Logo
Unionpedia
Viestintä
Get it on Google Play
Uusi! Lataa Unionpedia Android™-laitteella!
Vapaa
Nopeamman yhteyden kuin selaimen!
 

Vokaali

Indeksi Vokaali

ɑ – jota vastaa suomen A/a-kirjain. Vokaali eli ääntiö on foneettisen määritelmän mukaan äänne, jota muodostettaessa ääntöväylä on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny ääniraon yläpuolelle.

79 suhteet: A, Aakkoslaji, Akuutti (tarke), Alfa, Approksimantti, Artikulaatio, Švaa, Ø, Ö, Œ, Ä, Äänihuulet, Äänirako, Æ, Brittienglanti, Creekin kieli, Diftongi, E, Englannin kieli, Fonaatio, Foneemi, Fonetiikka, Fonologia, Fysiikka, Hiatus, Huulet, I, Johdin (kielitiede), Kansainvälinen foneettinen aakkosto, Kieli, Kieli (anatomia), Kirjain, Konsonantti, Kymri, Latina, Latinalaiset aakkoset, Lavea puoliväljä etuvokaali, Lavea väljä etuvokaali, Lavea väljä takavokaali, Ligatuuri, Monoftongi, Nasaali, Nielu, Norjan kieli, Nykykreikka, O, Oikeinkirjoitus, Onomatopoeettinen, Paino (kielitiede), Pituusmerkki, ..., Pragmatiikka, Prosodia, Puhe, Ruotsin kieli, Sana, Serbian kieli, Sulkeet, Suomen kieli, Suu, Suulaki, Suuontelo, Taivutus (kielioppi), Tanskan kieli, Tarke, Tarkekirjoitus, Tavu, Tšekin kieli, Tooni, Treema, Triftongi, Turkin kieli, U, V, Vinoviiva, Viron kieli, Vokaalireduktio, Vokaalisointu, W, Y. Laajenna indeksi (29 lisää) »

A

A (a) on latinalaisen kirjaimiston ja suomen aakkosten ensimmäinen kirjain.

Uusi!!: Vokaali ja A · Katso lisää »

Aakkoslaji

Suuraakkonen ''A'' ja pienaakkonen ''a'' ovat saman kirjaimen ilmentymiä eri aakkoslajeissa. Aakkoslaji on yläkäsite, joka kuvaa eräiden äännekirjoitusjärjestelmien tapaa jakaa kirjaimet suuraakkosiin (versaalit eli majuskelit, arkikielessä usein isot kirjaimet) ja pienaakkosiin (gemenat eli minuskelit, arkikielessä usein pienet kirjaimet).

Uusi!!: Vokaali ja Aakkoslaji · Katso lisää »

Akuutti (tarke)

Akuutti alfan päällä. Akuutti on diakriittinen merkki eli tarke, jota käytetään kirjainten päällä monissa latinalaisilla, kyrillisillä tai kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitetuissa kielissä.

Uusi!!: Vokaali ja Akuutti (tarke) · Katso lisää »

Alfa

Alfa (isona kirjaimena Α, pienenä &alpha) on kreikkalaisen kirjaimiston ensimmäinen kirjain.

Uusi!!: Vokaali ja Alfa · Katso lisää »

Approksimantti

Approksimantti on konsonanttinen äänne, jota muodostettaessa ilmavirta pääsee kulkemaan vokaalien tapaan vapaasti suuväylässä ilman hankaushälyn muodostumista, toisin kuin muissa konsonanteissa.

Uusi!!: Vokaali ja Approksimantti · Katso lisää »

Artikulaatio

Artikulaatio on ihmisen tapa ääntää sanoja.

Uusi!!: Vokaali ja Artikulaatio · Katso lisää »

Švaa

Švaa-kirjain näyttää ylösalaisin kiepautetulta pienaakkoselta e. Švaa on kielitieteellinen termi, jolla voidaan asiayhteydestä ja tutkimusalasta riippuen tarkoittaa erilaisia vokaaleja.

Uusi!!: Vokaali ja Švaa · Katso lisää »

Ø

Ø, ø on tanskassa, norjassa ja fäärissä käytetty latinalaista aakkostoa täydentävä kirjain, jolla merkitään vokaaleja, ja joskus myös.

Uusi!!: Vokaali ja Ø · Katso lisää »

Ö

Ö (ö) on suomen aakkosten viimeinen eli 29.

