Nopeamman yhteyden kuin selaimen!
30 suhteet: Apenniinien niemimaa, Asia (provinssi), Britannia (provinssi), Cursus honorum, Equites, Fennit, Gallia, Germaanit, Germania (kirja), Gnaeus Julius Agricola, Historioitsija, Ironia, Keisarillisen Rooman historia, Kenraali, Kirjailija, Konsuli (Rooma), Kuvernööri, Latina, Nero, Pessimismi, Rooma, Rooman senaatti, Rooman valtakunta, Saamelaiset, Sallustius, Tacitus (Rooman keisari), Taistelu keisarivallasta, Tiberius, 120, 55.
Apenniinien niemimaa
Apenniinien niemimaa eli Italian niemimaa on Välimeren pohjoisrannalla, Alppien eteläpuolella sijaitseva niemimaa.
Uusi!!: Tacitus ja Apenniinien niemimaa · Katso lisää »
Asia (provinssi)
Asia oli Rooman valtakunnan provinssi, joka käsitti alun perin suuren osan läntisestä Vähästä-Aasiasta ja myöhemmin vain sen Egeanmeren puoleisen rannikon nykyisen Turkin alueella.
Uusi!!: Tacitus ja Asia (provinssi) · Katso lisää »
Britannia (provinssi)
Britannia oli Rooman valtakunnan provinssi, joka sijaitsi Ison-Britannian saarella.
Uusi!!: Tacitus ja Britannia (provinssi) · Katso lisää »
Cursus honorum
Cursus honorum tarkoittaa viranhaltijan uraa Rooman valtakunnassa.
Uusi!!: Tacitus ja Cursus honorum · Katso lisää »
Equites
Equites eli ritarit olivat Rooman valtakunnassa senaattorisäädyn jälkeen toiseksi arvokkain yhteiskuntaluokka.
Uusi!!: Tacitus ja Equites · Katso lisää »
Fennit
Claudius Ptolemaioksen kirjoituksiin. Fennit on pohjoiseurooppalaisen kansan nimi, joka mainitaan roomalaisen historioitsijan Tacituksen vuoden 98 teoksessa Germania.
Uusi!!: Tacitus ja Fennit · Katso lisää »
Gallia
Gallia noin vuonna 58 eaa. Gallia oli gallialaisten, kelttien muinaisen pääheimon, kotimaa.
Uusi!!: Tacitus ja Gallia · Katso lisää »
Germaanit
Germaanit olivat indoeurooppalaiseen kieliryhmään kuuluvia heimoja tai kansoja, jotka olivat neoliittisen kauden lopulla asettuneet Keski-Euroopan pohjoisosiin, Jyllannin niemimaalle ja Etelä-Skandinaviaan.
Uusi!!: Tacitus ja Germaanit · Katso lisää »
Germania (kirja)
Germania on roomalaisen historioitsija Tacituksen Germaniaa ja sen asukkaita eli germaaneja käsittelevä maantieteellis-kansatieteellinen teos, jonka hän kirjoitti vuonna 98.
Uusi!!: Tacitus ja Germania (kirja) · Katso lisää »
Gnaeus Julius Agricola
Gnaeus Julius Agricola. Gnaeus Julius Agricola (13. kesäkuuta 40 – 23. elokuuta 93) oli roomalainen sotapäällikkö.
Uusi!!: Tacitus ja Gnaeus Julius Agricola · Katso lisää »
Historioitsija
Historioitsija on henkilö, jota pidetään auktoriteettinä menneisyyden tutkimisessa ja historiankirjoittajana.
