Nopeamman yhteyden kuin selaimen!
12 suhteet: Aila Meriluoto, Erkki Ruuhinen, Gábor Bereczki, Ironia, Kari Aronpuro, Lauri Viita, Oitti, Parnasso, Pispala, Tampereen yliopisto, Unkarin kieli, WSOY.
Aila Meriluoto
Aila Marjatta Meriluoto (vuodesta 1980 Meriluoto-Paakkanen; 10. tammikuuta 1924 Pieksämäki – 21. lokakuuta 2019 Helsinki) oli suomalainen runoilija, prosaisti ja suomentaja.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Aila Meriluoto · Katso lisää »
Erkki Ruuhinen
Erkki Ruuhinen 2009. Erkki Ruuhisen juliste, 1984. Erkki Ruuhinen (s. 3. syyskuuta 1943 Toivakka) on suomalainen graafinen suunnittelija ja art director.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Erkki Ruuhinen · Katso lisää »
Gábor Bereczki
Gábor Bereczki 18. toukokuuta 2011 Tallinnassa. Gábor Bereczki (24. maaliskuuta 1928 Békés – 4. huhtikuuta 2012) oli unkarilainen professori, fennougristi ja kääntäjä.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Gábor Bereczki · Katso lisää »
Ironia
Ironinen tilanne. Ihmisiä leipäjonossa yhdysvaltalaista elämäntapaa ja korkeaa elintasoa ylistävän mainoskyltin edessä. (Margaret Bourke-White, 1937) Ironia (Kreuz 2020, ”2. The Varieties of Ironic Experience: Verbal Irony and Sarcasm.” Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi. Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä ihminen mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus. Sokraattinen ironia tarkoittaa tietämättömyyden teeskentelemistä. Termi on saanut nimensä kreikkalaisesta filosofi Sokrateesta (470–399 eaa.). Eräs hänen argumentointistrategioistaan oli esittää tietämätöntä (vilpittömästi tai hämäykseksi) saadakseen vastaväittäjänsä paljastamaan oletuksensa ja uskomuksensa. Dramaattinen ironia syntyy siitä, että katsojat tietävät enemmän kuin näytelmän tai muun fiktion hahmot. Dramaattisen ironian avulla voidaan kiihottaa yleisön uteliaisuutta ja synnyttää jännitystä ja ahdistusta. Jännitys laukeaa näytelmän lopussa, kun hahmotkin ymmärtävät mistä on kyse. Dramaattisen ironian prototyyppi on Sofokleen näytelmä Kuningas Oidipus (429 eaa.), jossa katsojat ovat koko ajan askeleen edellä päähahmo Oidipusta. Myöhemmin esimerkiksi Shakespeare käytti näytelmissään usein dramaattista ironiaa, kuten Romeossa ja Juliassa, jonka Romeo surmaa itsensä kuvitellessaan rakastettunsa olevan kuollut. Tragedian ohella dramaattista ironiaa on käytetty myös huumorin synnyttämiseksi farssissa ja muussa komediassa, esimerkiksi valeasujen, identiteettisekaannuksien ja aikamatkustuksen yhteydessä. Kohtalon ironia (tai kohtalon iva) viittaa välinpitämättömään tai pahantahtoiseen maailmaan, joka pyrkii tukahduttamaan ihmisten toiveet ja halut. Syyllinen on siis jokin ihmisen ulkopuolinen voima, eikä ihmisen omilla teoilla ole tapahtumiin vaikutusta, kuten esimerkiksi karmasta puhuttaessa. Antiikin aikoina epäonnen aiheuttivat jumalten teot, ja kristityille tekijä oli ihmisten asioihin sekaantuva Jumala. Joskus kohtalon ironiasta syytetään vain kohtaloa tai sattumaa. Tilannekohtainen ironia tarkoittaa odotusten ja toteutuneiden tapahtumien ristiriitaa, joka tuntuu julmalta, oudolta tai huvittavalta. Historiallinen ironia tarkoittaa jälkiviisasta viittausta lausuntoihin ja ennustuksiin, jotka osoittautuivat myöhemmin täysin virheellisiksi. Tunnettu esimerkki on Britannian pääministeri Neville Chamberlainin vuonna 1938 tekemä ennustus, että hänen Hitlerille tekemänsä myönnytys tulisi estämään suursodan. Toinen esimerkki on joidenkin kuuluisien ihmisten viimeiset sanat, joissa he toteavat että he eivät ole missään vaarassa. Romanttinen ironia on näkökulma, johon kuuluu ristiriitaisten, vastakohtaisten ajatusten jännitteinen vaihtelu. Esimerkiksi Thomas Mannin novellissa Kuolema Venetsiassa romanttista ironiaa synnyttävät kertojan viileä välinpitämättömyys ja päähahmon epävakaa käytös. Romanttista ironiaa käytetään myös postmodernissa kirjallisuudessa. Elokuvissa niin sanottu ”neljännen seinän rikkominen” on esimerkki romanttisesta ironiasta. Ironinen asenne tarkoittaa teennäisyyttä, jossa ihmisen mielenlaatu on ulkopuolinen mutta kyyninen, kuiva mutta ylenkatseellinen, trendikäs mutta epäkunnioittava. Tällainen asenne yhdistetään usein nykyajan nuoriin, mutta sillä viitattiin jo 1700-luvun taitteessa eläneeseen englantilaiseen aristokraattiin Anthony Ashley-Cooperiin. Itseen kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Ironia · Katso lisää »
Kari Aronpuro
Pirjetta Brander, ''Portrait of Poet Kari Aronpuro'', 1999, 90 × 120 cm, akryyli vanerille. Kari Kalervo Aronpuro (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere) on palkittu suomalainen runoilija.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Kari Aronpuro · Katso lisää »
Lauri Viita
Lauri Arvi Viita (17. joulukuuta 1916 Pirkkala – 22. joulukuuta 1965 Helsinki) oli tamperelainen runoilija, prosaisti ja kirvesmies.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Lauri Viita · Katso lisää »
Oitti
Oitti on kylä ja taajama Hausjärvellä.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Oitti · Katso lisää »
Parnasso
Parnasso on suomalainen kirjallisuuslehti.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Parnasso · Katso lisää »
Pispala
Pispalanharju Pyhäjärven jäältä. Pispala on kahden kaupunginosan muodostama alue Tampereella noin 2,5 km keskustasta länteen.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Pispala · Katso lisää »
Tampereen yliopisto
Keskustakampuksen Päätalo vuonna 1960. Hervannan Kampusareena. Tampereen yliopisto (lyhenne TAU tai TUNI viitattaessa korkeakouluyhteisöön) on Tampereella toimiva yliopisto.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Tampereen yliopisto · Katso lisää »
Unkarin kieli
Unkari on uralilainen kieli.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja Unkarin kieli · Katso lisää »
WSOY
Werner Söderström Osakeyhtiö (lyh. WSOY) on suomalainen yleisen kirjallisuuden kustantaja, joka on perustettu vuonna 1878.
Uusi!!: Entäs sitten, Leevi ja WSOY · Katso lisää »
