115 suhteet: Adjektiivi, Aikamuoto, Aiolialainen murre, Akkusatiivi, Aktiivi, Akuutti (tarke), Alkukreikka, Anatolia, Antiikin Arkadia, Antiikin Ateena, Antiikin Attika, Antiikin Boiotia, Antiikin Euboia, Antiikin Kreikan kirjallisuus, Antiikin Kreikka, Antiikin Kypros, Antiikin Thessalia, Aoristi, Apostolien teot, Arkadokyproslainen murre, Arkaismi, Aspekti (kielitiede), Attikan murre, Attikismi, Bysantin kreikka, Bysantin valtakunta, Datiivi, Deklinaatio (kielitiede), Diftongi, Diglossia, Dimotikí, Doorilainen murre, Foinikialainen kirjaimisto, Futuuri, Genetiivi, Grammatiikka, Gravis, Hellenismi, Homeerinen kreikka, Homeros, Imperatiivi, Imperfekti, Indikatiivi, Indoeurooppalainen kantakieli, Indoeurooppalaiset kielet, Infinitiivi, Instrumentaali, Italian kieli, Joonialainen murre, Kaksikko, ..., Katharévousa, Käsikirjoitus, Keskinäinen ymmärrettävyys, Kieliopillinen luku, Kiinan kieli, Klassinen kreikka, Koinee, Konjugaatio, Konstantinopoli, Kreikan kieli, Kreikan klassinen kausi, Kreikka, Kreikkalainen kirjaimisto, Kreikkalainen metriikka, Kreikkalaisen kirjaimiston historia, Kreikkalaiset numerot, Latiivi, Latina, Lesbos, Lineaari-B-kirjoitus, Lingua franca, Lokatiivi, Muinainen makedonia, Mykeneläinen kreikka, Mykeneläinen kulttuuri, Nominatiivi, Nomini, Nykykreikka, Optatiivi, Osmanien valtakunta, Painaminen, Pan, Partisiippi, Passiivi, Perfekti, Pluskvamperfekti, Polis, Polytoninen ortografia, Predikaatti, Preesens, Prokopios, Pronomini, Raamattu, Renessanssi, Roomalainen Kreikka, Rooman valtakunta, Ruotsin kieli, Saksan kieli, Separatiivi, Sija, Sirkumfleksi, Sosiatiivi, Subjekti (lauseenjäsen), Subjunktiivi, Substantiivi, Suku, Suku (kielioppi), Tapaluokka, Turun akatemia, Uusi testamentti, Vartalo (kielitiede), Välimeri, Venäjän kieli, Vokaali, Vokatiivi. Laajenna indeksi (65 lisää) »
Adjektiivi
Adjektiivi eli laatusana on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin eli sanoihin, jotka taipuvat sijamuodoissa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Adjektiivi · Katso lisää »
Aikamuoto
Aikamuoto eli tempus on verbin taivutuskategoria, jolla ilmaistaan verbin kuvaaman tapahtumisen aikaa suhteessa puhehetkeen (Nyt puu on kaatunut) ja/tai kerrottuun viitehetkeen (Eilen tullessani puu oli jo kaatunut).