Uusi!!: Tacitus ja Historioitsija · Katso lisää »
Ironia
Ironinen tilanne. Ihmisiä leipäjonossa yhdysvaltalaista elämäntapaa ja korkeaa elintasoa ylistävän mainoskyltin edessä. (Margaret Bourke-White, 1937) Ironia (Kreuz 2020, ”2. The Varieties of Ironic Experience: Verbal Irony and Sarcasm.” Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi. Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä ihminen mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus. Sokraattinen ironia tarkoittaa tietämättömyyden teeskentelemistä. Termi on saanut nimensä kreikkalaisesta filosofi Sokrateesta (470–399 eaa.). Eräs hänen argumentointistrategioistaan oli esittää tietämätöntä (vilpittömästi tai hämäykseksi) saadakseen vastaväittäjänsä paljastamaan oletuksensa ja uskomuksensa. Dramaattinen ironia syntyy siitä, että katsojat tietävät enemmän kuin näytelmän tai muun fiktion hahmot. Dramaattisen ironian avulla voidaan kiihottaa yleisön uteliaisuutta ja synnyttää jännitystä ja ahdistusta. Jännitys laukeaa näytelmän lopussa, kun hahmotkin ymmärtävät mistä on kyse. Dramaattisen ironian prototyyppi on Sofokleen näytelmä Kuningas Oidipus (429 eaa.), jossa katsojat ovat koko ajan askeleen edellä päähahmo Oidipusta. Myöhemmin esimerkiksi Shakespeare käytti näytelmissään usein dramaattista ironiaa, kuten Romeossa ja Juliassa, jonka Romeo surmaa itsensä kuvitellessaan rakastettunsa olevan kuollut. Tragedian ohella dramaattista ironiaa on käytetty myös huumorin synnyttämiseksi farssissa ja muussa komediassa, esimerkiksi valeasujen, identiteettisekaannuksien ja aikamatkustuksen yhteydessä. Kohtalon ironia (tai kohtalon iva) viittaa välinpitämättömään tai pahantahtoiseen maailmaan, joka pyrkii tukahduttamaan ihmisten toiveet ja halut. Syyllinen on siis jokin ihmisen ulkopuolinen voima, eikä ihmisen omilla teoilla ole tapahtumiin vaikutusta, kuten esimerkiksi karmasta puhuttaessa. Antiikin aikoina epäonnen aiheuttivat jumalten teot, ja kristityille tekijä oli ihmisten asioihin sekaantuva Jumala. Joskus kohtalon ironiasta syytetään vain kohtaloa tai sattumaa. Tilannekohtainen ironia tarkoittaa odotusten ja toteutuneiden tapahtumien ristiriitaa, joka tuntuu julmalta, oudolta tai huvittavalta. Historiallinen ironia tarkoittaa jälkiviisasta viittausta lausuntoihin ja ennustuksiin, jotka osoittautuivat myöhemmin täysin virheellisiksi. Tunnettu esimerkki on Britannian pääministeri Neville Chamberlainin vuonna 1938 tekemä ennustus, että hänen Hitlerille tekemänsä myönnytys tulisi estämään suursodan. Toinen esimerkki on joidenkin kuuluisien ihmisten viimeiset sanat, joissa he toteavat että he eivät ole missään vaarassa. Romanttinen ironia on näkökulma, johon kuuluu ristiriitaisten, vastakohtaisten ajatusten jännitteinen vaihtelu. Esimerkiksi Thomas Mannin novellissa Kuolema Venetsiassa romanttista ironiaa synnyttävät kertojan viileä välinpitämättömyys ja päähahmon epävakaa käytös. Romanttista ironiaa käytetään myös postmodernissa kirjallisuudessa. Elokuvissa niin sanottu ”neljännen seinän rikkominen” on esimerkki romanttisesta ironiasta. Ironinen asenne tarkoittaa teennäisyyttä, jossa ihmisen mielenlaatu on ulkopuolinen mutta kyyninen, kuiva mutta ylenkatseellinen, trendikäs mutta epäkunnioittava. Tällainen asenne yhdistetään usein nykyajan nuoriin, mutta sillä viitattiin jo 1700-luvun taitteessa eläneeseen englantilaiseen aristokraattiin Anthony Ashley-Cooperiin. Itseen kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.
Uusi!!: Tacitus ja Ironia · Katso lisää »
Keisarillisen Rooman historia
Keisarillisen Rooman historia on roomalaisen historioitsijan senaattori Tacituksen toinen pääteos.
Uusi!!: Tacitus ja Keisarillisen Rooman historia · Katso lisää »
Kenraali
Kenraali (lyhenne kenr.) on korkea sotilasarvo, jota käytetään eri maiden maa- ja ilmavoimissa.
