20 suhteet: D. C. Williams, Diskurssi, George Stout, Historianfilosofia, Ironia, John Locke, Käsiterealismi, Metafora, Metonymia, Nominalismi, Olio (filosofia), Ominaisuus, Ontologia, Partikulaari, Retoriikka, Review of Metaphysics, Sokrates, Synekdokee, Universaali, Universaalien ongelma.
D. C. Williams
D. C. Williams vuonna 1983. Donald Cary Williams (28. toukokuuta 1899 Kalifornia – 16. tammikuuta 1983 Kalifornia) oli yhdysvaltalainen filosofi, joka toimi Harvardin yliopiston filosofian professorina.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja D. C. Williams · Katso lisää »
Diskurssi
Diskurssilla (juosta ympäriinsä) tarkoitetaan yleisesti kirjoitettua ja puhuttua viestintää.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Diskurssi · Katso lisää »
George Stout
George Frederick (G. F.) Stout (1860 South Shields, Englanti – 1944 Australia) oli brittiläinen filosofi, joka opiskeli Cambridgen yliopistossa ja opetti siellä myöhemmin filosofiaa ja psykologiaa.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja George Stout · Katso lisää »
Historianfilosofia
Historianfilosofia on filosofian osa-alue, joka tutkii historiatieteen metodologiaa, erityispiirteitä sekä historiallisen selittämisen ja ymmärtämisen luonnetta.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Historianfilosofia · Katso lisää »
Ironia
Ironinen tilanne. Ihmisiä leipäjonossa yhdysvaltalaista elämäntapaa ja korkeaa elintasoa ylistävän mainoskyltin edessä. (Margaret Bourke-White, 1937) Ironia (Kreuz 2020, ”2. The Varieties of Ironic Experience: Verbal Irony and Sarcasm.” Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi. Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä ihminen mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus. Sokraattinen ironia tarkoittaa tietämättömyyden teeskentelemistä. Termi on saanut nimensä kreikkalaisesta filosofi Sokrateesta (470–399 eaa.). Eräs hänen argumentointistrategioistaan oli esittää tietämätöntä (vilpittömästi tai hämäykseksi) saadakseen vastaväittäjänsä paljastamaan oletuksensa ja uskomuksensa. Dramaattinen ironia syntyy siitä, että katsojat tietävät enemmän kuin näytelmän tai muun fiktion hahmot. Dramaattisen ironian avulla voidaan kiihottaa yleisön uteliaisuutta ja synnyttää jännitystä ja ahdistusta. Jännitys laukeaa näytelmän lopussa, kun hahmotkin ymmärtävät mistä on kyse. Dramaattisen ironian prototyyppi on Sofokleen näytelmä Kuningas Oidipus (429 eaa.), jossa katsojat ovat koko ajan askeleen edellä päähahmo Oidipusta. Myöhemmin esimerkiksi Shakespeare käytti näytelmissään usein dramaattista ironiaa, kuten Romeossa ja Juliassa, jonka Romeo surmaa itsensä kuvitellessaan rakastettunsa olevan kuollut. Tragedian ohella dramaattista ironiaa on käytetty myös huumorin synnyttämiseksi farssissa ja muussa komediassa, esimerkiksi valeasujen, identiteettisekaannuksien ja aikamatkustuksen yhteydessä. Kohtalon ironia (tai kohtalon iva) viittaa välinpitämättömään tai pahantahtoiseen maailmaan, joka pyrkii tukahduttamaan ihmisten toiveet ja halut. Syyllinen on siis jokin ihmisen ulkopuolinen voima, eikä ihmisen omilla teoilla ole tapahtumiin vaikutusta, kuten esimerkiksi karmasta puhuttaessa. Antiikin aikoina epäonnen aiheuttivat jumalten teot, ja kristityille tekijä oli ihmisten asioihin sekaantuva Jumala. Joskus kohtalon ironiasta syytetään vain kohtaloa tai sattumaa. Tilannekohtainen ironia tarkoittaa odotusten ja toteutuneiden tapahtumien ristiriitaa, joka tuntuu julmalta, oudolta tai huvittavalta. Historiallinen ironia tarkoittaa jälkiviisasta viittausta lausuntoihin ja ennustuksiin, jotka osoittautuivat myöhemmin täysin virheellisiksi. Tunnettu esimerkki on Britannian pääministeri Neville Chamberlainin vuonna 1938 tekemä ennustus, että hänen Hitlerille tekemänsä myönnytys tulisi estämään suursodan. Toinen esimerkki on joidenkin kuuluisien ihmisten viimeiset sanat, joissa he toteavat että he eivät ole missään vaarassa. Romanttinen ironia on näkökulma, johon kuuluu ristiriitaisten, vastakohtaisten