81 suhteet: A, Aakkoslaji, Akuutti (tarke), Alfa, Approksimantti, Artikulaatio, Ø, Ö, Œ, Ä, Äänihuulet, Äänirako, Æ, Brittienglanti, Creekin kieli, Diftongi, E, Englannin kieli, Fonaatio, Foneemi, Fonetiikka, Fonologia, Fysiikka, Hiatus, Huulet, I, Ilmanpaine, Johdin (kielitiede), Kansainvälinen foneettinen aakkosto, Keuhkot, Kieli, Kieli (anatomia), Kirjain, Konsonantti, Kvantiteetti (kielitiede), Kymri, Latina, Latinalaiset aakkoset, Ligatuuri, Monoftongi, Nasaali, Nielu, Norjan kieli, Nykykreikka, O, Oikeinkirjoitus, Onomatopoeettinen, Paino (kielitiede), Pituusmerkki, Pragmatiikka, ..., Prosodia, Puhe, Ruotsin kieli, Sana, Serbian kieli, Siirtokirjoitus, Sulkeet, Suomen kielen äännerakenne, Suomen kieli, Suu, Suulaki, Suuontelo, Taivutus (kielioppi), Tanskan kieli, Tarke, Tarkekirjoitus, Tavu, Tšekin kieli, Tooni, Treema, Triftongi, Turkin kieli, U, Uralilainen foneettinen aakkosto, V, Vinoviiva, Viron kieli, Vokaalireduktio, Vokaalisointu, W, Y. Laajenna indeksi (31 lisää) »
A
A (a) on latinalaisen kirjaimiston ja suomen aakkosten ensimmäinen kirjain.
Uusi!!: Vokaali ja A · Katso lisää »
Aakkoslaji
Suuraakkonen ''A'' ja pienaakkonen ''a'' ovat saman kirjaimen ilmentymiä eri aakkoslajeissa. Aakkoslaji on yläkäsite, joka kuvaa eräiden äännekirjoitusjärjestelmien tapaa jakaa kirjaimet suuraakkosiin (versaalit, majuskelit eli isot kirjaimet) ja pienaakkosiin (gemenat, minuskelit eli pienet kirjaimet).
Uusi!!: Vokaali ja Aakkoslaji · Katso lisää »
Akuutti (tarke)
Akuutti on diakriittinen merkki eli tarke, jota käytetään kirjainten päällä monissa latinalaisilla, kyrillisillä tai kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitetuissa kielissä.
Uusi!!: Vokaali ja Akuutti (tarke) · Katso lisää »
Alfa
Alfa (isona kirjaimena Α, pienenä &alpha) on kreikkalaisen kirjaimiston ensimmäinen kirjain.
Uusi!!: Vokaali ja Alfa · Katso lisää »
Approksimantti
Approksimantti on konsonanttinen äänne, jota muodostettaessa ilmavirta pääsee kulkemaan vokaalien tapaan vapaasti suuväylässä ilman hankaushälyn muodostumista, toisin kuin muissa konsonanteissa.
Uusi!!: Vokaali ja Approksimantti · Katso lisää »
Artikulaatio
Artikulaatio tarkoittaa fonetiikassa äänenmuodostamistapaa.
Uusi!!: Vokaali ja Artikulaatio · Katso lisää »
Ø
Ø (ø) on tanskassa, norjassa ja fäärissä käytetty latinalaista aakkostoa täydentävä kirjain, jolla merkitään vokaaleja, ja joskus myös.
Uusi!!: Vokaali ja Ø · Katso lisää »
Ö
Ö (ö) on suomen aakkosten viimeinen eli 29.
Uusi!!: Vokaali ja Ö · Katso lisää »
Œ
Œ (œ) on kirjain, ligatuuri, joka on muodostettu yhdistelemällä kirjaimet O ja E. Sitä käytettiin alun perin keskiaikaisessa latinassa eräissä kreikkalaisperäisissä lainasanoissa, joissa kirjaimet o ja e oli alun perin kirjoitettu erillisinä.
Uusi!!: Vokaali ja Œ · Katso lisää »
Ä
Ä (ä) on suomen aakkosten 28.
Uusi!!: Vokaali ja Ä · Katso lisää »
Äänihuulet
Äänihuulet Äänihuulet ovat kurkunpäässä sijaitseva kudospoimupari, joiden väliin jää äänirako.