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Aikamuoto · Katso lisää »
Aiolialainen murre
Egeanmeren alueella. Aiolialaisten murteiden alueet merkitty keltaisella. Aiolialainen murre oli yksi muinaiskreikan päämurteista tai oikeammin murreryhmistä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Aiolialainen murre · Katso lisää »
Akkusatiivi
Akkusatiivi eli kohdanto on nominatiivi-akkusatiivikielissä transitiiviverbien tekemisen kohteen eli suoran objektin sija.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Akkusatiivi · Katso lisää »
Aktiivi
Aktiivi on kielioppiterminä verbin pääluokka, jossa toiminnan tekijä tunnetaan.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Aktiivi · Katso lisää »
Akuutti (tarke)
Akuutti on diakriittinen merkki eli tarke, jota käytetään kirjainten päällä monissa latinalaisilla, kyrillisillä tai kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitetuissa kielissä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Akuutti (tarke) · Katso lisää »
Alkukreikka
Alkukreikka (proto-kreikka) on nimitys kreikan kielen varhaisimmalle tunnistettavissa olevalle vaiheelle sen jälkeen, kun se erkani indoeurooppalaisesta kantakielestä eli proto-indoeurooppalaisesta kielestä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Alkukreikka · Katso lisää »
Anatolia
Anatolia on niemimaa, joka käsittää suurimman osan nykyisen Turkin Aasiaan kuuluvaa osaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Anatolia · Katso lisää »
Antiikin Arkadia
Arkadia sekä muut antiikin ajan Peloponnesoksen maakunnat kartalla. Arkadia oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Peloponnesoksen niemimaan sisäosien vuoristoisella alueella ja käsitti suurin piirtein nykyisen Arkadian alueyksikön alueen.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Antiikin Arkadia · Katso lisää »
Antiikin Ateena
Ateena oli antiikin aikana merkittävä kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Attikan maakunnassa Kreikassa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Antiikin Ateena · Katso lisää »
Antiikin Attika
Attika ja ympäröivät alueet. Attika oli antiikin Kreikan maakunta.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Antiikin Attika · Katso lisää »
Antiikin Boiotia
Boiotia ja muut keskisen Kreikan antiikin aikaiset alueet kartalla. Boiotia oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Keski-Kreikassa ja käsitti pääosin saman alueen kuin nykyinen Boiotian alueyksikkö.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Antiikin Boiotia · Katso lisää »
Antiikin Euboia
Euboian saari ja muut keskisen Kreikan antiikin aikaiset alueet kartalla. Euboia, Egeanmeren suurin saari, oli antiikin aikana joonialaisten asuttamaa aluetta.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Antiikin Euboia · Katso lisää »
Antiikin Kreikan kirjallisuus
Antiikin Kreikan kirjallisuus viittaa antiikin aikana kreikan kielellä kirjoitettuihin kirjallisiin tuotteisiin.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Antiikin Kreikan kirjallisuus · Katso lisää »
Antiikin Kreikka
Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Antiikin Kreikka · Katso lisää »
Antiikin Kypros
Antiikin Kyproksen vanhat kuningaskunnat. Kypros oli antiikin aikana useiden kansojen asuttamaa aluetta: sen asukkaisiin kuului varhaisempien, esihistoriallisten asukkaiden jälkeläisiä, kuten niin kutsuttuja eteokypriootteja; mykeneläisperäisiä ja myöhempiä kreikkalaisia asuttajia; sekä foinikialaisia siirtokuntalaisia.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Antiikin Kypros · Katso lisää »
Antiikin Thessalia
Thessalia ja sen pääalueet sekä muut keskisen Kreikan antiikin aikaiset alueet kartalla. Thessalia (myös Thettalia, ja Thettalos) oli antiikin Kreikan maakunta.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Antiikin Thessalia · Katso lisää »
Aoristi
Aoristi on joidenkin kielten aikamuoto tai aspekti, joka yleensä ilmaisee tapahtumaa menneisyydessä, mutta ei samoin kuin perfekti tai imperfekti.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Aoristi · Katso lisää »
Apostolien teot
