Tyyppi VII ja U-vene

Pikakuvakkeet: Eroja, Yhtäläisyyksiä, Jaccard samankaltaisuus Kerroin, Viitteet.

Ero Tyyppi VII ja U-vene

Tyyppi VII vs. U-vene

Tyypin VIIC sukellusvene U-995 Laboessa, Saksassa Tyyppi VII oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen sukellusvenetyyppi. U-vene, eli U-Boot on Saksan laivaston sukellusvene.

Ranska

Ranskan tasavalta eli Ranska on valtio, joka koostuu Länsi-Euroopassa sijaitsevasta ydinalueesta sekä useista merentakaisista alueista.

Ranska ja Tyyppi VII · Ranska ja U-vene · Katso lisää »

Sukellusvene

Toisen maailmansodan aikainen Yhdysvaltain laivaston Gato-luokan sukellusvene pintakulussa. Tummansiniset maat ovat maita, joissa vuonna 2006 oli käytössä sukellusveneitä. Vaaleansiniset maat ovat maita, joissa on ollut käytössä sukellusveneitä. Sukellusvene on alus, joka on suunniteltu kulkemaan pintakulun lisäksi veden alla.

Sukellusvene ja Tyyppi VII · Sukellusvene ja U-vene · Katso lisää »

Toinen maailmansota

Toinen maailmansota oli vuosina 1939–1945 käyty maailmanlaajuinen konflikti, jonka pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Britannian, Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain johtamat liittoutuneet.

Toinen maailmansota ja Tyyppi VII · Toinen maailmansota ja U-vene · Katso lisää »

Tyyppi XXI

Tyyppi XXI oli Saksan laivaston toisen maailmansodan loppupuolella käyttöön ottama kehittynyt sukellusvenetyyppi, ns. Elektroboot. Se oli ensimmäinen sukellusvene, joka pystyi toimimaan pitkiä aikoja veden alla. Ensimmäiset veneet tilattiin marraskuussa 1943 ja laskettiin vesille toukokuussa 1944. Kaikkiaan veneitä valmistui 118. Alukset olivat huomattavasti suurempia kuin tyypin VIIC sukellusveneet. Runko oli suunniteltu veden vastuksen vähentämiseksi, joten vene oli nopeampi ja hiljaisempi. Sähkömoottoreiden teho oli kaksinkertainen, joten alus pystyi sukelluksissa jopa 18 solmun nopeuteen lyhyitä aikoja. Akkujen teho oli kolminkertainen tyyppiin VIIC verrattuna, joten se pystyi kulkemaan veden alla 4–8 solmun nopeudella 2–3 päivää ilman akkujen latausta, mikä kesti 3–5 tuntia. Tämä mahdollisti Biskajanlahden "kuolemanlaakson" läpäisemisen pinnanalla Ranskan tukikohdista Atlantille. Akkujen lataamista ei tarvinnut tehdä kokonaan pintakulussa, sillä veneessä oli snorkkeli dieselmoottoreiden käyttämistä varten. Tyyppi XXI:ssa oli ensi kertaa pakastin ruokatarvikkeita varten ja miehistölle pesutilat ja suihku. Useimmille oli omat punkat (51 paikkaa 58:n miehistölle). Runko oli päällystetty kumipinnalla kaikumittaimen kaiun vähentämiseksi. Veneessä oli kuusi torpedoputkea keulassa ja sen asehuoneeseen oli mahdollista varastoida 17 G7e(TIII)-torpedoa. Siinä oli myös hydraulinen järjestelmä putkien uudelleenlatausta varten, jolla kaikki putket saatiin ladattua nopeammin kuin VIIC:ssa ladattiin yksi putki. Tyyppi XXI pystyi ampumaan 18 torpedoa alle 20 minuutissa. Siinä oli myös kehittynyt aktiivinen kaikumittain sekä kuuntelulaite (NIBELUNG), jolla tähtäämisen voi tehdä jopa ilman periskoopin apua. Luokkaan kuulunut ''U-3008'' Yhdysvaltain laivastossa 1948 Valmistusmenetelmää kehitettiin siten, että runko rakennettiin kahdeksassa osassa, kuljetettiin proomuilla telakalle ja koottiin siellä. Tarkoitus oli lyhentää rakennusaikaa 22 kuukaudesta yhdeksään. Tässä oli myös ongelma, koska sisämaan konepajoilla ei ollut tarvittavaa kokemusta, joten osat eivät usein sopineet yhteen ja vaativat runsaita jälkikorjauksia. Blohm & Voss Hampurissa, AG Weser Bremenissä ja F. Schichau Danzigissa kokosivat kaikkiaan 118 venettä, joista vain neljä saatiin taistelukuntoon ennen sodan loppua. Ainoastaan kaksi veneistä, U-2511 ja U-3008 ehtivät taistelupartioon ennen sodan päättymistä, mutta ne eivät upottaneet yhtään alusta. U-2511:n päällikkö Adalbert Schnee oli määrätty Karibianmerelle testeihin, kun sota loppui. Schnee väittää, että hän pääsi antautumisen jälkeen upotusasemaan HMS Norfolkin saattueen keskelle ilman sukellusveneen huomaamista, mutta tätä ei ole pystytty vahvistamaan. Museoitu ''U-2540'' Bremerhavenissa Liittoutuneiden ilmapommitukset tuhosivat 22 kappaletta tyypin XXI aluksia telakoille, omat miehistöt upottivat 4. toukokuuta 1945 amiraali Dönitzin käskystä 84 venettä. Jäljelle jääneet kaksitoista venettä jäivät liittoutuneille, joille ne antoivat runsaasti vaikutteita seuraavan sukupolven sukellusveneille. Yhdysvaltain laivastoon liitettiin U-2513 ja U-3008. U-3017 liitettiin Britannian kuninkaalliseen laivastoon nimellä HMS N41 ja U-2518:sta:sta tuli Ranskan laivaston Roland Morillot. U-3515, U-2529, U-3035 ja U-3041 saivat Neuvostoliiton laivastossa nimet B 27, B 28, B 29 ja B 30. Länsi-Saksa nosti 1957 sodan lopussa upotetun U-2540:n, joka oli 1960–1968 Bundesmarinen tutkimusalus Wilhelm Bauer. Vene museoitiin 1984 Bremerhavenin merimuseoon. Tyyppi XXI vaikutti Yhdysvaltain USS Nautilukseen ja USS Albacoreen, Ranskan Narval-luokkaan, Britannian Porpoise-luokkaan ja Neuvostoliiton Projekti 611:een ja Projekti 613:een.

Tyyppi VII ja Tyyppi XXI · Tyyppi XXI ja U-vene · Katso lisää »