Uusi!!: Vokaali ja Äänihuulet · Katso lisää »
Äänirako
Kannurusto (kohta C). Ääniraon asennot. Kuviossa A äänirako on kokonaan kiinni. Kuviossa C äänihuulirako on kiinni, rustorako auki. Äänirako eli glottis on oikean ja vasemman äänihuulen sekä oikean ja vasemman kannuruston väliin jäävä rako.
Uusi!!: Vokaali ja Äänirako · Katso lisää »
Æ
Æ (æ) on latinalainen kirjain, joka sisältyy fäärin, islannin, tanskan, norjan ja osseetin aakkosiin.
Uusi!!: Vokaali ja Æ · Katso lisää »
Brittienglanti
Britteinsaarten murrealueet. Brittienglanti on Britanniassa eli Englannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa puhuttua englannin kieltä kaikkine paikallismurteineen, aksentteineen ja muine kielimuotoineen.
Uusi!!: Vokaali ja Brittienglanti · Katso lisää »
Creekin kieli
Creekin kieli (tunnetaan myös nimellä muskogee) on muskogee-kieliin kuuluva intiaanikieli.
Uusi!!: Vokaali ja Creekin kieli · Katso lisää »
Diftongi
Diftongi eli pariääntiö on kahden samaan tavuun kuuluvan keskenään erilaisen vokaalin yhtymä tai foneettisesti tarkasteltuna oikeammin pitkä vokaali, jonka laatu äännettäessä muuttuu siten, että loppuosa on erilainen kuin alkuosa.
Uusi!!: Vokaali ja Diftongi · Katso lisää »
E
E (e) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten viides kirjain.
Uusi!!: Vokaali ja E · Katso lisää »
Englannin kieli
Englannin kieli (engl. English language) on Englannissa syntynyt germaaninen kieli.
Uusi!!: Vokaali ja Englannin kieli · Katso lisää »
Fonaatio
Fonaatio on toiminta mikä syntyy kuin kurkunpää-ääni ilmavirtauksen vaihtelu kurkunpään läpi.
Uusi!!: Vokaali ja Fonaatio · Katso lisää »
Foneemi
Foneemi on puhutun kielen pienin distinktiivinen eli merkityksiä erottava yksikkö.
Uusi!!: Vokaali ja Foneemi · Katso lisää »
Fonetiikka
Fonetiikka eli ääntöoppi on tieteenala, jossa tutkitaan puhetta: ihmisäänen ja kielen äänteiden – vokaalien ja konsonanttien – syntyä, niiden akustista luonnetta ja kuulosignaalin tulkitsemista.
Uusi!!: Vokaali ja Fonetiikka · Katso lisää »
Fonologia
Fonologia eli äänneoppi (klassisen kreikan sanoista φωνή /pʰoːnéː/ 'ääni' ja λόγος /lógos/ 'puhe; järki'), etenkin amerikkalaisessa käytännössä myös fonemiikka, on luonnollisen kielen rakennetutkimuksen osa-alue (katso myös kielitiede).
Uusi!!: Vokaali ja Fonologia · Katso lisää »
Fysiikka
Fysiikka (fysis eli luonto) on ainetta, energiaa ja perusluonteisia luonnonlakeja tutkiva tiede.
Uusi!!: Vokaali ja Fysiikka · Katso lisää »
Hiatus
Hiatus (’aukko’) eli diereesi (’jako’) on fonetiikassa kahden peräkkäisen vokaalin välinen tavu- tai sanaraja.
Uusi!!: Vokaali ja Hiatus · Katso lisää »
Huulet
Tytön huulet Huulet ovat ihmisen ja monien muiden nisäkkäiden pehmeä suun ympäristö, joka koostuu poikkijuovaisesta lihaskudoksesta.
Uusi!!: Vokaali ja Huulet · Katso lisää »
I
I (i) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten yhdeksäs kirjain.
Uusi!!: Vokaali ja I · Katso lisää »
Ilmanpaine
Päiväkohtainen ilmanpaine Pohjois-Saksasta Ilmanpaine on mittauskohdan yläpuolella olevan ilman paino pinta-alayksikköä kohden.
Uusi!!: Vokaali ja Ilmanpaine · Katso lisää »
Johdin (kielitiede)
Johdin tai johtopääte on liite, jonka avulla muodostetaan uusia sanoja, johdoksia.
Uusi!!: Vokaali ja Johdin (kielitiede) · Katso lisää »
Kansainvälinen foneettinen aakkosto
Kansainvälinen foneettinen aakkosto (suomennettu kaavio) Kansainvälinen foneettinen aakkosto (myös kansainvälinen foneettinen kirjaimisto;, IPA) on foneettiseen merkitsemiseen tarkoitettu kirjaimisto.