Apostolien teot on Uuden testamentin kirja, joka tekee historiallista selvitystä evankeliumien jälkeisistä tapahtumista.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Apostolien teot · Katso lisää »
Arkadokyproslainen murre
Egeanmeren alueella. Arkadokyproslaisten murteiden alueet merkitty vihreällä. Arkadokyproslainen murre oli yksi muinaiskreikan päämurteista tai oikeammin murreryhmistä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Arkadokyproslainen murre · Katso lisää »
Arkaismi
Arkaismi on vanhahtava tai vanhentunut sana tai ilmaisu, joka ei ole enää yleisessä käytössä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Arkaismi · Katso lisää »
Aspekti (kielitiede)
Kielitieteessä aspekti on verbin ominaisuus, joka liittää siihen ajallista etenemistä kuvaavan merkityseron.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Aspekti (kielitiede) · Katso lisää »
Attikan murre
joonialaisten murteiden alue violetilla. Attikan murre (attikalainen kreikka) oli yksi muinaiskreikan murteista.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Attikan murre · Katso lisää »
Attikismi
Attikismi tai attikalainen tyyli oli retorinen tyylisuunta, joka sai alkunsa ensimmäisellä vuosisadalla eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Attikismi · Katso lisää »
Bysantin kreikka
Bysantin kreikka on kreikan kielen keskiaikainen kehitysvaihe, joka sijoittuu muinaiskreikan ja nykykreikan väliin ja kattaa noin vuodet 330–1453.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Bysantin kreikka · Katso lisää »
Bysantin valtakunta
Bysantin valtakunta eli Itä-Rooma (tai, Politeia tōn Rhōmaiōn;; ’Rooman valtakunta’) oli Rooman valtakunnan itäosa, joka säilyi länsiosan romahdettua 400-luvulla ja jonka valtakausi kesti yli tuhat vuotta aina vuoteen 1453 saakka.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Bysantin valtakunta · Katso lisää »
Datiivi
Datiivi on sijamuoto, joka viittaa mille tai kenelle jokin kuuluu tai tehdään jotakin.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Datiivi · Katso lisää »
Deklinaatio (kielitiede)
Deklinaatio on nominien taivutusluokka.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Deklinaatio (kielitiede) · Katso lisää »
Diftongi
Diftongi eli pariääntiö on kahden samaan tavuun kuuluvan keskenään erilaisen vokaalin yhtymä tai foneettisesti tarkasteltuna oikeammin pitkä vokaali, jonka laatu äännettäessä muuttuu siten, että loppuosa on erilainen kuin alkuosa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Diftongi · Katso lisää »
Diglossia
Diglossiaksi kutsutaan kielitieteen alalla tilannetta, jossa yhteiskunnassa puhutaan samanaikaisesti kahta (yleensä läheistä sukua olevaa) eri kieltä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Diglossia · Katso lisää »
Dimotikí
Dimotikí (”kansan kieli”) on nimitys, jota käytetään nykykreikan kansankielen mukaisesta kirjakielestä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Dimotikí · Katso lisää »
Doorilainen murre
Egeanmeren alueella. Varsinaisten doorilaisten murteiden alueet merkitty vaaleanruskealla, luoteiskreikkalaisten murteiden alueet muilla ruskean sävyillä. Sisiliassa. Varsinaisten doorilaisten murteiden alueet merkitty vaaleanruskealla, luoteiskreikkalaisten murteiden alueet muilla ruskean sävyillä. Doorilainen murre oli yksi muinaiskreikan päämurteista tai oikeammin murreryhmistä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Doorilainen murre · Katso lisää »
Foinikialainen kirjaimisto
Foinikialainen kirjaimisto kehittyi vuoden 1050 eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Foinikialainen kirjaimisto · Katso lisää »
Futuuri
Futuuri on verbin aikamuoto, jolla ilmaistaan tulevaa aikaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Futuuri · Katso lisää »
Genetiivi
Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Genetiivi · Katso lisää »
Grammatiikka
Grammatiikka tarkoittaa kielen ja kieliopin tutkimusta.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Grammatiikka · Katso lisää »
Gravis
Gravis (`) on diakriittinen merkki eli tarke, jota käytetään kirjainten päällä monissa latinalaisilla, kyrillisillä tai kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitetuissa kielissä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Gravis · Katso lisää »
