Nopeamman yhteyden kuin selaimen!
71 suhteet: Allofoni, Alveolaari, Alveolaarinen nasaali, Alveolaarinen tremulantti, Approksimantti, Assimilaatio (fonetiikka), Bilabiaalinen nasaali, Dentaali, Diftongi, Elisio, Foneemi, Frikatiivi, Funktiosana, Geminaatta, Glottaali, Glottaalifrikatiivi, Glottaaliklusiili, Illatiivi, Intonaatio, Kielitoimiston sanakirja, Klusiili, Konjunktio (kielitiede), Konsonantti, Kopula, Kvantiteetti (kielitiede), Labiaali, Lateraali, Lavea lähes väljä etuvokaali, Lavea suppea etuvokaali, Lavea väljä etuvokaali, Lavea väljä takavokaali, Minimipari, Nasaali, Obstruentti, Paino (kielitiede), Palataali, Passiivi, Pronomini, Prosodia, Pyöreä suppea etuvokaali, Pyöreä suppea takavokaali, Rajageminaatio, Rekisteri (ääni), Resonantti, Saksan kieli, Sandhi, Sanojen johtaminen, Savolaismurteet, Sävel, Sisältösana, ..., Soinnillinen alveolaarinen klusiili, Soinnillinen alveolaarinen sibilantti, Soinnillinen bilabiaalinen klusiili, Soinnillinen velaariklusiili, Soinniton alveolaarinen klusiili, Soinniton alveolaarinen sibilantti, Soinniton bilabiaalinen klusiili, Soinniton palataalinen frikatiivi, Soinniton postalveolaarinen frikatiivi, Soinniton velaariklusiili, Suomen kieli, Tavu, Tremulantti, Triftongi, Uralilaiset kielet, Vartalo (kielitiede), Velaari, Velaarinen nasaali, Vokaali, Vokaalisointu, Yleisgeminaatio. Laajenna indeksi (21 lisää) »
Allofoni
Allofoni on kielitieteen termi, jolla tarkoitetaan niitä äänteitä (fooneja), jotka tietyssä kielessä kuuluvat samaan foneemiin.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Allofoni · Katso lisää »
Alveolaari
Alveolaarit ovat konsonanttiäänteitä, joita äännettäessä kielen kärki tai lapa koskettaa hammasvallin ääntymävyöhykettä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Alveolaari · Katso lisää »
Alveolaarinen nasaali
Alveolaarinen nasaali (n-äänne) on useissa kielissä käytettävä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Alveolaarinen nasaali · Katso lisää »
Alveolaarinen tremulantti
(Soinnillinen) alveolaarinen tremulantti (r-äänne) on useissa kielissä käytettävä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Alveolaarinen tremulantti · Katso lisää »
Approksimantti
Approksimantti on konsonanttinen äänne, jota muodostettaessa ilmavirta pääsee kulkemaan vokaalien tapaan vapaasti suuväylässä ilman hankaushälyn muodostumista, toisin kuin muissa konsonanteissa.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Approksimantti · Katso lisää »
Assimilaatio (fonetiikka)
Assimilaatio foneettisena ilmiönä tarkoittaa äänteen muuttumista toista äännettä muistuttavaksi tai jopa sulautumista siihen.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Assimilaatio (fonetiikka) · Katso lisää »
Bilabiaalinen nasaali
Bilabiaalinen nasaali (m-äänne) on useissa kielissä käytettävä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Bilabiaalinen nasaali · Katso lisää »
Dentaali
Dentaali on äänne, jota tuotettaessa kieli koskettaa hampaita.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Dentaali · Katso lisää »
Diftongi
Diftongi eli pariääntiö on kahden samaan tavuun kuuluvan keskenään erilaisen vokaalin yhtymä tai foneettisesti tarkasteltuna oikeammin pitkä vokaali, jonka laatu äännettäessä muuttuu siten, että loppuosa on erilainen kuin alkuosa.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Diftongi · Katso lisää »
Elisio
Elisio on yhden tai useamman äänteen jääminen pois sanasta.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Elisio · Katso lisää »
Foneemi
Foneemi on puhutun kielen pienin distinktiivinen eli merkityksiä erottava yksikkö.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Foneemi · Katso lisää »
Frikatiivi
Frikatiivi eli hankausäänne on obstruenttinen konsonantti, joka syntyy, kun ääntöväylä puristetaan niin kapeaksi, että sen läpi kulkeva ilmavirta aiheuttaa hankaushälyä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Frikatiivi · Katso lisää »
Funktiosana
Funktiosana tai kieliopillinen sana tarkoittaa sanaa, jolla on kielessä lähinnä kieliopillinen tai keskustelun kulkuun liittyvä tehtävä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Funktiosana · Katso lisää »
Geminaatta
Geminaatta eli kaksoiskonsonantti on pitkä konsonanttiäänne kielissä, joissa konsonanttien pituuserot tuottavat merkityseroja eli ovat foneemisia.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Geminaatta · Katso lisää »
Glottaali