ajatusten jännitteinen vaihtelu. Esimerkiksi Thomas Mannin novellissa Kuolema Venetsiassa romanttista ironiaa synnyttävät kertojan viileä välinpitämättömyys ja päähahmon epävakaa käytös. Romanttista ironiaa käytetään myös postmodernissa kirjallisuudessa. Elokuvissa niin sanottu ”neljännen seinän rikkominen” on esimerkki romanttisesta ironiasta. Ironinen asenne tarkoittaa teennäisyyttä, jossa ihmisen mielenlaatu on ulkopuolinen mutta kyyninen, kuiva mutta ylenkatseellinen, trendikäs mutta epäkunnioittava. Tällainen asenne yhdistetään usein nykyajan nuoriin, mutta sillä viitattiin jo 1700-luvun taitteessa eläneeseen englantilaiseen aristokraattiin Anthony Ashley-Cooperiin. Itseen kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Ironia · Katso lisää »
John Locke
John Locke (29. elokuuta 1632 Wrington, Somerset, Englannin kuningaskunta – 28. lokakuuta 1704 Essex, Englannin kuningaskunta) on tunnetuimpia uuden ajan filosofeja.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja John Locke · Katso lisää »
Käsiterealismi
Käsiterealismi (tai pelkkä realismi) on ontologinen universaalien ongelmaan liittyvä kanta, jonka mukaan yleiset ominaisuudet (universaalit eli yleiskäsitteet) ovat olemassa jollain todellisella tavalla.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Käsiterealismi · Katso lisää »
Metafora
Metafora (’siirto’) on kielikuva eli trooppi, jossa kahta toisiinsa liittymätöntä sanaa samaistetaan ilman ''kuin''-sanaa.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Metafora · Katso lisää »
Metonymia
Metonymia tarkoittaa tilanteita, joissa johonkin käsitteeseen viitataan nimeämällä jokin toinen, tuohon käsitteeseen läheisesti liittyvä käsite.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Metonymia · Katso lisää »
Nominalismi
Nominalismi eli olio-olemassaolokäsitys on ontologinen kanta, josta on olemassa kaksi versiota.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Nominalismi · Katso lisää »
Olio (filosofia)
Olio on filosofinen käsite, joka viittaa johonkin asiaan tai entiteettiin.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Olio (filosofia) · Katso lisää »
Ominaisuus
Ominaisuus viittaa filosofiassa, logiikassa ja matematiikassa entiteetin, olion tai substanssin jonkin piirteen abstraktioon.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Ominaisuus · Katso lisää »
Ontologia
Ontologia (kreikan sanoista ὄν, ὄντος ’oleminen’ ja -λογία ’oppi’) on olevaisen perimmäistä olemusta tutkiva filosofian osa.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Ontologia · Katso lisää »
Partikulaari
Partikulaari eli yksilöolio tarkoittaa metafysiikassa universaalin eli yleiskäsitteen yksittäistä ilmentymää.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Partikulaari · Katso lisää »
Retoriikka
Retoriikka eli puhetaito on oppi menestyksekkäästä ja vakuuttavasta puhumisesta.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Retoriikka · Katso lisää »
Review of Metaphysics
The Review of Metaphysics on neljästi vuodessa ilmestyvä englanninkielinen filosofinen tiedejulkaisu.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Review of Metaphysics · Katso lisää »
Sokrates
Sokrates (470/469–399 eaa.)Thesleff & Sihvola 1994, s. 99–102.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Sokrates · Katso lisää »
Synekdokee
Synekdokee on kielikuva jossa.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Synekdokee · Katso lisää »
Universaali
Universaali (arkikielessä yleismaailmallinen) eli yleiskäsite on määrätön käsitteellinen entiteetti.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Universaali · Katso lisää »
Universaalien ongelma
Universaalien ongelmalla tarkoitetaan ongelmaa siitä, mikä on mielen yleisten ideoiden, universaalien eli yleiskäsitteiden, suhde partikulaareista eli yksilöolioista koostuvaan mielen ulkopuoliseen todellisuuteen.
Uusi!!: Trooppi (filosofia) ja Universaalien ongelma · Katso lisää »
Uudelleenohjaukset tässä:
Ominaisuusinstanssi, Trooppiteoria, Trooppiteoriat, Yksilöominaisuus.