Uusi!!: Vokaali ja Ö · Katso lisää »

Œ

Œ ja œ on vokaali ja kirjoitusmerkki, ligatuuri, joka on muodostettu yhdistelemällä kirjaimet O ja E. Sitä käytettiin alun perin keskiaikaisessa latinassa eräissä kreikkalaisperäisissä lainasanoissa, joissa kirjaimet o ja e oli alun perin kirjoitettu erillisinä.

Uusi!!: Vokaali ja Œ · Katso lisää »

Ä

Ä (ä) on suomen aakkosten 28.

Uusi!!: Vokaali ja Ä · Katso lisää »

Äänihuulet

Äänihuulet Äänihuulet ovat kurkunpäässä sijaitseva kudospoimupari, joiden väliin jää äänirako.

Uusi!!: Vokaali ja Äänihuulet · Katso lisää »

Äänirako

Kannurusto (kohta C). Ääniraon asennot. Kuviossa A äänirako on kokonaan kiinni. Kuviossa C äänihuulirako on kiinni, rustorako auki. Äänirako eli glottis on oikean ja vasemman äänihuulen sekä oikean ja vasemman kannuruston väliin jäävä rako.

Uusi!!: Vokaali ja Äänirako · Katso lisää »

Æ

Æ on latinalainen kirjain, joka sisältyy fäärin, islannin, tanskan, norjan ja osseetin aakkosiin.

Uusi!!: Vokaali ja Æ · Katso lisää »

Brittienglanti

Englannin murrealueet. Brittienglanti on englannin kielen muoto, jota puhutaan Britanniassa.

Uusi!!: Vokaali ja Brittienglanti · Katso lisää »

Creekin kieli

Creekin kieli (tunnetaan myös nimellä muskogee) on muskogee-kieliin kuuluva intiaanikieli.

Uusi!!: Vokaali ja Creekin kieli · Katso lisää »

Diftongi

Diftongi eli pariääntiö on kahden samaan tavuun kuuluvan keskenään erilaisen vokaalin yhtymä tai foneettisesti tarkasteltuna oikeammin pitkä vokaali, jonka laatu äännettäessä muuttuu siten, että loppuosa on erilainen kuin alkuosa.

Uusi!!: Vokaali ja Diftongi · Katso lisää »

E

E (e) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten viides kirjain.

Uusi!!: Vokaali ja E · Katso lisää »

Englannin kieli

Englannin kieli on Englannissa syntynyt germaaninen kieli.

Uusi!!: Vokaali ja Englannin kieli · Katso lisää »

Fonaatio

Fonaatio on toiminta mikä syntyy kuin kurkunpää-ääni ilmavirtauksen vaihtelu kurkunpään läpi.

Uusi!!: Vokaali ja Fonaatio · Katso lisää »

Foneemi

Foneemi on puhutun kielen pienin distinktiivinen eli merkityksiä erottava yksikkö.

Uusi!!: Vokaali ja Foneemi · Katso lisää »

Fonetiikka

Fonetiikka on tieteenala, jossa tutkitaan puhetta: ihmisäänen ja kielen äänteiden – vokaalien ja konsonanttien – syntyä, niiden akustista luonnetta ja kuulosignaalin tulkitsemista.

Uusi!!: Vokaali ja Fonetiikka · Katso lisää »

Fonologia

Fonologia, eli äänneoppi (kreikan sanoista φωνή /phōnḗ/ 'ääni' ja λόγος /lógos/ 'puhe; järki') on luonnollisen kielen rakennetutkimuksen osa-alue (katso myös kielitiede).

Uusi!!: Vokaali ja Fonologia · Katso lisää »

Fysiikka

Fysiikka (fysis eli luonto) on ainetta, energiaa ja perusluonteisia luonnonlakeja tutkiva tiede.

Uusi!!: Vokaali ja Fysiikka · Katso lisää »

Hiatus

Hiatus (’aukko’) eli diereesi (’jako’) on fonetiikassa kahden peräkkäisen vokaalin välinen tavu- tai sanaraja.

Uusi!!: Vokaali ja Hiatus · Katso lisää »

Huulet

Tytön huulet Huulet ovat ihmisen ja monien muiden nisäkkäiden pehmeä suun ympäristö, joka koostuu poikkijuovaisesta lihaskudoksesta.

Uusi!!: Vokaali ja Huulet · Katso lisää »

I

I (i) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten yhdeksäs kirjain.

Uusi!!: Vokaali ja I · Katso lisää »

Johdin (kielitiede)

Johdin tai johtopääte on liite, jonka avulla muodostetaan uusia sanoja, johdoksia.