Hellenismi
Hellenismi tarkoittaa Aleksanteri Suuren valtakunnan raunioille syntynyttä, useiden eri etnisten ryhmien yhteistä kreikankielistä kulttuuripiiriä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Hellenismi · Katso lisää »
Homeerinen kreikka
Homeerinen eli eeppinen kreikka on muinaiskreikan muoto, jota Homeros käytti 700-luvulla eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Homeerinen kreikka · Katso lisää »
Homeros
Homeros oli mahdollisesti myyttinen runoilija antiikin Kreikan muinaisajalla, todennäköisesti 700-luvulla eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Homeros · Katso lisää »
Imperatiivi
Imperatiivi eli käskytapa on verbin tapaluokka, joka ilmaisee käskyä tai kehotusta.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Imperatiivi · Katso lisää »
Imperfekti
Imperfekti eli kertoma on verbien mennyt aikamuoto, jolla viitataan lähimenneisyyteen tai menneeseen, mutta yhä keskeneräiseen toimintaan.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Imperfekti · Katso lisää »
Indikatiivi
Indikatiivi eli tositapa on verbin tapaluokka eli modus.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Indikatiivi · Katso lisää »
Indoeurooppalainen kantakieli
Indoeurooppalainen kantakieli eli kantaindoeurooppa on oletettu eli hypoteettinen kantakieli, josta indoeurooppalaiset kielet ovat aikaa myöten eriytyneet.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Indoeurooppalainen kantakieli · Katso lisää »
Indoeurooppalaiset kielet
Ei-indoeurooppalaisia kieliä Raidoitetuilla alueilla monikielisyys on yleistä. Indoeurooppalaisten kielten nykyinen levinneisyys. Tummanvihreällä merkityissä maissa indoeurooppalaiset kielet ovat enemmistön kielinä. Vaaleanvihreällä merkityissä maissa ne ovat virallisina vähemmistökielinä. kielikuntien joukossa. Indoeurooppalaiset kielet muodostavat kielikunnan, johon kuuluvia kieliä puhuttiin alun perin Euroopasta Intiaan ulottuvalla alueella, mutta nykyaikana kautta maailman.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Indoeurooppalaiset kielet · Katso lisää »
Infinitiivi
Infinitiivi eli nimitapa on verbin substantiivinen nominaalimuoto.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Infinitiivi · Katso lisää »
Instrumentaali
Instrumentaali on sijamuoto, joka ilmaisee, että substantiivi on väline, jolla subjekti suorittaa tekemisen.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Instrumentaali · Katso lisää »
Italian kieli
Italian kieli (ital. italiano tai lingua italiana) on noin 70 miljoonan ihmisen äidinkielenään puhuma romaaninen kieli.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Italian kieli · Katso lisää »
Joonialainen murre
Egeanmeren alueella. Joonialaisten murteiden alueet merkitty violetilla. Sisiliassa. Joonialaisten murteiden alueet merkitty violetilla. Joonialainen murre oli yksi muinaiskreikan päämurteista tai oikeammin murreryhmistä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Joonialainen murre · Katso lisää »
Kaksikko
Kaksikko eli duaali on kieliopillinen luku, jota käytetään puhuttaessa täsmälleen kahdesta esineestä tai asiasta.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kaksikko · Katso lisää »
Katharévousa
Katharévousa (myös katharévusa,, ”puhdistava (kieli)”) on nykykreikan kirjakielen osin keinotekoinen muoto, jossa kieltä on pyritty muokkaamaan klassisen kreikan suuntaan.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Katharévousa · Katso lisää »
Käsikirjoitus
kuvitetussa käsikirjoituksessa. Käsikirjoituksella on kolme päämerkitystä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Käsikirjoitus · Katso lisää »
Keskinäinen ymmärrettävyys
Keskinäinen ymmärrettävyys tarkoittaa toisilleen sukua olevien kielten tai murteiden välistä suhdetta, jossa yhden kielen tai murteen puhuja ymmärtää myös toista sukulaiskieltä tai murretta sitä erikseen opiskelematta.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Keskinäinen ymmärrettävyys · Katso lisää »
Kieliopillinen luku
Kieliopillinen luku (tai lyhyesti luku; latinaksi numerus) on kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee asioiden määrää.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kieliopillinen luku · Katso lisää »