Uusi!!: Tacitus ja Kenraali · Katso lisää »
Kirjailija
Itävaltalainen kirjailija Anna Kim lukemassa teostaan. Hannu Mäkelä on yksi Suomen tuotteliaimmista kirjailijoista. Kirjailija on henkilö, joka kirjoittaa tai on kirjoittanut kirjoja, varsinkin kaunokirjallisia teoksia.
Uusi!!: Tacitus ja Kirjailija · Katso lisää »
Konsuli (Rooma)
Konsuli oli korkein virka Rooman tasavallassa.
Uusi!!: Tacitus ja Konsuli (Rooma) · Katso lisää »
Kuvernööri
Kuvernööriksi kutsutaan erilaisten virkalaitosten johtajia.
Uusi!!: Tacitus ja Kuvernööri · Katso lisää »
Latina
Latina (lat. lingua latina, sermo latinus) on indoeurooppalainen kieli, jota puhuttiin alun perin vain Roomassa ja sitä ympäröivällä Latiumin alueella Italiassa.
Uusi!!: Tacitus ja Latina · Katso lisää »
Nero
Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus (synt. Lucius Domitius Ahenobarbus), lyhyesti Nero, (15. joulukuuta 37 – 9. kesäkuuta 68) oli Rooman keisari, joka hallitsi vuosina 54–68.
Uusi!!: Tacitus ja Nero · Katso lisää »
Pessimismi
Pessimismi tarkoittaa huonojen puolien näkemistä kaikessa tai oletusta, että asiat pahenevat, epäilevää suhtautumista tulevaisuuteen.
Uusi!!: Tacitus ja Pessimismi · Katso lisää »
Rooma
Rooma (ital.) on Italian pääkaupunki ja väkiluvultaan Italian suurin kaupunki.
Uusi!!: Tacitus ja Rooma · Katso lisää »
Rooman senaatti
Rooman senaatti kokoontui yleensä Forum Romanumissa sijaitsevassa kuuriassa. Kuvassa viimeinen kuuria, Curia Julia. Rooman senaatti oli Rooman tasavallan neuvoa antava neuvosto.
Uusi!!: Tacitus ja Rooman senaatti · Katso lisää »
Rooman valtakunta
Rooman valtakunta (usein myös antiikin Rooma) oli antiikin aikaisen Rooman kaupunkivaltion pohjalta kasvanut laaja imperiumi, joka käsitti koko Välimeren alueen.
Uusi!!: Tacitus ja Rooman valtakunta · Katso lisää »
Saamelaiset
Saamelaisten perinteinen asuinalue kartalla. Saamelaiset (tai sápmelaččat) ovat pääosin Fennoskandian pohjoisosissa elävä kielellisesti suomalais-ugrilainen alkuperäiskansa.
Uusi!!: Tacitus ja Saamelaiset · Katso lisää »
Sallustius
Gaius Sallustius Crispus (86–34 eaa.) oli roomalainen historioitsija ja poliitikko.
Uusi!!: Tacitus ja Sallustius · Katso lisää »
Tacitus (Rooman keisari)
Tacitusta esittävä rintakuva. Marcus Claudius Tacitus (noin 200? – kesäkuu 276) oli Rooman keisari vuosina 275–276.
Uusi!!: Tacitus ja Tacitus (Rooman keisari) · Katso lisää »
Taistelu keisarivallasta
Taistelu keisarivallasta (”Historiankirjat”) on Publius Cornelius Tacituksen teos, joka kuvaa Rooman historiaa Rooman keisari Neron kuolemasta vuodesta 69 vuoteen 96.
Uusi!!: Tacitus ja Taistelu keisarivallasta · Katso lisää »
Tiberius
Tiberius Julius Caesar Augustus (synt. Tiberius Claudius Nero, myöh. Tiberius Julius Caesar, yleisesti Tiberius) (16. marraskuuta 42 eaa. – 16. maaliskuuta 37 jaa.Fagan) oli Rooman keisari joka hallitsi 18. syyskuuta 14 – 16. maaliskuuta 37.
Uusi!!: Tacitus ja Tiberius · Katso lisää »
120
Ei kuvausta.
Uusi!!: Tacitus ja 120 · Katso lisää »
55
Ei kuvausta.
Uusi!!: Tacitus ja 55 · Katso lisää »
Uudelleenohjaukset tässä:
Gaius Cornelius Tacitus, Publius Cornelius Tacitus.