Glottaali on konsonantti, jonka tuottamisessa ainoastaan äänirako on olennainen.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Glottaali · Katso lisää »
Glottaalifrikatiivi
Glottaalifrikatiivi eli glottaalinen frikatiivi on hankausäänne, jota puhekielessä nimitetään h-äänteeksi.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Glottaalifrikatiivi · Katso lisää »
Glottaaliklusiili
Glottaaliklusiilin ääntöpaikka ja -tapa kuviossa A. Glottaaliklusiili on konsonanttiäänne, joka muodostetaan sulkemalla kokonaan sekä äänihuulirako että rustorako, niin että ilmavirtaus keuhkoista pysähtyy hetkeksi.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Glottaaliklusiili · Katso lisää »
Illatiivi
Illatiivi eli sisätulento eli sisäinen tulosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin sisään: taloon, kylään.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Illatiivi · Katso lisää »
Intonaatio
Intonaatio on puheen sävelkulkua.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Intonaatio · Katso lisää »
Kielitoimiston sanakirja
Kielitoimiston sanakirja on Kotimaisten kielten keskuksen julkaisema yksikielinen suomen kielen sanakirja ja Suomen kielen perussanakirjan seuraaja.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Kielitoimiston sanakirja · Katso lisää »
Klusiili
Klusiili on äänne, joka syntyy, kun ilmavirta ensin pysäytetään ääntöväylässä ja sitten annetaan sen purkautua äkillisesti.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Klusiili · Katso lisää »
Konjunktio (kielitiede)
Konjunktiot, eli sidesanat, ovat partikkelien sanaluokkaan kuuluvia sanoja, joilla yhdistetään virkkeen eri lauseita toisiinsa.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Konjunktio (kielitiede) · Katso lisää »
Konsonantti
Konsonantit eli kerakkeet ovat vokaalien ohella ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Konsonantti · Katso lisää »
Kopula
Kopula ('side', 'yhdysside') on kielitieteessä käytetty käsite, jolla tarkoitetaan lauseessa subjektin sekä predikatiivin tai adverbiaalin yhdistävää sanaa (yleensä verbi "olla").
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Kopula · Katso lisää »
Kvantiteetti (kielitiede)
Kvantiteetti eli pituus on kielen fonologinen piirre.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Kvantiteetti (kielitiede) · Katso lisää »
Labiaali
Labiaaleiksi kutsutaan äänteitä, joita äännettäessä huulet sulkeutuvat (labiaaliset klusiilit) tai niillä syntyy hälyä (labiaaliset nasaalit ja frikatiivit).
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Labiaali · Katso lisää »
Lateraali
Lateraali eli laideäänne (tai lateral approximant) on konsonanttiäänne (kontoidi), jota tuotettaessa ilmavirta kulkee pääosin suun kautta, muttei kuitenkaan kielen keskilinjaa noudattaen vaan kielen jommaltakummalta tai kummaltakin laidalta.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Lateraali · Katso lisää »
Lavea lähes väljä etuvokaali
Ei kuvausta.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Lavea lähes väljä etuvokaali · Katso lisää »
Lavea suppea etuvokaali
Lavea suppea etuvokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy useimmissa kielissä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Lavea suppea etuvokaali · Katso lisää »
Lavea väljä etuvokaali
Lavea väljä etuvokaali on vokaaliäänne, joka sijoittuu ääntämykseltään noin suomen kielen vokaalien ä /æ/ ja a /ɑ/ väliin.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Lavea väljä etuvokaali · Katso lisää »
Lavea väljä takavokaali
Lavea väljä takavokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy tiettävästi kaikissa maailman kielissä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Lavea väljä takavokaali · Katso lisää »
Minimipari
Minimipari on kielitieteellinen käsite, jota tarvitaan kielen foneemien erottelussa.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Minimipari · Katso lisää »
Nasaali
Nasaali eli nenä-äänne on äänne, jota lausuttaessa suussa on sulkeuma ja ilmavirta kulkee nenän kautta.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Nasaali · Katso lisää »
Obstruentti
Obstruentti on pulmoninen konsonantti, jonka ääntötapa on sellainen, ettei ilmavirralla ole vapaata pääsyä ulos ääntöväylästä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Obstruentti · Katso lisää »
Paino (kielitiede)
Paino eli prominenssi tarkoittaa kielitieteessä sitä, että jokin puheen osa tuodaan prosodisesti esiin.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Paino (kielitiede) · Katso lisää »