Kiinan kieli
Puhutun kiinan muotoja Kiinassa. Kiinan kieli (汉语, perinteisin merkein 漢語 (hànyǔ, eli Han-kansan kieli) tai 中文 (zhōngwén, millä viitataan pääasiassa kirjoitettuun kieleen, joka on kaikille kiinan kielille yhteinen) tai taiwanilaisen nimityksen mukaan 国语, perinteisin merkein 國語 (guóyǔ, eli valtion kieli)) on joukko läheistä sukua olevia, mutta yleensä ei keskenään ymmärrettäviä kieliä, jotka yhdessä muodostavat sinotiibetiläisten kielten siniittisten kielten haaran.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kiinan kieli · Katso lisää »
Klassinen kreikka
Klassinen kreikka käsittää muinaiskreikan kielen historian antiikin Kreikan arkaaisella ja klassisella kaudella eli noin vuosina 800–300 eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Klassinen kreikka · Katso lisää »
Koinee
Koinee-kreikka (”yleismurre”) oli hellenistisellä kaudella kehittynyt kreikan kielen muoto tai sekamurre, joka edustaa muinaiskreikan kehityksen myöhempää vaihetta.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Koinee · Katso lisää »
Konjugaatio
Konjugaatio on verbin taivutusluokka.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Konjugaatio · Katso lisää »
Konstantinopoli
Konstantinopolin kartta Konstantinopolin piiritys. Maalaus vuodelta 1499. Konstantinopoli oli Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan pääkaupunki vuosina 330–1453.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Konstantinopoli · Katso lisää »
Kreikan kieli
Kreikan kieli (kreik. Ελληνικά, Elliniká) on indoeurooppalainen kieli, jonka dokumentoitu historia alkaa Kreikassa vuoden 1400 eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kreikan kieli · Katso lisää »
Kreikan klassinen kausi
Antiikin Kreikan alueen poliittinen rakenne arkaaisella ja klassisella kaudella Kreikan klassinen kausi käsittää antiikin Kreikan historiassa noin vuodet 480–323 eaa. persialaissotien alkamisesta hellenistiseen aikaan Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen vuonna 323 eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kreikan klassinen kausi · Katso lisää »
Kreikka
Kreikka, virallisesti Kreikan tasavalta tai Helleenien tasavalta, on valtio Etelä-Euroopassa, Balkanin niemimaan Välimeren ympäröimässä eteläkärjessä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kreikka · Katso lisää »
Kreikkalainen kirjaimisto
Kreikkalainen kirjaimisto (kreikkalainen aakkosto) on aakkosto, jota on käytetty kreikan kielen kirjoittamiseen 700-luvulta eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kreikkalainen kirjaimisto · Katso lisää »
Kreikkalainen metriikka
Kreikkalainen metriikka (kreikkalainen runomittaoppi), usein myös prosodia, on oppia antiikin kreikkalaisen runouden runomitoista ja runosäkeiden muodostamisesta runomittojen mukaisesti.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kreikkalainen metriikka · Katso lisää »
Kreikkalaisen kirjaimiston historia
Kreikkalaisen kirjaimiston historia ulottuu 700-luvulta eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kreikkalaisen kirjaimiston historia · Katso lisää »
Kreikkalaiset numerot
Kreikkalaisten numeroiden järjestelmä perustuu kreikkalaisten kirjainten käyttöön lukumerkkeinä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Kreikkalaiset numerot · Katso lisää »
Latiivi
Latiivi eli suuntasija on yleisnimi paikallissijoille, jotka ilmaisevat siirtymistä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Latiivi · Katso lisää »
Latina
Latina (lat. lingua latina, sermo latinus) on indoeurooppalainen kieli, jota puhuttiin alun perin vain Roomassa ja sitä ympäröivällä Latiumin alueella Italiassa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Latina · Katso lisää »
Lesbos
Lesbos on Kreikan saari, joka kuuluu Pohjoisen Egean saarten saariryhmään ja sijaitsee Egeanmeren itäosassa lähellä Turkin rannikkoa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Lesbos · Katso lisää »
Lineaari-B-kirjoitus
Kansallinen arkeologinen museo, Ateena. Lineaari-B-kirjoitus on Kreikan mantereella ja Kreetan saarella kukoistaneen mykeneläisen kulttuurin noin 1400-luvulta 1100-luvulle eaa. käyttämä lineaarikirjoitusjärjestelmä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Lineaari-B-kirjoitus · Katso lisää »
Lingua franca
Lingua franca tarkoittaa yleiskieltä, jolla on äidinkielisiäkin puhujia, mutta jota myös muunkieliset yleisesti osaavat ja käyttävät keskinäiseen viestintäänsä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Lingua franca · Katso lisää »
Lokatiivi
Lokatiivi on yleismerkityksinen olosija eli paikallissijoihin kuuluva sijaintia ilmoittava sijamuoto.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Lokatiivi · Katso lisää »
Muinainen makedonia
Muinainen makedonian kieli oli muinaiskreikalle läheistä sukua ollut kieli tai muinaiskreikan murre, jota puhuttiin antiikin aikana Makedonian valtakunnassa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Muinainen makedonia · Katso lisää »
Mykeneläinen kreikka
Mykeneläinen kreikka on kreikan kielen vanhin dokumentoitu muoto.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Mykeneläinen kreikka · Katso lisää »
Mykeneläinen kulttuuri
Mykeneläinen kulttuuri oli Kreikan mantereella ja Egeanmeren alueella noin vuosina 1700–1050 eaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Mykeneläinen kulttuuri · Katso lisää »
Nominatiivi
Nominatiivi eli nimentö on nominatiivi-akkusatiivi-kielten nominien eli substantiivien, adjektiivien, pronominien ja numeraalien sijamuoto.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Nominatiivi · Katso lisää »
Nomini
Nomini on suomen kieliopissa sana, joka taipuu sijamuodoissa ja luvussa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Nomini · Katso lisää »
Nykykreikka
Nykykreikan kielellä eli (nyky)kreikalla (tai Νεοελληνική γλώσσα, Neoellinikí glóssa) viitataan kreikan kielen muotoihin ja -murteisiin, joita puhutaan nykyaikana pääasiassa Kreikassa ja Kyproksella.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Nykykreikka · Katso lisää »
Optatiivi
Optatiivi-nimitystä käytetään imperatiivin eli käskymuodon tapaisesta tapaluokasta, jolla ilmaistaan epäsuoraa tai kohteliasta käskyä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Optatiivi · Katso lisää »
Osmanien valtakunta
Osmanien valtakunta tai Osmanivaltio, Ottomaanien valtakunta, Turkin sulttaanikunta tai Turkki) oli Anatolian eli Vähä-Aasian turkkilaisten heimojen noin vuonna 1300 perustama islamilainen valtio, josta kasvoi yksi maailman mahtavimmista imperiumeista 1400- ja 1500-luvuilla. Dynastian nimi tulee sen perustajasta, joka oli paimentolaispäällikkö Osman I (arabiaksi Uthman). Aluksi osmanit olivat Osmanien perheen johtamia rajaseudun sotureita (ghazi) ilman ideologista sanomaa. 1400- ja 1500-luvuilla kehittyi keskitetty perinnöllinen valtakunta, joka nojautui orjista koostuvaan sotilaalliseen ja hallinnolliseen eliittiin, näennäisfeodaaliseen timar-järjestelmään ja imperialistiseen ideologiaan. 1600- ja 1700-luvuilla keskitetty valtio hajaantui hallintojen verkostoksi, missä maakuntien ylimystöllä oli kasvava rooli kaupassa, maanomistuksessa, sotaväen ylläpidossa ja verotuksessa. 1800-luvulla valta alkoi uudelleen keskittyä. Osmanien dynastia kesti yli 600 vuotta, kunnes se romahti ensimmäisessä maailmansodassa oltuaan Saksan puolella. Vuonna 1922 viimeinen sulttaani erotettiin, ja Anatolian ydinalueista muodostettiin nykyinen Turkin tasavalta. Valtakunnan muut osat jaettiin useiksi valtioiksi, joiden rajat Lähi-idässä jäivät keinotekoisiksi.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Osmanien valtakunta · Katso lisää »
Painaminen
Kirjapaino vuodelta 1568 Painaminen on tapa muodostaa kuva sileälle alustalle, useimmiten paperille tai kankaalle.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Painaminen · Katso lisää »
Pan
Dafnista soittamaan panhuilua. Pan oli kreikkalaisessa mytologiassa arkadialainen metsän, laidunten, paimenten, karjan ja hedelmällisyyden jumala.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Pan · Katso lisää »
Partisiippi
Partisiippi eli laatutapa on verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Partisiippi · Katso lisää »
Passiivi
Passiivi (lat. passivum) on yksi verbin pääluokista, muita ovat aktiivi ja medium.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Passiivi · Katso lisää »