Uusi!!: Vokaali ja Kansainvälinen foneettinen aakkosto · Katso lisää »
Keuhkot
Sydän ja keuhkot. Keuhkot ovat kaksi elintä, jotka kuuluvat hengityselimiin; muita osia ovat ylä- ja alahengitystiet.
Uusi!!: Vokaali ja Keuhkot · Katso lisää »
Kieli
Kieli on ihmisten sopimuksenvarainen äännesymbolien järjestelmä.
Uusi!!: Vokaali ja Kieli · Katso lisää »
Kieli (anatomia)
Ihmisen kieli Makusilmu, joka sisältää makureseptorisoluja. Kieli on suuontelon pohjassa sijaitseva erisuuntiin risteävistä poikkijuovaisista lihaksista muodostunut elin, joka auttaa pureskelemista ruoan esikäsittelyssä.
Uusi!!: Vokaali ja Kieli (anatomia) · Katso lisää »
Kirjain
Kreikkalaiset, kyrilliset ja latinalaiset kirjaimet Venn-diagrammissa. Kirjain on äänteisiin perustuvassa kirjoitusjärjestelmässä käytettävä merkki, joka edustaa, pyrkii edustamaan tai on joskus edustanut jotain puhutun kielen foneemia.
Uusi!!: Vokaali ja Kirjain · Katso lisää »
Konsonantti
Konsonantit eli kerakkeet ovat vokaalien ohella ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä.
Uusi!!: Vokaali ja Konsonantti · Katso lisää »
Kvantiteetti (kielitiede)
Kvantiteetti eli pituus on kielen fonologinen piirre.
Uusi!!: Vokaali ja Kvantiteetti (kielitiede) · Katso lisää »
Kymri
Kymri (kymriksi Cymraeg tai y Gymraeg) eli wales on Walesissa puhuttava britanninen kieli, jonka puhujia sanotaan kymreiksi.
Uusi!!: Vokaali ja Kymri · Katso lisää »
Latina
Latina (lat. lingua latina, sermo latinus) on indoeurooppalainen kieli, jota puhuttiin alun perin vain Roomassa ja sitä ympäröivällä Latiumin alueella Italiassa.
Uusi!!: Vokaali ja Latina · Katso lisää »
Latinalaiset aakkoset
Latinalaiset aakkoset on laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä.
Uusi!!: Vokaali ja Latinalaiset aakkoset · Katso lisää »
Ligatuuri
Ligatuuri ſi Ligatuuri on kahdesta tai useammasta kirjaimesta muodostettu yhdistelmä.
Uusi!!: Vokaali ja Ligatuuri · Katso lisää »
Monoftongi
Monoftongi eli yksinkertainen vokaali on vokaaliäänne, jonka laatu ei ääntämisen aikana muutu.
Uusi!!: Vokaali ja Monoftongi · Katso lisää »
Nasaali
Nasaali eli nenä-äänne on äänne, jota lausuttaessa suussa on sulkeuma ja ilmavirta kulkee nenän kautta.
Uusi!!: Vokaali ja Nasaali · Katso lisää »
Nielu
Nielun poikkileikkauskuva Ylähengitysteiden poikkileikkauskuva Nielu on ruoansulatuselimistön ja hengitysteiden yhteinen osa, joka jaetaan nenänieluun, suunieluun ja alanieluun.
Uusi!!: Vokaali ja Nielu · Katso lisää »
Norjan kieli
Norjan kieli on Norjan kuningaskunnan virallinen kieli, joka kuuluu kansankielisessä muodossaan skandinaavisten kielten läntiseen haaraan.
Uusi!!: Vokaali ja Norjan kieli · Katso lisää »
Nykykreikka
Nykykreikan kielellä eli (nyky)kreikalla (tai Νεοελληνική γλώσσα, Neoellinikí glóssa) viitataan kreikan kielen muotoihin ja -murteisiin, joita puhutaan nykyaikana pääasiassa Kreikassa ja Kyproksella.
Uusi!!: Vokaali ja Nykykreikka · Katso lisää »
O
O (o) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 15.
Uusi!!: Vokaali ja O · Katso lisää »
Oikeinkirjoitus
Oikeinkirjoitus eli ortografia on kielen kirjoitussäännöstö.
Uusi!!: Vokaali ja Oikeinkirjoitus · Katso lisää »
Onomatopoeettinen
Onomatopoeettinen tai onomatopoieettinen (kreik. onomatopoiesis, suom. nimen sepittäminen) on ääntä muistuttava tai jäljittelevä sana tai sanonta.
