Nopeamman yhteyden kuin selaimen!Yhtäläisyyksiä Aristoteles ja Estetiikka
Aristoteles ja Estetiikka on 20 yhteisiä asioita (in Unionpedia): Antiikin filosofia, Antiikin Kreikka, Augustinus, Biologia, Charles Darwin, Georg Wilhelm Friedrich Hegel, Ideaoppi, Immanuel Kant, Kirjallisuus, Logiikka, Metafora, Metafysiikka (Aristoteles), Platon, Psykologia, Pythagoralaisuus, Renessanssi, Runous, Tuomas Akvinolainen, Universaali, Uusplatonismi.
Antiikin filosofia
Antiikin filosofialla tarkoitetaan antiikin Kreikassa ja Roomassa harjoitettua filosofiaa.
Antiikin filosofia ja Aristoteles · Antiikin filosofia ja Estetiikka ·
Antiikin Kreikka
Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita.
Antiikin Kreikka ja Aristoteles · Antiikin Kreikka ja Estetiikka ·
Augustinus
Aurelius Augustinus (13. marraskuuta 354 Thagaste, Numidia – 28. elokuuta 430 Hippo Regius, Numidia) oli läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä, joka teki huomattavaa työtä filosofian ja teologian yhteensovittamisessa.
Aristoteles ja Augustinus · Augustinus ja Estetiikka ·
Biologia
naarasleijona. kasveja tutkii kasvitiede ja kasvipatologia. Kuvassa kasvisolu. Biologia on elollisen luonnon ilmiöitä ja lainalaisuuksia tutkiva luonnontiede.
Aristoteles ja Biologia · Biologia ja Estetiikka ·
Charles Darwin
Charles Robert Darwin (12. helmikuuta 1809 – 19. huhtikuuta 1882) oli englantilainen luonnontieteilijä, joka esitti kokoamaansa tieteelliseen todistusaineistoon nojaten kaikkien eliölajien kehittyneen ajan saatossa yhteisestä kantamuodosta luonnonvalinnaksi nimetyn prosessin kautta.
Aristoteles ja Charles Darwin · Charles Darwin ja Estetiikka ·
Georg Wilhelm Friedrich Hegel
Georg Wilhelm Friedrich Hegel (27. elokuuta 1770 Stuttgart, Württembergin herttuakunta – 14. marraskuuta 1831 Berliini, Preussin kuningaskunta) oli saksalainen filosofi, jonka vaikutus on luultavasti ollut vahvimmillaan metafysiikassa, historianfilosofiassa sekä poliittisessa filosofiassa.
Aristoteles ja Georg Wilhelm Friedrich Hegel · Estetiikka ja Georg Wilhelm Friedrich Hegel ·
Ideaoppi
Ideaoppi on Platonin metafysiikan keskeisin teoria.
Aristoteles ja Ideaoppi · Estetiikka ja Ideaoppi ·
Immanuel Kant
Immanuel Kant (22. huhtikuuta 1724 Königsberg – 12. helmikuuta 1804 Königsberg) oli vaikutusvaltainen preussilainen filosofi.
Aristoteles ja Immanuel Kant · Estetiikka ja Immanuel Kant ·
Kirjallisuus
Veistos näytteillä Berliinissä vuonna 2006. Kirjallisuus tarkoittaa kirjoitettuja tai suullisena perinteenä säilyneitä kielellisiä tuotteita kuten romaaneja ja kansanrunoutta.
Aristoteles ja Kirjallisuus · Estetiikka ja Kirjallisuus ·
Logiikka
Logiikka (kreikan sanasta λογική, johdettu sanasta λόγος, ”sana”, ”järjestys”, ”järki”) on tieteenala, joka tutkii päättelyn ja ajattelun muotoja, erityisesti deduktiivista päättelyä.
Aristoteles ja Logiikka · Estetiikka ja Logiikka ·
Metafora
Metafora (’siirto’) on kielikuva eli trooppi, jossa kahta toisiinsa liittymätöntä sanaa samaistetaan ilman ''kuin''-sanaa.
Aristoteles ja Metafora · Estetiikka ja Metafora ·
Metafysiikka (Aristoteles)
Metafysiikka on Aristoteleen metafysiikan pääteos.
Aristoteles ja Metafysiikka (Aristoteles) · Estetiikka ja Metafysiikka (Aristoteles) ·
Platon
Platon (427–347 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja Akatemian perustaja, jota pidetään yhtenä antiikin ja koko historian vaikutusvaltaisimmista filosofeista.
Aristoteles ja Platon · Estetiikka ja Platon ·
Psykologia
Psykologia on tieteenala, jonka tutkimuksen kohteiksi katsotaan yleisesti kuuluvan ihmisen mieli ja käyttäytyminen.