Perfekti
Perfekti eli päättymä on kieliopin aikamuoto, joka ilmaisee tapahtumaa, jonka seuraamukset edelleen näkyvät.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Perfekti · Katso lisää »
Pluskvamperfekti
Pluskvamperfekti eli entispäättymä on aikamuoto, joka ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä tai tapahtumaa, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta tai tapahtuma alkoi.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Pluskvamperfekti · Katso lisää »
Polis
Akropolis. Ateena oli klassisen kauden merkittävimpiä kaupunkivaltioita. Polis (monikossa poleis) tarkoitti antiikin Kreikassa kaupunkia.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Polis · Katso lisää »
Polytoninen ortografia
Polytoninen ortografia on kreikan kielen kirjoittamisessa käytetty diakriittisten merkkien järjestelmä, joka perustuu klassisen kreikan lausumiseen.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Polytoninen ortografia · Katso lisää »
Predikaatti
Predikaatti tarkoittaa seuraavia asioita.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Predikaatti · Katso lisää »
Preesens
Preesens eli kestämä (läsnäoleva) on verbin aikamuoto, joka ilmaisee, että jotakin tapahtuu nyt taikka yleisesti, aina.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Preesens · Katso lisää »
Prokopios
Prokopios (noin 500 Kesarea — noin 554/555 tai noin 562Castrén, s. 460) oli itäroomalainen historioitsija.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Prokopios · Katso lisää »
Pronomini
Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Pronomini · Katso lisää »
Raamattu
Raamattu, aiemmin Pyhä raamattu ja Biblia, on kristinuskon ja juutalaisuuden (Vanha testamentti) pyhä kirja, kaanon eli ohjeellinen tekstikokoelma.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Raamattu · Katso lisää »
Renessanssi
Firenze, renessanssin syntypaikka. Renessanssi (’uudelleensyntyminen’ Kirjasampo. Viitattu 5.3.2023 Firenzestä 1400-luvulla alkunsa saanut renessanssi oli taiteessa yksi historian suurimpia kukoistuskausia. Täysrenessanssissa 1500-luvulle tultaessa taiteen keskus siirtyi Firenzestä Roomaan ja osin Venetsiaan. Renessanssi levisi vähitellen myös Alppien pohjoispuolelle, jolloin Italia alkoi jo siirtyä manierismiin. Innoituksena oli antiikin taide, jonka uskottiin syntyvän uudelleen välikautena nähdyn keskiajan jälkeen. Maalauksessa ja kuvanveistossa renessanssi ilmeni ihmisfiguurien aiempaa todenmukaisempana kuvaamisena. Tilan kuvaukseen kehitettiin keskeisperspektiivi, ja tieteet, kuten anatomia ja matematiikka, olivat taiteen välineitä. Tunnettuja renessanssitaiteilijoita ovat Albrecht Dürer, Sandro Botticelli, Giorgione, Rafael, Leonardo da Vinci, Michelangelo ja kuvanveistäjä Donatello. Kuvanveistossa ja arkkitehtuurissa antiikin vaikutteita sovellettiin suorimmin. Arkkitehtuurissa renessanssia edusti selvimmin kupolikattoinen keskeiskirkko. Kirjallisuudessa taas kuvattiin aikakauden elämää novelleissa, kuten Giovanni Boccaccio. Muita tunnettuja renessanssin kirjailijoita ovat Dante, William Shakespeare ja Miguel de Cervantes. Teatterissa pyrittiin herättämään antiikin teatteri, jolloin sivutuotteena luotiin ooppera. Musiikissa taas keskiaikaiset muodot muodot, kuten laulumusiikki, kuten messut, motetit ja madrigaalit nousivat suosioon. Renessanssille oli ominaista taiteilijan uusi asema. Italiassa taiteilijoista laadittiin elämäkertoja ja ajan taiteesta on muutenkin saatavilla enemmän kirjallisia lähteitä kuin keskiajan taiteesta. Parhaimmillaan aiemmasta käsityöläisestä tuli riippumaton, oppinut ja luova intellektuelli. Ihanteena oli uomo universale, elämänmyönteinen ja maailmallinen useita tieteitä ja taiteita hallitseva monilahjakkuus. Keskiajan anonyymiyden korvasi individualismi, jota korostettiin elämäkertakirjallisuudessa. Käytännössä yleisneroja tuli kuitenkin esiin vain harvoja.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Renessanssi · Katso lisää »
Roomalainen Kreikka
Roomalainen Kreikka on ajanjakso Kreikan historiassa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Roomalainen Kreikka · Katso lisää »
