Nopeamman yhteyden kuin selaimen!
11 suhteet: Antiikin Kreikan keramiikka, Antiikin Kreikka, Helios, Herakles, Hydria, Kreikan arkaainen kausi, Lekyytti, Meri, Mustakuviokeramiikka, Oinokhoe, Olpe (keramiikka).
Antiikin Kreikan keramiikka
Antiikin Kreikan keramiikka (käsitti poltetusta savesta tehdyt astiat, lamput ja muut esineet. Astioita, joista käytetään yleisnimitystä vaasi, käytettiin arkikäytössä ruoan ja nesteiden kuljetuksessa, säilytyksessä ja tarjoilussa, mutta niillä oli usein myös erityinen seremoniallinen merkitys. Keramiikkataiteessa keskeistä oli vaasien maalauskuviointi. Keramiikan tutkimuksesta on tullut tärkeä osa antiikintutkimusta.Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Keramiikka”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 257–258. Kreikkalaisen maailman varhaisimmat käsin tehdyt keraamiset esineet ajoittuvat neoliittiselle kivikaudelle noin 5000 eaa. Dreijaa eli savenvalajan pyörää alettiin käyttää Manner-Kreikan minyalaisten parissa keskisellä pronssikaudella noin 2000 eaa. ja Kreetan minolaisessa kulttuurissa noin 1900 eaa. Antiikin ajan keramiikka alkoi nousta protogeometriselta kaudelta noin 1000 eaa. lähtien. Myöhemmin keramiikan tuotantoa hallitsi Korintissa tuotettu korinttilainen keramiikka, mutta Ateenassa tuotettu attikalainen keramiikka syrjäytti sen 500-luvulla eaa. Attikalainen keramiikka saavutti huippukautensa myöhäisellä arkaaisella ja varhaisella klassisella kaudella noin 570–440 eaa. mutta taantui tämän jälkeen samalla, kun keramiikantuotannon painopiste siirtyi muualle.Rodgers 2017, s. 357. Vaasien muotoilu ja koristelu vaihtelivat eri aikoina, ja siten niiden perusteella antiikin Kreikan historiaa voidaan tutkimuksessa jakaa kulttuurikausiin ja -alueisiin. Keramiikka säilyy hyvin, ja siksi se on arkeologisissa löydöksissä yliedustettuna suhteessa monista muista materiaaleista, kuten kankaasta, metallista ja puusta, tehtyihin esineisiin. Näistä syistä löydetyt keramiikan osat ovat erittäin tärkeitä eri rauniovaiheiden ajoittamisen kannalta. Lisäksi keraamisten tuotteiden levinneisyys antaa tutkijoille tärkeää tietoa ajan kauppasuhteista ja -reiteistä, joten ne ovat sirpaleinakin arkeologeille tärkeä informaation lähde. Kuva-aiheista saadaan tietoa tuon ajan uskonnollisesta elämästä ja arjen tapakulttuurista sekä muun muassa urheilusta, merenkulusta, tarustosta ja sodankäynnistä. Vaasimaalaukset ovat nykyisin tärkein esimerkki varhaisesta kreikkalaisesta maalaustaiteesta. Kreikkalaisille itselleen vaasimaalaukset olivat vähempimerkityksisiä kuin seinä- ja paneelimaalaukset, joista on säilynyt nykaikaan vain vähäisiä esimerkkejä, siinä missä keramiikkaa tunnetaan runsain mitoin. Merkittävimpiä maalaustyylejä olivat mustakuvio- ja punakuviotekniikka.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Antiikin Kreikan keramiikka · Katso lisää »
Antiikin Kreikka
Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Antiikin Kreikka · Katso lisää »
Helios
Helios aurinkovaunuissaan, J. B. Zimmermannin fresko 1700-luvulta. Helios oli kreikkalaisessa mytologiassa auringon henkilöitymä.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Helios · Katso lisää »
Herakles
Herakles ja Hydra. Antonio Pollaiolon maalaus. Uffizin taidemuseo, Firenze. Eros (keskellä) yhdistää Herakleen (oikealla) ja Iolauksen. Etruskien pronssinen rituaalimalja, 4. vuosisata eaa., Cista Ficoroni, Villa Giulia, Rooma. Herakles tai Herkules on kreikkalaisen mytologian sankarihahmo, Zeuksen poika ja puolijumala, joka suoritti 12 urotyötä ja liittyi kuoltuaan jumalten joukkoon.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Herakles · Katso lisää »
Hydria
Poseidoniasta, n. 360–350 eaa. Kuvituksessa satyyri ja nainen. Louvre, K 287. Hydria on antiikin aikana käytetty keraaminen tai metallinen vesiastia. Se tunnetaan vaasien muotona erityisesti kreikkalaisesta keramiikasta. Hydrian varhaismuodot on tunnettu viimeistään 700-luvulla eaa. Hydrioita käytettiin paitsi veden kantamiseen ja kaatamiseen, mistä ne ovat saaneet nimensä (Hydria on muodoltaan pyöreävartaloinen vesiastia, jossa on kolme kädensijaa: kantamista varten kaksi poikittaista kädensijaa molemmin puolin vaasin vartaloa, ja kaatamisen helpottamiseksi yksi pysty kädensija näiden kahden keskellä. Hydrioita valmistettiin sekä savesta että pronssista. Eräs hydrian alatyyppi on kalpis. Tiedosto:Hydria.gif|Hydrian muoto ulkoa ja sisältä. Pittore dell'aquila, hydria ceretana con accecamento di polifemo, cerveteri (con artigiani ionici), 520-530 ac ca., tomba I alla banditaccia 01.jpg|Etruskilainen hydria, n. 530–520 eaa. Tiedosto:Ajax and Achilles gaming, ca. 490 BCE Attributed to the Berlin Painter Met Museum of Art Pub Domain DP260689.jpg|Attikalainen punakuviomaalattu hydria, Berliini-maalari, n. 490 eaa. Tiedosto:Hydria with a siren.jpg|Kreikkalainen pronssihydria, n. 460–450 eaa. Tiedosto:Roman glass hydria from Baelo Claudia (M.A.N. 1926-15-287) 01.jpg|Roomalainen lasinen hydria, n. 351–400 jaa.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Hydria · Katso lisää »
Kreikan arkaainen kausi
Kreikan arkaainen kausi käsittää antiikin Kreikan historiassa ajan kreikkalaisten polisten eli kaupunkivaltioiden synnystä persialaissotiin eli noin 700 eaa.–480 eaa.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Kreikan arkaainen kausi · Katso lisää »
Lekyytti
valkopohjatekniikalla koristeltu lekyytti, n. 450–440 eaa. Metropolitan Museum of Art. Lekyytti on antiikin aikana käytetty keraaminen öljypullo.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Lekyytti · Katso lisää »
Meri
Färsaarten lähistöllä. Meri on mantereiden ympärillä oleva laaja ja yhtenäinen suolavesikerros, joka peittää noin 381 miljoonaa neliökilometriä eli 70,8 prosenttia maapallon pinta-alasta.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Meri · Katso lisää »
Mustakuviokeramiikka
attikalainen kaula-amfora, n. 510 eaa. J. Paul Gettyn museo. Mustakuviokeramiikka (mustakuviotyyli) viittaa antiikin kreikkalaiseen keramiikkaan, jossa vaasin koristelu on tehty mustalla savenväriseksi jätetylle taustalle.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Mustakuviokeramiikka · Katso lisää »
Oinokhoe
Oinokhoe, Micali-maalari, noin 525–500 eaa. Metropolitan Museum of Art. Oinokhoe on antiikin aikainen keraaminen viinikannu. Se tunnetaan vaasien muotona erityisesti kreikkalaisesta keramiikasta.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Oinokhoe · Katso lisää »
Olpe (keramiikka)
mustakuviotyylillä koristeltu olpe, n. 575–550 eaa. Louvre. Olpe on antiikin aikainen keraaminen öljykannu. Se tunnetaan vaasien muotona erityisesti kreikkalaisesta keramiikasta. Olpe on muodoltaan joko matalajalkainen tai jalaton yksikorvainen hoikkavartaloinen kannu. Siinä on leveä suuosa, mutta ei kuitenkaan kaatonokkaa. Olpen vartalo- ja kaulaosa ovat sulautuneet yhteen, ja sen kädensija nousee suun yläpuolelle. Olpe muistuttaa monin tavoin oinokhoea eli viinikannua. Olpeja käytettiin muun muassa painisaleilla, joissa painijat voideltiin öljyllä. Tiedosto:Olpe.gif|Olpen muoto ulkoa ja sisältä. Tiedosto:Pittore del vaticano 73, olpe protocorinzia transizionale con fegi di animali, dalla tomba dei dolii alla banditaccia, 630 ac ca. 02.jpg|Korinttilainen olpe, n. 630 eaa. Tiedosto:Olpe attica con scena di offerta, 570-510 ac ca., dalla tomba I alla banditaccia.jpg|Attikalainen olpe, n. 570–510 eaa. Tiedosto:Herakles Olympos Louvre F30 full.jpg|Olpe, n. 540 eaa. Tiedosto:Hermes kriophoros Louvre F159.jpg|Olpe, n. 515–510 eaa.
Uusi!!: Aamunkoittomaalari ja Olpe (keramiikka) · Katso lisää »