Aristoteles ja Psykologia · Estetiikka ja Psykologia ·
Pythagoralaisuus
Fjodor Bronnikov, ''Pythagoralaiset juhlivat auringonnousua'', 1869. Pythagoralaisuus on nimitys, jota käytetään Pythagoraan ja hänen seuraajiensa eli pythagoralaisten esoteerisista ja metafyysisistä opeista.
Aristoteles ja Pythagoralaisuus · Estetiikka ja Pythagoralaisuus ·
Renessanssi
Firenze, renessanssin syntypaikka. Renessanssi (’uudelleensyntyminen’ Kirjasampo. Viitattu 5.3.2023 Firenzestä 1400-luvulla alkunsa saanut renessanssi oli taiteessa yksi historian suurimpia kukoistuskausia. Täysrenessanssissa 1500-luvulle tultaessa taiteen keskus siirtyi Firenzestä Roomaan ja osin Venetsiaan. Renessanssi levisi vähitellen myös Alppien pohjoispuolelle, jolloin Italia alkoi jo siirtyä manierismiin. Innoituksena oli antiikin taide, jonka uskottiin syntyvän uudelleen välikautena nähdyn keskiajan jälkeen. Maalauksessa ja kuvanveistossa renessanssi ilmeni ihmisfiguurien aiempaa todenmukaisempana kuvaamisena. Tilan kuvaukseen kehitettiin keskeisperspektiivi, ja tieteet, kuten anatomia ja matematiikka, olivat taiteen välineitä. Tunnettuja renessanssitaiteilijoita ovat Albrecht Dürer, Sandro Botticelli, Giorgione, Rafael, Leonardo da Vinci, Michelangelo ja kuvanveistäjä Donatello. Kuvanveistossa ja arkkitehtuurissa antiikin vaikutteita sovellettiin suorimmin. Arkkitehtuurissa renessanssia edusti selvimmin kupolikattoinen keskeiskirkko. Kirjallisuudessa taas kuvattiin aikakauden elämää novelleissa, kuten Giovanni Boccaccio. Muita tunnettuja renessanssin kirjailijoita ovat Dante, William Shakespeare ja Miguel de Cervantes. Teatterissa pyrittiin herättämään antiikin teatteri, jolloin sivutuotteena luotiin ooppera. Musiikissa taas keskiaikaiset muodot muodot, kuten laulumusiikki, kuten messut, motetit ja madrigaalit nousivat suosioon. Renessanssille oli ominaista taiteilijan uusi asema. Italiassa taiteilijoista laadittiin elämäkertoja ja ajan taiteesta on muutenkin saatavilla enemmän kirjallisia lähteitä kuin keskiajan taiteesta. Parhaimmillaan aiemmasta käsityöläisestä tuli riippumaton, oppinut ja luova intellektuelli. Ihanteena oli uomo universale, elämänmyönteinen ja maailmallinen useita tieteitä ja taiteita hallitseva monilahjakkuus. Keskiajan anonyymiyden korvasi individualismi, jota korostettiin elämäkertakirjallisuudessa. Käytännössä yleisneroja tuli kuitenkin esiin vain harvoja.
Aristoteles ja Renessanssi · Estetiikka ja Renessanssi ·
Runous
epiikkaa. Philippe-Laurent Roland, ''Homeros'', 1812. Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi.
Aristoteles ja Runous · Estetiikka ja Runous ·
Tuomas Akvinolainen
Tuomas Akvinolainen (1225 Roccasecca, Sisilian kuningaskunta – 7. maaliskuuta 1274 Fossanova, Kirkkovaltio) oli italialainen katolinen filosofi, teologi ja pappi, joka edusti skolastista koulukuntaa.
Aristoteles ja Tuomas Akvinolainen · Estetiikka ja Tuomas Akvinolainen ·
Universaali
Universaali (arkikielessä yleismaailmallinen) eli yleiskäsite on määrätön käsitteellinen entiteetti.
Aristoteles ja Universaali · Estetiikka ja Universaali ·
Uusplatonismi
Uusplatonismi on filosofinen koulukunta, joka syntyi 200-luvulla kreikkalaisen filosofian eri suuntausten, pääosin platonismin ja aristotelismin, yhtymisestä.
Aristoteles ja Uusplatonismi · Estetiikka ja Uusplatonismi ·
Luettelossa yläpuolella vastaa seuraaviin kysymyksiin
- Millä näyttävät Aristoteles ja Estetiikka
- Mitä heillä on yhteistä Aristoteles ja Estetiikka
- Yhtäläisyyksiä Aristoteles ja Estetiikka
Vertailu Aristoteles ja Estetiikka
Aristoteles on 286 suhteet, kun taas Estetiikka on 136. niillä on yhteistä 20, Jaccard'in indeksi on 4.74% = 20 / (286 + 136).
Viitteet
Tämä artikkeli osoittaa suhdetta Aristoteles ja Estetiikka. Pääset jokainen artikkeli, jossa tieto uutettiin osoitteessa:
