää »
Sokrates
Sokrates (470/469–399 eaa.)Thesleff & Sihvola 1994, s. 99–102.
Uusi!!: Sokraattinen ironia ja Sokrates · Katso lisää »
