Renessanssi ja Taidesuuntaus

Pikakuvakkeet: Eroja, Yhtäläisyyksiä, Jaccard samankaltaisuus Kerroin, Viitteet.

Ero Renessanssi ja Taidesuuntaus

Renessanssi vs. Taidesuuntaus

Firenze, renessanssin syntypaikka. Renessanssi (’uudelleensyntyminen’ Kirjasampo. Viitattu 5.3.2023 Firenzestä 1400-luvulla alkunsa saanut renessanssi oli taiteessa yksi historian suurimpia kukoistuskausia. Täysrenessanssissa 1500-luvulle tultaessa taiteen keskus siirtyi Firenzestä Roomaan ja osin Venetsiaan. Renessanssi levisi vähitellen myös Alppien pohjoispuolelle, jolloin Italia alkoi jo siirtyä manierismiin. Innoituksena oli antiikin taide, jonka uskottiin syntyvän uudelleen välikautena nähdyn keskiajan jälkeen. Maalauksessa ja kuvanveistossa renessanssi ilmeni ihmisfiguurien aiempaa todenmukaisempana kuvaamisena. Tilan kuvaukseen kehitettiin keskeisperspektiivi, ja tieteet, kuten anatomia ja matematiikka, olivat taiteen välineitä. Tunnettuja renessanssitaiteilijoita ovat Albrecht Dürer, Sandro Botticelli, Giorgione, Rafael, Leonardo da Vinci, Michelangelo ja kuvanveistäjä Donatello. Kuvanveistossa ja arkkitehtuurissa antiikin vaikutteita sovellettiin suorimmin. Arkkitehtuurissa renessanssia edusti selvimmin kupolikattoinen keskeiskirkko. Kirjallisuudessa taas kuvattiin aikakauden elämää novelleissa, kuten Giovanni Boccaccio. Muita tunnettuja renessanssin kirjailijoita ovat Dante, William Shakespeare ja Miguel de Cervantes. Teatterissa pyrittiin herättämään antiikin teatteri, jolloin sivutuotteena luotiin ooppera. Musiikissa taas keskiaikaiset muodot muodot, kuten laulumusiikki, kuten messut, motetit ja madrigaalit nousivat suosioon. Renessanssille oli ominaista taiteilijan uusi asema. Italiassa taiteilijoista laadittiin elämäkertoja ja ajan taiteesta on muutenkin saatavilla enemmän kirjallisia lähteitä kuin keskiajan taiteesta. Parhaimmillaan aiemmasta käsityöläisestä tuli riippumaton, oppinut ja luova intellektuelli. Ihanteena oli uomo universale, elämänmyönteinen ja maailmallinen useita tieteitä ja taiteita hallitseva monilahjakkuus. Keskiajan anonyymiyden korvasi individualismi, jota korostettiin elämäkertakirjallisuudessa. Käytännössä yleisneroja tuli kuitenkin esiin vain harvoja. Taidesuuntaus on tietylle aikakaudelle ominainen tyyli taiteessa.

Karolinginen renessanssi

Karolinginen renessanssi tarkoittaa Kaarle Suuren kaudella ja sen jälkeen tapahtunutta kirjallisuuden, taiteiden ja oppineisuuden kukoistuskautta vuoden 800 tienoilla.

Karolinginen renessanssi ja Renessanssi · Karolinginen renessanssi ja Taidesuuntaus · Katso lisää »

Manierismi

Parmigianino, ''Pitkäkaulainen Madonna'', 1534–1540. ''Pitkäkaulaisessa Madonnassa'' klassisuudesta poikkeava muotojen venyttäminen ja liioittelu on tietoista. Parmigianinon innoituksena olivat kirjalliset kuvaukset, joissa verrattiin naisen päätä, kaulaa ja olkapäitä maljakkoon, ja kuvassa onkin maljakko vasemmassa reunassa. Manierismi (italian sanasta maniera ’tyyli, tapa’) on noin 1520–1600 kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa vaikuttanut myöhäisrenessanssin taidesuuntaus, joka pyrki sulokkuuteen ja viehkeyteen.

Manierismi ja Renessanssi · Manierismi ja Taidesuuntaus · Katso lisää »

Taiteen historia

Taiteen historia käsittää kuvataiteen, erityisesti maalaustaiteen, kuvanveiston, piirustuksen, taidegrafiikan, valokuvataiteen ja arkkitehtuurin historian niiden esineiden pohjalta, jotka ovat säilyneet.

Renessanssi ja Taiteen historia · Taidesuuntaus ja Taiteen historia · Katso lisää »