Nopeamman yhteyden kuin selaimen!
11 suhteet: Identiteetti (filosofia), Identiteetti (matematiikka), Identiteetti (psykologia), Identiteetti (yhteiskuntatieteet), Identiteettiteoria, Identiteettivarkaus, Kieli-identiteetti, Kulttuuri-identiteetti, Samastuminen, Sähköinen identiteetti, Virtuaali-identiteetti.
Identiteetti (filosofia)
Identiteetti tarkoittaa filosofiassa sitä, mikä tekee oliosta tai muusta entiteetistä määriteltävän ja tunnistettavan, antamalla sille joitakin ominaisuuksia tai piirteitä, jotka mahdollistavat sen erottamisen muista olioista.
Uusi!!: Identiteetti ja Identiteetti (filosofia) · Katso lisää »
Identiteetti (matematiikka)
Matematiikassa identiteetti liittyy käsitteisiin.
Uusi!!: Identiteetti ja Identiteetti (matematiikka) · Katso lisää »
Identiteetti (psykologia)
Identiteetti (latinan sanasta idem ’sama’) tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään.
Uusi!!: Identiteetti ja Identiteetti (psykologia) · Katso lisää »
Identiteetti (yhteiskuntatieteet)
Identiteetti on yhteiskuntatieteissä kattokäsite yksilön tai ryhmän käsitykselle itsestään erillisenä, muista erottuvana kokonaisuutena.
Uusi!!: Identiteetti ja Identiteetti (yhteiskuntatieteet) · Katso lisää »
Identiteettiteoria
Identiteettiteoria on mielenfilosofiaan kuuluva näkemys.
Uusi!!: Identiteetti ja Identiteettiteoria · Katso lisää »
Identiteettivarkaus
Identiteettivarkaus tarkoittaa toisen ihmisen henkilötietojen kuten nimen tai henkilötunnuksen eli identiteetin oikeudetonta käyttöä.
Uusi!!: Identiteetti ja Identiteettivarkaus · Katso lisää »
Kieli-identiteetti
Kieli-identiteetti on kielitieteen alalla käytettävä käsite, joka tarkoittaa ihmisen suhdetta eri kielten puhujiin sekä hänen eri kieliin liittämiään arvoja ja merkityksiä.
Uusi!!: Identiteetti ja Kieli-identiteetti · Katso lisää »
Kulttuuri-identiteetti
Ei kuvausta.
Uusi!!: Identiteetti ja Kulttuuri-identiteetti · Katso lisää »
Samastuminen
Samastuminen (myös samaistuminen ja samastus) eli identifikaatio (S. Freud 2010, s. 67–. Samastuksessa ”yksilön ego pyrkii mukautumaan jonkin toisen egon kaltaiseksi, toimimaan sen tavoin, jäljittelemään sitä ja tavallaan ottamaan sen sisäänsä”. Samastuminen on varhaislapsuuden tärkeimpiä objektisuhteen muotoja; se on myös varhaisin ja alkuperäisin tunnesitoutumismuoto sekä tärkeä oppimisen ja henkisen kasvun keino. Samastuminen voi kohdistua paitsi ihmisiin myös muihin ulkomaailman objekteihin; riittää että asianosainen voi ”olla objektin kaltainen siinä ja siinä asiassa” Vihattuunkin objektiin voidaan samastua, sillä näin päästään osalliseksi sen voimasta. Yliminän muodostumiselle taas on edellytyksenä, että lapsi samastuu vanhempiensa kieltäviin, rajoittaviin ja moraalisiin puoliin. Freudin mukaan samastus on tapahtuma, jossa minö pyrkii suuntaamaan viettipohjan (id) libidovarausta itseensä. ”Ehkä samastuminen on yleensäkin edellytyksenä sille, että id luopuu kohteistaan”, hän arvioi. Kun eroottinen kohteenvalinta korvataan minän muuntumisella, minä pystyy siten hallitsemaan viettipohjaa. Ensi sijassa ilmiötä esiintyy silloin kun rakkauden kohde on menetetty tai sitä on muutoin vaikea saavuttaa (tältä osin kyseeseen tullevat myös kuvitteelliset hahmot). Freud jakoi samastumisen kolmia. Ensisijainen samastus on varhaisin muoto, ja se sijoittuu aikaan, jolloin lapsella ei vielä ole käsitystä minän ja ulkomaailman välisistä rajoista. Ensivuoroisen samastuksen perustana on tunnesuhde objektiin, yleensä äitiin. Toisvuoroinen samastus tarkoittaa sitä, että yksilö samastuu esimerkiksi menetettyyn rakkauden kohteeseen tai vihattuun objektiin. Kolmanneksi yksilö voi samastua johonkuhun toiseen ihmiseen jonkin yhteisen ominaisuuden perusteella; samastuksen ei tarvitse olla seksuaalisesti tai aggressiivisesti latautunutta. Samastuksen käsitettä on kehittänyt ja selventänyt Roy Schafer. Hän erottaa samastuksen ja sisällytyksen (introjektion). Samastus ja sisällytys ovat sisäistämisen eli internalisaation alalajeja. Samastuksessa yksilö saa kohteen itselleen sulautumalla siihen (sen edustukseen) ja omaksumalla sen käytösmuotoja. Sisällytyksessä jonkin kohteen piirteet sijaitsevat yksilön sisällä mutta niitä ei koeta osaksi psyykkistä itseä. Sisällytys on primaariprosessuaalinen kohde-edustus (objektirepresentaatio). Sisällytys muistuttaa ulkoista, erillistä kohdetta sikäli, että sisällytystä tuntuu mahdolliselta hallita ja sitä koetetaan hallita niin kuin ulkoista kohdetta. Mielessä kuviteltu musiikki, joka vaikuttaa ruumiiseen samoin, joskin lievemmin, kuin todellisuudessa soiva musiikki, sekä musiikki, joka pyörii itsepintaisesti mielessä ("korvamato"), tarjoavat esimerkkejä sisällytyksistä. Tuollaisia sisällytyksiä ei voi paeta, vaan ne seuraavat mukana niin kuin Kuu kulkijaa. Robert H. Koffin mukaan samastuksessa on.
Uusi!!: Identiteetti ja Samastuminen · Katso lisää »
Sähköinen identiteetti
Sähköinen identiteetti (SID) on käyttäjän, sovellusohjelman, laitteen, palvelun tai säännöstön ominaisuus näiden toimiessa sähköisissä tietovälineissä kuten tietoverkoissa.
Uusi!!: Identiteetti ja Sähköinen identiteetti · Katso lisää »
Virtuaali-identiteetti
Virtuaali-identiteetti, verkkoidentiteetti tai online-identiteetti on käsitys, jonka ihminen antaa henkilöllisyydestään verkkoyhteisössä.
Uusi!!: Identiteetti ja Virtuaali-identiteetti · Katso lisää »