Palataali
Palataaleiksi eli lakiäänteiksi kutsutaan äänteitä, joissa kielen selkä kohoaa kovaa kitalakea (palatum) kohti.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Palataali · Katso lisää »
Passiivi
Passiivi (lat. passivum) on yksi verbin pääluokista, muita ovat aktiivi ja medium.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Passiivi · Katso lisää »
Pronomini
Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Pronomini · Katso lisää »
Prosodia
Prosodia on yleisnimitys puhutun kielen niille ilmiöille, jotka ainakin potentiaalisesti ylittävät yksittäisen äänteen alan eli voivat olla laajempia kuin yksittäinen äänne.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Prosodia · Katso lisää »
Pyöreä suppea etuvokaali
Pyöreä suppea etuvokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy joissakin kielissä, muun muassa suomessa.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Pyöreä suppea etuvokaali · Katso lisää »
Pyöreä suppea takavokaali
Pyöreä suppea takavokaali on vokaaliäänne, joka esiintyy useimmissa kielissä, muun muassa suomessa.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Pyöreä suppea takavokaali · Katso lisää »
Rajageminaatio
Rajakahdennus eli rajageminaatio tai alku- tai loppukahdennus (joskus myös jäännöslopuke, aspiraatio tai loppuhenkonen) on suomen kielelle tyypillinen sandhi-ilmiö eli sanarajan yli vaikuttava äänneilmiö.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Rajageminaatio · Katso lisää »
Rekisteri (ääni)
Rekisteri on ihmisen äänenkäytössä tapa tuottaa ääniä samalla periaatteella eli äänihuulten samankaltaisella värähtelyllä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Rekisteri (ääni) · Katso lisää »
Resonantti
Resonantti (latinan verbistä resonare 'soida, kaikua') on pulmoninen konsonantti, jonka ääntötapa on sellainen, että ilma virtaa ulos ääntöväylästä muodostamatta hankaushälyä (kuten frikatiiveissa) tai sulkeumaa (kuten klusiileissa).
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Resonantti · Katso lisää »
Saksan kieli
EU-maissa. Saksan kieli (Deutsch, tai die deutsche Sprache) on indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisen kieliryhmän länsigermaaniseen haaraan kuuluva kieli.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Saksan kieli · Katso lisää »
Sandhi
Sandhi (sanskritia; devanagari: संधि; IAST: saṃdhi, yhteen laittaminen, yhdistäminen, synteesi) on yleisnimitys morfeemirajoilla tapahtuville äänneilmiöille.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Sandhi · Katso lisää »
Sanojen johtaminen
Sanojen johtaminen tarkoittaa uusien sanojen luomista olemassa olevien sanojen pohjalta johdinten avulla.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Sanojen johtaminen · Katso lisää »
Savolaismurteet
Savolaismurteiden puhuma-alueSavolaismurteet ovat suomen kielen itämurteita, joiden alue on niiden nimestä huolimatta paljon laajempi kuin pelkkä Savo: se käsittää myös lähes koko Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Etelä-Pohjanmaan itäisimpiä pitäjiä sekä pääosan Koillismaasta.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Savolaismurteet · Katso lisää »
Sävel
Tavanomaiset sävelten nimet. Sävel on ääni, jonka yksi taajuus eli sävelkorkeus on selvästi muita taajuuksia voimakkaampi desibeleinä mitattuna.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Sävel · Katso lisää »
Sisältösana
Sisältösana eli leksikaalinen sana tarkoittaa sanaa, jolla on referentiaalinen merkitys eli joka viittaa kielenulkoisen maailmaan.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Sisältösana · Katso lisää »
Soinnillinen alveolaarinen klusiili
Soinnillinen alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne, joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti D-kirjaimella.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinnillinen alveolaarinen klusiili · Katso lisää »
Soinnillinen alveolaarinen sibilantti
Soinnillinen alveolaarinen sibilantti on niin sanottu tavallinen z-äänne, joka esiintyy useimmissa kielissä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinnillinen alveolaarinen sibilantti · Katso lisää »
Soinnillinen bilabiaalinen klusiili
Soinnillinen bilabiaalinen klusiili on useimmissa kielissä esiintyvä labiaalinen äänne, jota niin suomessa kuin monissa muissakin kielissä vastaa kirjain B. Kansainvälinen foneettinen aakkosto käyttää äänteestä merkkiä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinnillinen bilabiaalinen klusiili · Katso lisää »