Uusi!!: Vokaali ja Johdin (kielitiede) · Katso lisää »

Kansainvälinen foneettinen aakkosto

Kansainvälinen foneettinen aakkosto (suomennettu kaavio) Kansainvälinen foneettinen aakkosto (myös kansainvälinen foneettinen kirjaimisto;, IPA) on foneettiseen merkitsemiseen tarkoitettu kirjaimisto.

Uusi!!: Vokaali ja Kansainvälinen foneettinen aakkosto · Katso lisää »

Kieli

raamatusta vuodelta 1407. Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla.

Uusi!!: Vokaali ja Kieli · Katso lisää »

Kieli (anatomia)

Ihmisen kieli Makusilmu, joka sisältää makureseptorisoluja. Kieli on suuontelon pohjassa sijaitseva erisuuntiin risteävistä poikkijuovaisista lihaksista muodostunut elin, joka auttaa pureskelemista ruoan esikäsittelyssä.

Uusi!!: Vokaali ja Kieli (anatomia) · Katso lisää »

Kirjain

Kreikkalaiset, kyrilliset ja latinalaiset kirjaimet Venn-diagrammissa. Kirjain on äänteisiin perustuvassa kirjoitusjärjestelmässä käytettävä merkki, joka edustaa, pyrkii edustamaan tai on joskus edustanut jotain puhutun kielen foneemia.

Uusi!!: Vokaali ja Kirjain · Katso lisää »

Konsonantti

Konsonantit eli kerakkeet ovat vokaalien ohella ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä.

Uusi!!: Vokaali ja Konsonantti · Katso lisää »

Kymri

Kymri (myös wales) on Walesissa puhuttava kelttiläinen kieli, jonka puhujia sanotaan kymreiksi.

Uusi!!: Vokaali ja Kymri · Katso lisää »

Latina

Latina (lat. lingua latina, sermo latinus) on indoeurooppalainen kieli, jota puhuttiin alun perin vain Roomassa ja sitä ympäröivällä Latiumin alueella Italiassa.

Uusi!!: Vokaali ja Latina · Katso lisää »

Latinalaiset aakkoset

Latinalaiset aakkoset ovat laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä.

Uusi!!: Vokaali ja Latinalaiset aakkoset · Katso lisää »

Lavea puoliväljä etuvokaali

Lavea puoliväljä etuvokaali on vokaaliäänne, joka sijoittuu ääntämykseltään suomen kielen äänteiden e e ja ä æ väliin.

Uusi!!: Vokaali ja Lavea puoliväljä etuvokaali · Katso lisää »

Lavea väljä etuvokaali

Lavea väljä etuvokaali on vokaaliäänne, jota suomen kielen oikeinkirjoituksessa merkitään kirjaimella Ä/ä.

Uusi!!: Vokaali ja Lavea väljä etuvokaali · Katso lisää »

Lavea väljä takavokaali

Lavea väljä takavokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy tiettävästi kaikissa maailman kielissä.

Uusi!!: Vokaali ja Lavea väljä takavokaali · Katso lisää »

Ligatuuri

Ligatuuri ſi Ligatuuri on kirjain, joka on yhdistelmä kahdesta tai useammasta kirjaimesta.

Uusi!!: Vokaali ja Ligatuuri · Katso lisää »

Monoftongi

Monoftongi eli yksinkertainen vokaali on vokaaliäänne, jonka laatu ei ääntämisen aikana muutu.

Uusi!!: Vokaali ja Monoftongi · Katso lisää »

Nasaali

Nasaali eli nenä-äänne on äänne, jota lausuttaessa suussa on sulkeuma ja ilmavirta kulkee nenän kautta.

Uusi!!: Vokaali ja Nasaali · Katso lisää »

Nielu

Nielun poikkileikkauskuva Ylähengitysteiden poikkileikkauskuva Nielu on ruoansulatuselimistön ja hengitysteiden yhteinen osa, joka jaetaan nenänieluun, suunieluun ja alanieluun.

Uusi!!: Vokaali ja Nielu · Katso lisää »

Norjan kieli

Norjan kieli on Norjan kuningaskunnan virallinen kieli, joka kuuluu kansankielisessä muodossaan skandinaavisten kielten läntiseen haaraan.

Uusi!!: Vokaali ja Norjan kieli · Katso lisää »

Nykykreikka

­ Nykykreikan kielellä eli (nyky)kreikalla (tai Νεοελληνική γλώσσα, Neoellinikí glóssa) viitataan kreikan kielen muotoihin ja -murteisiin, joita puhutaan nykyaikana pääasiassa Kreikassa ja Kyproksella.

Uusi!!: Vokaali ja Nykykreikka · Katso lisää »

O

O (o) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 15.

Uusi!!: Vokaali ja O · Katso lisää »

Oikeinkirjoitus

Oikeinkirjoitus eli ortografia on kielen kirjoitussäännöstö.

Uusi!!: Vokaali ja Oikeinkirjoitus · Katso lisää »

Onomatopoeettinen

Onomatopoeettinen tai onomatopoieettinen (kreik. onomatopoiesis, suom. nimen sepittäminen) on ääntä muistuttava tai jäljittelevä sana tai sanonta.

Uusi!!: Vokaali ja Onomatopoeettinen · Katso lisää »

Paino (kielitiede)

Paino eli prominenssi tarkoittaa kielitieteessä sitä, että jokin puheen osa tuodaan prosodisesti esiin.

Uusi!!: Vokaali ja Paino (kielitiede) · Katso lisää »

Pituusmerkki

Pituusmerkki (¯) on kirjaimen yläpuolelle lisättävä tarke.

Uusi!!: Vokaali ja Pituusmerkki · Katso lisää »

Pragmatiikka

Pragmatiikka (kr. pragmatikē tekhnē 'toiminnan taito') on kielitieteen ja semiotiikan haara, joka tutkii tilanteen tai kontekstin vaikutusta merkitykseen.

Uusi!!: Vokaali ja Pragmatiikka · Katso lisää »

Prosodia

Prosodia on puhutussa kielessä prosodisten ominaisuuksiensa summa eli sanojen painon ja ajoituksen, sanan osien pituuden, äänen sävyn, äänen korkeuden, sävelkulun ja intonaation avulla tapahtuvaa kommunikoinnin tehostamista tai merkityksen täydentämistä.

Uusi!!: Vokaali ja Prosodia · Katso lisää »

Puhe

Puhe on ainoastaan ihmiselle ominainen keino tuottaa ja ilmaista kielellisiä viestejä käyttäen hyväksi ihmisäänen tuottamisen mahdollistavia anatomisia rakenteita.

Uusi!!: Vokaali ja Puhe · Katso lisää »

Ruotsin kieli

Ruotsin kieli eli ruotsi on indoeurooppalaisten kielten germaanisen haaran skandinaaviseen eli pohjoisgermaaniseen ryhmään kuuluva kieli.

Uusi!!: Vokaali ja Ruotsin kieli · Katso lisää »

Sana

Kielitieteessä sana on kielen kirjoitettu tai puhuttu yksikkö, joka sisältää merkityksen.

Uusi!!: Vokaali ja Sana · Katso lisää »

Serbian kieli

Serbian kieli (serb. Српски језик, Srpski jezik) eli serbia (serb. Српски, Srpski) on eteläslaavilaisten kielten läntiseen haaraan kuuluvan serbokroaatin kielen Serbiassa käytettävä standardisoitu muoto.

Uusi!!: Vokaali ja Serbian kieli · Katso lisää »

Sulkeet

Sulkeet, sulkumerkit eli sulut (yksikkömuoto sulje tai sulku) ovat välimerkkejä, joita käytetään monien kielten kirjoituksessa sekä matemaattisissa ja teknisissä merkinnöissä erottamaan jokin ilmaus tai elementti ympäristöstään.

Uusi!!: Vokaali ja Sulkeet · Katso lisää »

Suomen kieli

Suomen kieli (suomi) on uralilaisen kielten itämerensuomalaiseen ryhmään kuuluva kieli.

Uusi!!: Vokaali ja Suomen kieli · Katso lisää »

Suu

Etelänmerinorsun suu Suun sagittaalinen poikkileikkauskuva Suu on suuonteloon johtava, esimerkiksi ihmisellä leukojen ja huulien rajoittama aukko.

Uusi!!: Vokaali ja Suu · Katso lisää »

Suulaki

Ihmisen kova suulaki Suulaki eli kitalaki rajaa suuonteloa sen yläpuolelta ja erottaa suuontelon nenäontelosta.

Uusi!!: Vokaali ja Suulaki · Katso lisää »

Suuontelo

Suuontelo on suuaukon ja nielun välinen ruuansulatuskanavan osa.

Uusi!!: Vokaali ja Suuontelo · Katso lisää »

Taivutus (kielioppi)

Taivutus tarkoittaa kieliopissa sanan muokkaamista tai merkitsemistä ilmaisemaan kieliopillista tietoa kuten sijaa, sukua, aikamuotoa, lukua ja persoonaa.

Uusi!!: Vokaali ja Taivutus (kielioppi) · Katso lisää »

Tanskan kieli

Tanskan kieli (det danske sprog) on indoeurooppalaiseen kielikunnan pohjoisgermaaniseen haaraan kuuluva kieli.

Uusi!!: Vokaali ja Tanskan kieli · Katso lisää »

Tarke

Tarke asemoituu usein kanta­merkin ylä­puolelle. Tarke eli diakriittinen merkki (’erottava’) on kirjaimen lisuke, joka tavallisimmin esiintyy kirjaimen ylä- tai alapuolella joko hieman siitä erillään tai sitä osittain koskettaen.

Uusi!!: Vokaali ja Tarke · Katso lisää »

Tarkekirjoitus

Tarkekirjoitus eli foneettinen kirjoitus eli foneettinen transkriptio on kirjoitusjärjestelmä, jonka avulla puhetta voidaan esittää tieteellisen tarkasti ääntämyksenmukaisena tekstinä.

Uusi!!: Vokaali ja Tarkekirjoitus · Katso lisää »

Tavu

Tavu on puhutun kielen rytmiyksikkö, joka koostuu yhdestä tai (yleensä) enintään muutamasta äänteestä.

Uusi!!: Vokaali ja Tavu · Katso lisää »

Tšekin kieli

Tšekki on länsislaavilainen kieli, jota puhuu noin 10 miljoonaa ihmistä pääasiallisesti Tšekissä.

Uusi!!: Vokaali ja Tšekin kieli · Katso lisää »

Tooni

Tooni on sanan tai tavun sävelkorko, joka olennaisesti vaikuttaa ilmaisun merkitykseen.

Uusi!!: Vokaali ja Tooni · Katso lisää »

Treema

Treema ypsilonin päällä erottamassa sen eri tavuun alfasta. Treema on diakriittinen merkki eli tarke, jonka muodostaa kaksi kirjaimen, useimmiten vokaalin yläpuolelle merkittyä pistettä:.

Uusi!!: Vokaali ja Treema · Katso lisää »

Triftongi

Triftongi eli kolmoisääntiö on vokaaliäänne, joka muodostuu kolmesta laadullisesti erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä.

Uusi!!: Vokaali ja Triftongi · Katso lisää »

Turkin kieli

Turkki on turkkilaisiin kieliin kuuluva kieli, jota puhutaan äidinkielenä Turkissa, Kyproksella, Bulgariassa, Kreikassa, Ukrainassa, Venäjällä (Tatarstanin alue) ja muissa Osmanien valtakuntaan kuuluneissa maissa.

Uusi!!: Vokaali ja Turkin kieli · Katso lisää »

U

U (u) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 21.

Uusi!!: Vokaali ja U · Katso lisää »

V

V (v) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 22.

Uusi!!: Vokaali ja V · Katso lisää »

Vinoviiva

Vinoviivaa (myös kauttaviiva) käytetään typografisena välimerkkinä useissa kirjoitetuissa kielissä.

Uusi!!: Vokaali ja Vinoviiva · Katso lisää »

Viron kieli

Viron kieli eli eesti (eesti keel, vanh. maakeel) on itämerensuomalainen kieli eli suomen lähisukukieli.

Uusi!!: Vokaali ja Viron kieli · Katso lisää »

Vokaalireduktio

Vokaalireduktio eli vajaaääntöisyys on vokaalien joko fonologista tai foneettista muuttumista.

Uusi!!: Vokaali ja Vokaalireduktio · Katso lisää »

Vokaalisointu

Vokaalisointu eli vokaaliharmonia on joillekin kielille ominainen fonotaktinen säännöstö, joka pyrkii helpottamaan ääntämistä rajoittamalla samassa sanamuodossa esiintyviä vokaaleja.

Uusi!!: Vokaali ja Vokaalisointu · Katso lisää »

W

W (w) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 23.

Uusi!!: Vokaali ja W · Katso lisää »

Y

Y (y) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 25.

Uusi!!: Vokaali ja Y · Katso lisää »

Uudelleenohjaukset tässä:

Etuvokaali, Takavokaali, Vokaalit, Ääntiö.

LähteväSaapuvat
Hei! Olemme Facebookissa nyt! »