Rooman valtakunta
Rooman valtakunta (usein myös antiikin Rooma) oli antiikin aikaisen Rooman kaupunkivaltion pohjalta kasvanut laaja imperiumi, joka käsitti koko Välimeren alueen.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Rooman valtakunta · Katso lisää »
Ruotsin kieli
Ruotsi on indoeurooppalaisten kielten germaanisen haaran skandinaaviseen eli pohjoisgermaaniseen ryhmään kuuluva kieli.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Ruotsin kieli · Katso lisää »
Saksan kieli
EU-maissa. Saksan kieli (Deutsch, tai die deutsche Sprache) on indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisen kieliryhmän länsigermaaniseen haaraan kuuluva kieli.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Saksan kieli · Katso lisää »
Separatiivi
Separatiivi eli erosija, eronto, on paikallissija, joka ilmaisee poistumista.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Separatiivi · Katso lisää »
Sija
Morfologinen sija eli sijamuoto (kaasus, lat. casus) on nominin taivutusmuoto.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Sija · Katso lisää »
Sirkumfleksi
Sirkumfleksi (^) on diakriittinen merkki eli tarke, jota käytetään kirjainten päällä monissa latinalaisilla, kyrillisillä tai kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitetuissa kielissä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Sirkumfleksi · Katso lisää »
Sosiatiivi
Sosiatiivi on harvinainen kielen sijamuoto, joka tarkoittaa sitä, kenen kanssa jokin toiminto tapahtuu.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Sosiatiivi · Katso lisää »
Subjekti (lauseenjäsen)
Subjekti, aiemmin suomeksi myös alus, on lauseenjäsen.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Subjekti (lauseenjäsen) · Katso lisää »
Subjunktiivi
Subjunktiivi on verbin tapaluokka, jolla ilmaistaan epävarmuutta, toivetta tai muuta vastaavaa.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Subjunktiivi · Katso lisää »
Substantiivi
Substantiivit eli nimisanat ovat yksi sanaluokista.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Substantiivi · Katso lisää »
Suku
Suku eli genus voi tarkoittaa seuraavia.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Suku · Katso lisää »
Suku (kielioppi)
Suku eli genus (lat.) on nominien kieliopillinen kategoria, jonka mukaisesti substantiivit jakautuvat eri ryhmiin.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Suku (kielioppi) · Katso lisää »
Tapaluokka
Tapaluokka eli modus on verbien taivutuksen kategoria.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Tapaluokka · Katso lisää »
Turun akatemia
Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen. Kuninkaallinen Turun Akatemia (nyk. Helsingin yliopisto) on Suomen ensimmäinen yliopisto, joka perustettiin Turkuun vuonna 1640.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Turun akatemia · Katso lisää »
Uusi testamentti
Uusi testamentti on kristinuskon ohjeellinen tekstikokoelma eli kaanon.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Uusi testamentti · Katso lisää »
Vartalo (kielitiede)
Vartalo eli sanavartalo on morfeemi, johon suffiksit ja muu kieliopillinen aines on liitettävissä.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Vartalo (kielitiede) · Katso lisää »
Välimeri
Välimeri on Atlantista itään työntyvä, Euroopan, Aasian ja Afrikan välissä sijaitseva meri.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Välimeri · Katso lisää »
Venäjän kieli
259x259px Venäjän kielen osaaminen EU-maissa Venäjän kieli (ру́сский язы́к, russki jazyk) kuuluu itäslaavilaisiin kieliin, joihin kuuluvat myös ukraina, valkovenäjä ja ruteeni.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Venäjän kieli · Katso lisää »
Vokaali
ɑ – jota vastaa suomen A/a-kirjain. Vokaali eli ääntiö on foneettisen määritelmän mukaan äänne, jota muodostettaessa ääntöväylä on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun kautta ulos, eikä ilmanpainetta keräänny ääniraon yläpuolelle.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Vokaali · Katso lisää »
Vokatiivi
Vokatiivi (puhuttelusija) on sijamuoto, joka ilmaisee substantiivin olevan se, jolle puhe kohdistetaan.
Uusi!!: Muinaiskreikka ja Vokatiivi · Katso lisää »