Uusi!!: Vokaali ja Onomatopoeettinen · Katso lisää »
Paino (kielitiede)
Paino eli prominenssi tarkoittaa kielitieteessä sitä, että jokin puheen osa tuodaan prosodisesti esiin.
Uusi!!: Vokaali ja Paino (kielitiede) · Katso lisää »
Pituusmerkki
Pituusmerkki (¯) on kirjaimen yläpuolelle lisättävä tarke.
Uusi!!: Vokaali ja Pituusmerkki · Katso lisää »
Pragmatiikka
Pragmatiikka (kr. pragmatikē tekhnē 'toiminnan taito') on kielitieteen ja semiotiikan haara, joka tutkii tilanteen tai kontekstin vaikutusta merkitykseen.
Uusi!!: Vokaali ja Pragmatiikka · Katso lisää »
Prosodia
Prosodia on yleisnimitys puhutun kielen niille ilmiöille, jotka ainakin potentiaalisesti ylittävät yksittäisen äänteen alan eli voivat olla laajempia kuin yksittäinen äänne.
Uusi!!: Vokaali ja Prosodia · Katso lisää »
Puhe
Puhe on ainoastaan ihmiselle ominainen keino tuottaa ja ilmaista kielellisiä viestejä käyttäen hyväksi ihmisäänen tuottamisen mahdollistavia anatomisia rakenteita.
Uusi!!: Vokaali ja Puhe · Katso lisää »
Ruotsin kieli
Ruotsi on indoeurooppalaisten kielten germaanisen haaran skandinaaviseen eli pohjoisgermaaniseen ryhmään kuuluva kieli.
Uusi!!: Vokaali ja Ruotsin kieli · Katso lisää »
Sana
Kielitieteessä sana on kielen kirjoitettu tai puhuttu yksikkö, joka sisältää merkityksen.
Uusi!!: Vokaali ja Sana · Katso lisää »
Serbian kieli
Serbian kieli (serb. српски језик, srpski jezik) eli serbia (serb. српски, srpski) on eteläslaavilaisten kielten läntiseen haaraan kuuluvan serbokroaatin kielen Serbiassa käytettävä standardisoitu muoto.
Uusi!!: Vokaali ja Serbian kieli · Katso lisää »
Siirtokirjoitus
Siirtokirjoitus (toisinaan siirtokirjainnus, siirrekirjoitus tai siirrekirjainnus) on kirjoituksen muuntamista kirjoitusjärjestelmästä toiseen.
Uusi!!: Vokaali ja Siirtokirjoitus · Katso lisää »
Sulkeet
Sulkeet, sulkumerkit eli sulut (yksikkömuoto sulje tai sulku) ovat välimerkkejä, joita käytetään monien kielten kirjoituksessa sekä matemaattisissa ja teknisissä merkinnöissä erottamaan jokin ilmaus tai elementti ympäristöstään.
Uusi!!: Vokaali ja Sulkeet · Katso lisää »
Suomen kielen äännerakenne
Suomen kielen äännerakenne käsittää suomen äännejärjestelmän eli foneemien, niiden yhdistämistä säätelevien sääntöjen eli fonotaksin, tavu- ja sanarakenteen ja prosodian eli painon ja sävelkulun kuvauksen.
Uusi!!: Vokaali ja Suomen kielen äännerakenne · Katso lisää »
Suomen kieli
Suomen kieli eli suomi on uralilaisten kielten itämerensuomalaiseen ryhmään kuuluva kieli, jota puhuvat pääosin suomalaiset.
Uusi!!: Vokaali ja Suomen kieli · Katso lisää »
Suu
Ihmisen suun rakennekuva. Suu on pään osa, jota käytetään ensisijaisesti ravinnon pureskeluun ja puhumiseen.
Uusi!!: Vokaali ja Suu · Katso lisää »
Suulaki
Ihmisen kova suulaki Suulaki eli kitalaki rajaa suuonteloa ylhäältä ja erottaa sen nenäontelosta.
Uusi!!: Vokaali ja Suulaki · Katso lisää »
Suuontelo
Suuontelo on suuaukon ja nielun välinen ruoansulatuskanavan osa.
Uusi!!: Vokaali ja Suuontelo · Katso lisää »
Taivutus (kielioppi)
Taivutus tarkoittaa kieliopissa sanan muokkaamista tai merkitsemistä ilmaisemaan kieliopillista tietoa kuten sijaa, sukua, aikamuotoa, lukua ja persoonaa.
