Logo
Unionpedia
Viestintä
Get it on Google Play
Uusi! Lataa Unionpedia Android™-laitteella!
Vapaa
Nopeamman yhteyden kuin selaimen!
 

Postmoderni kirjallisuus

Indeksi Postmoderni kirjallisuus

Postmoderni kirjallisuus on käsite, jota alettiin käyttää 1960-luvulla yhdysvaltalaisessa kirjallisuuden tutkimuksessa.

17 suhteet: A. S. Byatt, Bret Easton Ellis, Catherynne M. Valente, David Markson, Fantasiakirjallisuus, Ironia, Jegor Radov, Jevgeni Popov, Kirjallisuuden historia, Kuka nauttii eniten, Kurt Vonnegut, Postmoderni taide, Postmodernismi, Rosa Liksom, Thomas Pynchon, Veren ääriin, Yhdysvaltalainen kirjallisuus.

A. S. Byatt

A. S. Byatt A. S. Byatt (oik. Antonia Susan Duffy o.s. Drabble, 24. elokuuta 1936 Sheffield, Englanti – 16. marraskuuta 2023) oli englantilainen postmoderni kirjailija ja runoilija.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja A. S. Byatt · Katso lisää »

Bret Easton Ellis

Bret Easton Ellis (s. 7. maaliskuuta 1964 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka tunnetuin teos on vuonna 1991 julkaistu Amerikan Psyko.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Bret Easton Ellis · Katso lisää »

Catherynne M. Valente

Catherynne M. Valente on yhdysvaltalainen kirjailija.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Catherynne M. Valente · Katso lisää »

David Markson

David Merrill Markson (20. joulukuuta 1927 – n. 4. kesäkuuta 2010) Marksonin tarkkaa kuolinpäivää ei tiedetä.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja David Markson · Katso lisää »

Fantasiakirjallisuus

Vuonna 1906 ilmestyneen englantilaisen satukirjan kuvitusta. Fantasiakirjallisuus on kaunokirjallisuuden lajityyppi, johon kuuluu olennaisena osana fantasian elementtejä, ihmeellisiä, yliluonnollisia tai mahdottomia asioita.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Fantasiakirjallisuus · Katso lisää »

Ironia

Ironinen tilanne. Ihmisiä leipäjonossa yhdysvaltalaista elämäntapaa ja korkeaa elintasoa ylistävän mainoskyltin edessä. (Margaret Bourke-White, 1937) Ironia (Kreuz 2020, ”2. The Varieties of Ironic Experience: Verbal Irony and Sarcasm.” Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi. Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä ihminen mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus. Sokraattinen ironia tarkoittaa tietämättömyyden teeskentelemistä. Termi on saanut nimensä kreikkalaisesta filosofi Sokrateesta (470–399 eaa.). Eräs hänen argumentointistrategioistaan oli esittää tietämätöntä (vilpittömästi tai hämäykseksi) saadakseen vastaväittäjänsä paljastamaan oletuksensa ja uskomuksensa. Dramaattinen ironia syntyy siitä, että katsojat tietävät enemmän kuin näytelmän tai muun fiktion hahmot. Dramaattisen ironian avulla voidaan kiihottaa yleisön uteliaisuutta ja synnyttää jännitystä ja ahdistusta. Jännitys laukeaa näytelmän lopussa, kun hahmotkin ymmärtävät mistä on kyse. Dramaattisen ironian prototyyppi on Sofokleen näytelmä Kuningas Oidipus (429 eaa.), jossa katsojat ovat koko ajan askeleen edellä päähahmo Oidipusta. Myöhemmin esimerkiksi Shakespeare käytti näytelmissään usein dramaattista ironiaa, kuten Romeossa ja Juliassa, jonka Romeo surmaa itsensä kuvitellessaan rakastettunsa olevan kuollut. Tragedian ohella dramaattista ironiaa on käytetty myös huumorin synnyttämiseksi farssissa ja muussa komediassa, esimerkiksi valeasujen, identiteettisekaannuksien ja aikamatkustuksen yhteydessä. Kohtalon ironia (tai kohtalon iva) viittaa välinpitämättömään tai pahantahtoiseen maailmaan, joka pyrkii tukahduttamaan ihmisten toiveet ja halut. Syyllinen on siis jokin ihmisen ulkopuolinen voima, eikä ihmisen omilla teoilla ole tapahtumiin vaikutusta, kuten esimerkiksi karmasta puhuttaessa. Antiikin aikoina epäonnen aiheuttivat jumalten teot, ja kristityille tekijä oli ihmisten asioihin sekaantuva Jumala. Joskus kohtalon ironiasta syytetään vain kohtaloa tai sattumaa. Tilannekohtainen ironia tarkoittaa odotusten ja toteutuneiden tapahtumien ristiriitaa, joka tuntuu julmalta, oudolta tai huvittavalta. Historiallinen ironia tarkoittaa jälkiviisasta viittausta lausuntoihin ja ennustuksiin, jotka osoittautuivat myöhemmin täysin virheellisiksi. Tunnettu esimerkki on Britannian pääministeri Neville Chamberlainin vuonna 1938 tekemä ennustus, että hänen Hitlerille tekemänsä myönnytys tulisi estämään suursodan. Toinen esimerkki on joidenkin kuuluisien ihmisten viimeiset sanat, joissa he toteavat että he eivät ole missään vaarassa. Romanttinen ironia on näkökulma, johon kuuluu ristiriitaisten, vastakohtaisten ajatusten jännitteinen vaihtelu. Esimerkiksi Thomas Mannin novellissa Kuolema Venetsiassa romanttista ironiaa synnyttävät kertojan viileä välinpitämättömyys ja päähahmon epävakaa käytös. Romanttista ironiaa käytetään myös postmodernissa kirjallisuudessa. Elokuvissa niin sanottu ”neljännen seinän rikkominen” on esimerkki romanttisesta ironiasta. Ironinen asenne tarkoittaa teennäisyyttä, jossa ihmisen mielenlaatu on ulkopuolinen mutta kyyninen, kuiva mutta ylenkatseellinen, trendikäs mutta epäkunnioittava. Tällainen asenne yhdistetään usein nykyajan nuoriin, mutta sillä viitattiin jo 1700-luvun taitteessa eläneeseen englantilaiseen aristokraattiin Anthony Ashley-Cooperiin. Itseen kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Ironia · Katso lisää »