Soinnillinen velaariklusiili
Soinnillinen velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinnillinen velaariklusiili · Katso lisää »
Soinniton alveolaarinen klusiili
Soinniton alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne, joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti T-kirjaimella, kuten suomen kielessä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinniton alveolaarinen klusiili · Katso lisää »
Soinniton alveolaarinen sibilantti
Soinniton alveolaarinen sibilantti on niin sanottu tavallinen s-äänne, joka esiintyy useimmissa kielissä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinniton alveolaarinen sibilantti · Katso lisää »
Soinniton bilabiaalinen klusiili
Soinniton bilabiaalinen klusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne, joka merkitään P-kirjaimella niin suomen kielessä kuin monissa muissakin kielissä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinniton bilabiaalinen klusiili · Katso lisää »
Soinniton palataalinen frikatiivi
Soinniton palataalinen frikatiivi eli soinniton palataalifrikatiivi on konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinniton palataalinen frikatiivi · Katso lisää »
Soinniton postalveolaarinen frikatiivi
Soinniton postalveolaarinen frikatiivi (myös soinniton palato-alveolaarinen frikatiivi tai soinniton postalveolaarinen sibilantti) on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne, joka tunnetaan kansanomaisesti nimellä "suhu-s".
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinniton postalveolaarinen frikatiivi · Katso lisää »
Soinniton velaariklusiili
Soinniton velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Soinniton velaariklusiili · Katso lisää »
Suomen kieli
Suomen kieli eli suomi on uralilaisten kielten itämerensuomalaiseen ryhmään kuuluva kieli, jota puhuvat pääosin suomalaiset.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Suomen kieli · Katso lisää »
Tavu
Tavu on puhutun kielen rytmiyksikkö, joka koostuu yhdestä tai (yleensä) enintään muutamasta äänteestä, joista yksi on tavua muodostava eli syllabinen.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Tavu · Katso lisää »
Tremulantti
Tremulantti eli täryäänne on konsonanttiäänne (kontoidi), joka tuotetaan päästämällä ilmaa suusta sellaisella voimakkuudella, että jokin osa ääntöväylästä alkaa tehdä nopeaa edestakaisliikettä Bernoullin efektin seurauksena.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Tremulantti · Katso lisää »
Triftongi
Triftongi eli kolmoisääntiö on vokaaliäänne, joka muodostuu kolmesta laadullisesti erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Triftongi · Katso lisää »
Uralilaiset kielet
Uralilaiset kielet muodostavat kielikunnan, johon kuuluvia kieliä nykyään puhutaan laajalla alueella kahden puolen Ural-vuoristoa ja Euroopassa.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Uralilaiset kielet · Katso lisää »
Vartalo (kielitiede)
Vartalo eli sanavartalo on morfeemi, johon suffiksit ja muu kieliopillinen aines on liitettävissä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Vartalo (kielitiede) · Katso lisää »
Velaari
Velaarit ovat kielitieteessä äänteitä, jotka artikuloidaan kielen takaosan sekä kitalaen pehmeän osan eli kitapurjeen välissä.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Velaari · Katso lisää »
Velaarinen nasaali
Velaarinen nasaali ("äng-äänne") on suomessa ja monessa muussakin kielessä esiintyvä nasaaliäänne.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Velaarinen nasaali · Katso lisää »
Vokaali
ɑ – jota vastaa suomen A/a-kirjain. Vokaali eli ääntiö on foneettisen määritelmän mukaan äänne, jota muodostettaessa ääntöväylä on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun kautta ulos, eikä ilmanpainetta keräänny ääniraon yläpuolelle.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Vokaali · Katso lisää »
Vokaalisointu
Vokaalisointu eli vokaaliharmonia on joillekin kielille ominainen fonotaktinen säännöstö, joka pyrkii helpottamaan ääntämistä rajoittamalla samassa sanamuodossa esiintyviä vokaaleja.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Vokaalisointu · Katso lisää »
Yleisgeminaatio
Yleisgeminaatio on hyvin monissa suomen kielen murteissa esiintyvä ilmiö, jossa konsonantit kahdentuvat eli geminoituvat lyhyen painollisen (myös sivupainollisen) ja pitkän painottoman vokaalin välissä, esim.
Uusi!!: Suomen kielen äännerakenne ja Yleisgeminaatio · Katso lisää »