Uusi!!: Vokaali ja Taivutus (kielioppi) · Katso lisää »
Tanskan kieli
Tanskan kieli (omakielinen nimi: dansk) on indoeurooppalaiseen kielikunnan pohjoisgermaaniseen haaraan kuuluva kieli.
Uusi!!: Vokaali ja Tanskan kieli · Katso lisää »
Tarke
Tarke asemoituu usein kantamerkin yläpuolelle. Tarke eli diakriittinen merkki (’erottava’) on kirjaimen lisuke, joka tavallisimmin esiintyy kirjaimen ylä- tai alapuolella joko hieman siitä erillään tai sitä osittain koskettaen.
Uusi!!: Vokaali ja Tarke · Katso lisää »
Tarkekirjoitus
Tarkekirjoitus eli foneettinen kirjoitus eli foneettinen transkriptio on kirjoitusjärjestelmä, jonka avulla puhetta voidaan esittää tieteellisen tarkasti ääntämyksenmukaisena tekstinä.
Uusi!!: Vokaali ja Tarkekirjoitus · Katso lisää »
Tavu
Tavu on puhutun kielen rytmiyksikkö, joka koostuu yhdestä tai (yleensä) enintään muutamasta äänteestä, joista yksi on tavua muodostava eli syllabinen.
Uusi!!: Vokaali ja Tavu · Katso lisää »
Tšekin kieli
Puhuttua tšekkiä Tšekki (omakielinen nimi: čeština) on länsislaavilainen kieli, jota puhutaan pääasiallisesti Tšekissä.
Uusi!!: Vokaali ja Tšekin kieli · Katso lisää »
Tooni
Tooni on sanan tai tavun sävelkorko, joka olennaisesti vaikuttaa ilmaisun merkitykseen.
Uusi!!: Vokaali ja Tooni · Katso lisää »
Treema
Treema on diakriittinen merkki eli tarke, kaksi kirjaimen yläpuolelle merkittyä pistettä.
Uusi!!: Vokaali ja Treema · Katso lisää »
Triftongi
Triftongi eli kolmoisääntiö on vokaaliäänne, joka muodostuu kolmesta laadullisesti erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä.
Uusi!!: Vokaali ja Triftongi · Katso lisää »
Turkin kieli
Turkki on turkkilaisiin kieliin kuuluva kieli, jota puhutaan äidinkielenä Turkissa, Kyproksella, Bulgariassa, Kreikassa ja muissa Osmanien valtakuntaan kuuluneissa maissa sekä Ukrainassa ja Venäjän Tatarstanin tasavallassa.
Uusi!!: Vokaali ja Turkin kieli · Katso lisää »
U
U (u) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 21.
Uusi!!: Vokaali ja U · Katso lisää »
Uralilainen foneettinen aakkosto
Uralilainen foneettinen aakkosto eli suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (SUT) tai suomalais-ugrilainen transkriptio on foneettinen aakkosto, jolla voidaan täsmällisesti esittää kielen äänteitä.
Uusi!!: Vokaali ja Uralilainen foneettinen aakkosto · Katso lisää »
V
V (v) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 22.
Uusi!!: Vokaali ja V · Katso lisää »
Vinoviiva
Vinoviivaa (myös kauttaviiva) käytetään typografisena välimerkkinä useissa kirjoitetuissa kielissä.
Uusi!!: Vokaali ja Vinoviiva · Katso lisää »
Viron kieli
Viron kieli eli eesti (eesti keel, vanh. maakeel) on itämerensuomalainen kieli eli suomen lähisukukieli.
Uusi!!: Vokaali ja Viron kieli · Katso lisää »
Vokaalireduktio
Vokaalireduktio eli vajaaääntöisyys on vokaalien joko äänneopillista tai ääntöopillista muuttumista.
Uusi!!: Vokaali ja Vokaalireduktio · Katso lisää »
Vokaalisointu
Vokaalisointu eli vokaaliharmonia on joillekin kielille ominainen fonotaktinen säännöstö, joka pyrkii helpottamaan ääntämistä rajoittamalla samassa sanamuodossa esiintyviä vokaaleja.
Uusi!!: Vokaali ja Vokaalisointu · Katso lisää »
W
W (w) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 23.
Uusi!!: Vokaali ja W · Katso lisää »
Y
Y (y) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 25.
Uusi!!: Vokaali ja Y · Katso lisää »
Uudelleenohjaukset tässä:
Etuvokaali, Takavokaali, Vokaalit, Ääntiö.