Jegor Radov

Jegor Radov (28. helmikuuta 1962 Moskova – 5. helmikuuta 2009 Candolim, Goa) oli venäläinen kirjailija ja kokeellinen postmodernisti.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Jegor Radov · Katso lisää »

Jevgeni Popov

Jevgeni Anatoljevitš Popov (s. 1946 Krasnojarsk, Neuvostoliitto) on venäläinen kirjailija.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Jevgeni Popov · Katso lisää »

Kirjallisuuden historia

Kirjallisuuden historia ulottuu varhaisimmasta kirjallisuudesta nykypäivään.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Kirjallisuuden historia · Katso lisää »

Kuka nauttii eniten

Kuka nauttii eniten on Tommi Melenderin vuonna 2010 ilmestynyt seitsemän esseen kokoelma.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Kuka nauttii eniten · Katso lisää »

Kurt Vonnegut

Kurt Vonnegut Jr. (11. marraskuuta 1922 Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat – 11. huhtikuuta 2007 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Kurt Vonnegut · Katso lisää »

Postmoderni taide

Eräs postmodernismin liikkeistä oli Memphis-ryhmä, joka aloitti vuonna 1981. Kuvassa ryhmän taiteilijoiden suunnittelemia huonekaluja ja esineitä. Ettore Sottsass, ''Odalisca'', 1967(1988). Ettore Sottsass, ''Casablanca''-kirjahylly, 1981. Ricardo Bofill, ''Antigone'', 1977, Montpelier. Postmoderni taide on eri taiteenaloilla postmodernismin myötä syntynyt tyyli ja käsitteellinen teoria.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Postmoderni taide · Katso lisää »

Postmodernismi

Postmodernismi (myös jälki- tai myöhäismodernismi) on 1900-luvun puolivälissä kehittynyt länsimainen aatesuuntaus, jonka keskeisiä piirteitä ovat jyrkkä skeptisyys niin sanottuja ”suuria kertomuksia” kohtaan sekä ontologinen subjektivismi.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Postmodernismi · Katso lisää »

Rosa Liksom

Rosa Liksom 2012 Rosa Liksom (oik. Anni Ylävaara, s. 7. tammikuuta 1958 Ylitornio) on suomalainen kirjailija ja kuvataiteilija.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Rosa Liksom · Katso lisää »

Thomas Pynchon

Thomas Ruggles Pynchon Jr. (s. 8. toukokuuta 1937 Glen Cove, Long Island, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Thomas Pynchon · Katso lisää »

Veren ääriin

Veren ääriin eli Lännen punainen ilta (Blood Meridian or The Evening Redness in the West) on yhdysvaltalaisen Cormac McCarthyn viides, 1985 julkaistu western- tai antiwestern-romaani.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Veren ääriin · Katso lisää »

Yhdysvaltalainen kirjallisuus

Yhdysvaltalainen kirjallisuus kehittyi itsenäiseksi, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantuneeksi kirjallisuudeksi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa.

Uusi!!: Postmoderni kirjallisuus ja Yhdysvaltalainen kirjallisuus · Katso lisää »

LähteväSaapuvat
Hei! Olemme Facebookissa nyt! »