Nopeamman yhteyden kuin selaimen!
11 suhteet: Alessandro Manzoni, Amilcare Ponchielli, Elokuva, Ironia, Jalmari Hahl, Milano, Ooppera, Romaani, 1785, 1842, 1873.
Alessandro Manzoni
Francesco Hayez, ''Alessandro Manzoni'', 1841. Alessandro Francesco Tommaso Manzoni (7. maaliskuuta 1785 Milano – 22. toukokuuta 1873 Milano) oli italialainen runoilija ja kirjailija ja italialaisen romanttisen koulukunnan johtohahmo.
Uusi!!: Kihlautuneet ja Alessandro Manzoni · Katso lisää »
Amilcare Ponchielli
Amilcare Ponchielli Amilcare Ponchielli (31. elokuuta 1834 Paderno Fasolare – 16. tammikuuta 1886 MilanoOiva Talvitie ja Kari Rydman: Sävelten maailma: musiikinkuuntelijan tietoteos, s. 277. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1956.) oli italialainen säveltäjä.
Uusi!!: Kihlautuneet ja Amilcare Ponchielli · Katso lisää »
Elokuva
Elokuva on tallenne, jota esitettäessä liikkuva kuva äänitteineen muodostaa taiteellisen tai dokumentaarisen kokonaisuuden.
Uusi!!: Kihlautuneet ja Elokuva · Katso lisää »
Ironia
Ironinen tilanne. Ihmisiä leipäjonossa yhdysvaltalaista elämäntapaa ja korkeaa elintasoa ylistävän mainoskyltin edessä. (Margaret Bourke-White, 1937) Ironia (Kreuz 2020, ”2. The Varieties of Ironic Experience: Verbal Irony and Sarcasm.” Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi. Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä ihminen mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus. Sokraattinen ironia tarkoittaa tietämättömyyden teeskentelemistä. Termi on saanut nimensä kreikkalaisesta filosofi Sokrateesta (470–399 eaa.). Eräs hänen argumentointistrategioistaan oli esittää tietämätöntä (vilpittömästi tai hämäykseksi) saadakseen vastaväittäjänsä paljastamaan oletuksensa ja uskomuksensa. Dramaattinen ironia syntyy siitä, että katsojat tietävät enemmän kuin näytelmän tai muun fiktion hahmot. Dramaattisen ironian avulla voidaan kiihottaa yleisön uteliaisuutta ja synnyttää jännitystä ja ahdistusta. Jännitys laukeaa näytelmän lopussa, kun hahmotkin ymmärtävät mistä on kyse. Dramaattisen ironian prototyyppi on Sofokleen näytelmä Kuningas Oidipus (429 eaa.), jossa katsojat ovat koko ajan askeleen edellä päähahmo Oidipusta. Myöhemmin esimerkiksi Shakespeare käytti näytelmissään usein dramaattista ironiaa, kuten Romeossa ja Juliassa, jonka Romeo surmaa itsensä kuvitellessaan rakastettunsa olevan kuollut. Tragedian ohella dramaattista ironiaa on käytetty myös huumorin synnyttämiseksi farssissa ja muussa komediassa, esimerkiksi valeasujen, identiteettisekaannuksien ja aikamatkustuksen yhteydessä. Kohtalon ironia (tai kohtalon iva) viittaa välinpitämättömään tai pahantahtoiseen maailmaan, joka pyrkii tukahduttamaan ihmisten toiveet ja halut. Syyllinen on siis jokin ihmisen ulkopuolinen voima, eikä ihmisen omilla teoilla ole tapahtumiin vaikutusta, kuten esimerkiksi karmasta puhuttaessa. Antiikin aikoina epäonnen aiheuttivat jumalten teot, ja kristityille tekijä oli ihmisten asioihin sekaantuva Jumala. Joskus kohtalon ironiasta syytetään vain kohtaloa tai sattumaa. Tilannekohtainen ironia tarkoittaa odotusten ja toteutuneiden tapahtumien ristiriitaa, joka tuntuu julmalta, oudolta tai huvittavalta. Historiallinen ironia tarkoittaa jälkiviisasta viittausta lausuntoihin ja ennustuksiin, jotka osoittautuivat myöhemmin täysin virheellisiksi. Tunnettu esimerkki on Britannian pääministeri Neville Chamberlainin vuonna 1938 tekemä ennustus, että hänen Hitlerille tekemänsä myönnytys tulisi estämään suursodan. Toinen esimerkki on joidenkin kuuluisien ihmisten viimeiset sanat, joissa he toteavat että he eivät ole missään vaarassa. Romanttinen ironia on näkökulma, johon kuuluu ristiriitaisten, vastakohtaisten ajatusten jännitteinen vaihtelu. Esimerkiksi Thomas Mannin novellissa Kuolema Venetsiassa romanttista ironiaa synnyttävät kertojan viileä välinpitämättömyys ja päähahmon epävakaa käytös. Romanttista ironiaa käytetään myös postmodernissa kirjallisuudessa. Elokuvissa niin sanottu ”neljännen seinän rikkominen” on esimerkki romanttisesta ironiasta. Ironinen asenne tarkoittaa teennäisyyttä, jossa ihmisen mielenlaatu on ulkopuolinen mutta kyyninen, kuiva mutta ylenkatseellinen, trendikäs mutta epäkunnioittava. Tällainen asenne yhdistetään usein nykyajan nuoriin, mutta sillä viitattiin jo 1700-luvun taitteessa eläneeseen englantilaiseen aristokraattiin Anthony Ashley-Cooperiin. Itseen kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.
Uusi!!: Kihlautuneet ja Ironia · Katso lisää »
Jalmari Hahl
Filip Hjalmar (Jalmari) Hahl (13. kesäkuuta 1869 Rautu – 17. elokuuta 1929 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, opettaja ja suomentaja.
Uusi!!: Kihlautuneet ja Jalmari Hahl · Katso lisää »
Milano
Milano (lomb. Milán) on kaupunki Pohjois-Italiassa Lombardian alueella.
Uusi!!: Kihlautuneet ja Milano · Katso lisää »
Ooppera
Georges Bizet’n ''Carmenin'' esitys Salzburger Festspielessä 2012 Ooppera (monikko sanasta opus ’työ, teos’) on näyttämötaidemuoto, jossa yhdistyvät musiikki ja näytelmä.
Uusi!!: Kihlautuneet ja Ooppera · Katso lisää »
Romaani
''Aarresaari''-romaanin vuoden 1911 painoksen kansikuva. Romaani on laaja proosamuotoinen, sepitteellinen kirjallinen teos.
Uusi!!: Kihlautuneet ja Romaani · Katso lisää »
1785
Ei kuvausta.
Uusi!!: Kihlautuneet ja 1785 · Katso lisää »
1842
Ei kuvausta.
Uusi!!: Kihlautuneet ja 1842 · Katso lisää »
1873
Ei kuvausta.
Uusi!!: Kihlautuneet ja 1873 · Katso lisää »
